Lapinporokoira Hukka

Onko pakko hakkee tunnari vaikkei taho?

2009-12-26T04:35:00.000-08:00

MEÄN UUS BLOGI ON OSOTTEESSA http://www.pjah.vuodatus.net/

***

Hukka ei ainakaan taho. Mutta ilkeä kun pakotetaan. Otin siis uuden tekniikan käyttöön, kun tuo koira ihan selkeästi osaa tunnarin, mutta ei tahdo tehdä. Se alkoi ensin tuoda vääriä, ja kun ei saanut siitä palkkaa, se nuuhkaisi yhtä väärää ja jäi tuijottamaan minua. Ensin koitin aloittaa n. viidennen kerran alusta ja tein helppoja harjoituksia, mutta Hukalla ei kiinnostanut. Poksu saikin pari kertaa käydä hakemassa oman palikan, kun joku muu ei suostunut tuomaan.
Nytten kokeilen semmosta, että on pakko vaikkei taho. Kun Hukka kääntyy katsomaan minua, menen lähemmäs, osoitan palikoita ja käsken sen haistelemaan. (Kauempaa ei toimi, pakko mennä lähelle.) Aluksi se ryntäsi häntä kinttujen välissä kyyristelemään ovelle, mutta kannoin sen vain takaisin ja vaatimalla vaadin että jotain tapahtuu. Tulihan sitä actionia. Kyllä se nykyään haistelee väärät ja ottaa oman, mutta tekee sen hiiiitaaaaaassstiii. Oman tuomisesta toki aina palkkio ja kehut. En tiedä, onko tämä hyvä tapa vai meneekö vielä enemmän pilalle. Aika näyttää. Ainakin sille tulee selväksi, että tämä ei ole vapaaehtoista.

Ruutua uusilla merkeillä. Hukka koitti koko ajan mennä taaimmaisen merkin taakse merkille, minä ohjailin sitä sisälle ruutuun ja palkkailin. Ei kummempaa edistystä. Ruutunauhoja ei ollut, se ehkä sekoitti tällä kertaa, ja lisäksi ruutu oli tosi pieni.

Noutoliike alkaa rakentua uudelleen. Mitkään siihen kokeilemani vippaskonstit eivät kuitenkaan auttaneet. Yritin mm. esineidentuomispeliä (tästä Hukka tykkäsi niin kauan kunnes esine sattui olemaan noutokapula), armotonta leluilla ja nameilla kiihdyttämistä ennen noutoa, esineen pidon vahvistamista edessä istuen, alkeista aloittamista... mutta yllättäen Hukalle kelpasivat palkaksi pelkät kehut. Ensin tein jonkin aikaa harjoituksia, että Hukka toi kapulan eteeni, ja minä en ottanut sitä pois vaan aloitin hillittömän kehumisen. Eläin kieriskeli ihan hylkeenä rapsutettavana. Vähitellen sain liikkeen jalostettua ruokapalkkaukseen.
Nyt liike on sillä mallilla, että Hukka menee kapulalle laukalla ja tuo kävellen/ravilla. Palkka on aina ruokaa, koska: tänään koitin lelupalkata noutoa, että siihen tulisi vähän vauhtia. Mutta ilmeisesti Hukka luokittelee tämän liikkeen yhä traumaliikkeeksi, sillä heti kun vetäisin lelun sen eteen, se meni luimuksi ja näytti lepyttelevältä. Pfffft. Mitään sanomatta menin hakemaan sisältä nakkia, ja tällä palkalla tehtiin pari noutoa. Ensimmäisellä kerralla Hukka roikotti kapulaa kuolemansairaan näköisenä ja tiputti sen matkan varrelle. Korjasi kuitenkin takaisin suuhun ja toi eteeni istuen. Sai palkaksi puolikkaan nakin, jonka syöttelin monessa osassa ja kehuin samalla. Toisella heitolla toi jo ravilla, tästäkin palkaksi puolikas nakki ja siihen lopetettiin.

Hyvää joulua

2009-12-24T04:23:00.000-08:00

...ja tuloksekasta uutta vuotta 201o!

Hukalta vielä omat toivotukset

Ding dong joulun kellot soivat

2009-12-22T03:46:00.001-08:00

Hukka ruutuili kosketusalustan kanssa. Nyt se menee ruutuun hyvin, kun se tietää, mihin kohtaan sen pitää mennä. Miksen tajunnut tätä aikaisemmin? Pari ruutuunmenoa tehtiin myös merkin kautta lyhennetyillä matkoilla, pari metriä merkille ja ruutuun 10 metriä. Hyvin meni, viimeisellä kerralla laitoin patukan ruutuun ja sinnehän se koira syöksähti. Tänään otettiin vain oikeaa puolta, ensi kerralla vasen sitten.

Tunnari meni taas ihan plööt. Tai ainakin Hukka oli niin kuin ei osaisi sitä. Laitoin kolme palikkaa, oma viimeiseksi. Eläin nuuhkaisi yhtä väärää ja toi coolina seuraavan palikan (väärä). Pitää vähän aikaa miettiä tätä ennen kuin jatkan opettamista/pilaamista. Mikä siinä on kun mikään tekniikka ei toimi... vai teenkö tunnareita vain liian usein, vai onko palkka liian huono? Olen välttänyt jättiläispalkkion antamista, koska vire nousee siitä liian korkeaksi eikä Kukka haistele enää.

Poksu teki pari noutoa pihalla. Tarkoituksena treenata sitä, että se ei varasta. Ensimmäisellä se varasti ja tulomatkallakin tiputti kapulan puolimatkaan. Seuraavalla kerralla pidin heittäessä pannasta kiinni, mutta sitten se ei enää lähtenyt noutokäskyllä vaan piti antaa käsimerkki.

Hukalla on pentu:

Pihakoira

2009-12-19T03:17:00.000-08:00

Pokon kanssa avo/voittajaliikkeitä pihalla. Ensin ruutuua namialustalla, helpompaa näin. Laitoin alustan ihan takanauhan viereen, että koira etenisi kunnolla loppuun asti. Tosi hyvin se sinkoilikin ruutuun ja vei useamman kerran nauhan mennessään. Välimatkaa oli viitisen metriä.
Hyppääminen oli vähän tahmeaa, joten päädyin palkkailemaan pelkistä sinne ja takaisin hyppäämisistä. Pari kertaa otin hypyn kautta sivulle, hidasta. Tämä pitää opettaa.
Luoksetulossa seisomaan pysäytys puolimatkasta. Hyvä alkuvauhti, pysäytyksessä hiippasi aika pahasti varmaan kaksi omaa mittaansa, mutta niinpä se vain pysähtyi. Vapautin takapalkalle.
Hyppynouto oli vauhdikas, takaisin tullessa annoin ylimääräisen hyppykäskyn varmistaakseni, että tulee hypyn kautta. Luovutusasento vähän kökkö mutta niinhän se melkein aina tuppaa olemaan. Tämän perään vauhtinouto eli päästin koiran liikkuvan kapulan perään. Mahtava vauhti ja into.
Ja loppuun tunnari kahdella väärällä, oma viimeisenä. Poksu osaa tämän tosi letkeesti ja tuo melko luotettavasti oman. Se nuuhkaisee nopeasti jokaisen palikan ja nappaa oman heti, kun sattuu kohdalle. Luovutuksessa sen sijaan on parantamista, vuhve pureskelee palikkaa ja tiputtelee. Sain sen tuomaan mälväämättä sivulle laittamalla palikan koiran leukojen väliin ja kutsumalla sivulle metrin päästä. Luovutuksia pitää siis treenata erikseen, muutoin olen liikkeeseen tyytyväinen.

Tunnari 3 (+ ruutu)

2009-12-17T09:25:00.000-08:00

Paranoo. Menin tekemään tunnarin ala-asteen parkkikselle ja Poksu parka ei meinannut tarjeta edes sitä kolmea minuuttia tolpassa kiinni. Olihan se nyt aika kylmää. Hukka sai odottaa seisten, en kehdannut istuttaa sitä. Kaksi väärää ihmisen hajuista + oma, jonka kylkeen liimattu ihan pieni pala juustoa ja hajustettu juustotaskussa. Hukka oli ripeä liikkeissään ja iski kuonon melkein heti omalle palikalle, vähän aikaa arpoi oikean ja väärän välillä, mutta tulihan sieltä se oma. Jesssss, kyllä tämä tästä. Nyt minua huolestuttaa Hukan liiallinen kiihtyminen palkkaustilanteessa, vaikka pitäisi nimenomaan olla rauhallinen. Se haluaa ehdottomasti ottaa tunnaripalikan suuhunsa ja syö juustot ihan kamalalla kiireellä, että saisi nopeasti palikan itselleen. Ensi kerralla ehkä laitan sen heti taskuun ennen kuin elukka alkaa saalistaa sitä hampaat napsuen.

Illalla treenasin vielä vähän ruutua. Hukka ei muistanut, miten ruutuun mennään sivulta, ja jäin harjoittamaan tätä makupaloilla. Sanoin ruutuun, seis, ja vein sille ruuan ruutuun. Pitää ehkä ottaa kosketusalusta käyttöön, nimittäin oikea paikka ruudussa on sille ihan epäselvä.
Joku kerta se ei sitten mennyt ruutuun kunnolla vaan jäi eteen. Sanoin uudestaan (lempeällä äänensävyllä) ruutuun, ja Hukka laittoi hännän alas eikä kuunnellut enää. Melkein itkettää. Ennen kaikkea turhauttaa. Ihan sama mitä teen, se saa aina trauman.

Tunnariharjoitus 2

2009-12-16T08:59:00.001-08:00

Pakkasta uhmaten ulkona. 1. kerta: Neljä väärää ja oman päällä juustoa. Hukka kävi tosi hyvin ja tarkasti väärät läpi, mutta valitettavasti tarkisti kaikki väärät ennen omaa eikä enää kestänyt, vaan nappasi väärän. Harmin paikka, se alku näytti niin hyvältä. En palkannut tätä, otin vain koiralta palikan ja sivulle. 2. kerta: kolme väärää ja oman päällä juustoa. Nyt nuuhki pari väärää ja toi oman. Hieno homma.

Tunnariharjoitus

2009-12-15T08:56:00.001-08:00

Eipä muuta mutta Hukalla yksi tämmöinen. Laitoin 8 palikkaa ympyrämuodostelmaan, että koira ei varmasti osuisi omalle heti ensimmäisenä. Oman päälle juustonpala. Hukka nuuhkaisi paria väärää, nosti päätä, näki juustonpalan oman päällä ja syöksyi ottamaan sen.

Huonoa: ei käyttänyt oman löytämiseen hajuaistia vaan katsetta. Pitää äkkiä ottaa näkyvä apu pois, ettei se ala etsiä tuolla tavalla katselemalla.

Hyvää: etsi omaa kunnolla, ei ottanut vääriä vaikka nuuhkikin, ei luovuttanut väärien nuuhkimisen jälkeen.

Näin tänään, huomenna jatketaan.

Tunnen monta hyvää kissaa mut tää on just se musta

2009-12-13T03:07:00.000-08:00

Aamuiset tokottelut kylmässä pakkasessa molempien koirien kanssa.

Hukka pysytteli ruutu-seuraamis -linjalla. Totesin ties kuinka monennetta kertaa, että ei sen kanssa ole mitään järkeä jankata ja pilata noutamista ennen kuin se on päässyt nykyisestä masennusvaiheestaan yli. Milloinkahan sekin päivä nähdään.

Ruutua otettiin vain yhden kerran. Sinne Hukka syöksyi mukavasti lyhyeltä matkalta ja suoraan lelulle, ei ongelmaa. Leikki taas mukavasti. Seuraamisissa oli jonkin sortin ongelma, tai kaksikin: 1) maa oli liukkaahko, 2) tolppaan köytetty poksu kiljui taustalla. Hukka olikin sitä mieltä, että hän ei voi tulla seuraamaan. Ei tullut perusasentoon vaan luimuili ja möyri takanani. Kun vihdoin sain sen sivulle ja lähdin liikkeelle, se vain luimuili ja kipitti vieressä korvat luimussa. Otettiin uusiksi useamman kerran. Lopulta päästiin siihen vaiheeseen, että koira lähti hyvin seuraamaan, mutta sitten siltä pääsi joku äännähdys ja se luimistui saman tien (se tekee tuota muulloinkin: sitä on aina kielletty haukkumisesta, mutta toisinaan se ääni vain tulee ja sitten kun se tajuaa haukkuneensa, se näyttää surkealta "sorisorisori ei tule toistumaan :(" ). Näistä käskin vain tiukasti takaisin seuraamaan, tehosi. Ja sellainen yksinkertainen asia omassa käytöksessä vaikuttaa paljon, että kun koira hidastelee, itse ei pidä mennä mukaan, vaan jatkaa määrätietoisesti ja päin vastoin tiukentaa tahtia.
Lopulta Hukka lähti hyvin mukaan ja seurasi hyvin, vaikka Poksu huusi taustalla. Keppileikit palkaksi.

Poksulla päivän teemana ruutu. Palikat olivat vähän järjestyneet sen päässä ja se käytti näköaistiaan sen sijaan, että olisi nuuhkinut ympäri ruutua. Kivasti meni jo muutaman metrin matkalta sisennetylle takakulmamerkille. Tosin yleistämisessä sillä on ongelma; kun siirryimme uuteen kulmaan ruutuun nähden, se ei enää osannut mennä oikean tötsän luokse ilman erikseen näyttämistä. Etummainen tötsä myös veti sitä puoleensa, sen se tarkasti useamman kerran mennessään. Treenin aikana se jalosti toiminnon sellaiseksi, että otti vauhdista kulmamerkin suuhunsa ja vei sen mukanaan taaimmaiselle merkille... alan epäillä tämän itse keksimäni metodin toimivuutta. Mutta hauskaa P'llä ainakin oli, leikitin sitä vähän pyyhkeellä ja se oli oikein raivokkaana.
Poksu oli niin tulessa, että ei voinut hillitä itseään vaan yltyi koko ajan haukkumaan. Hiljeni kyllä käskettäessä. Luoksetulossa jätin takapalkan ja ensimmäisellä kerralla läpijuoksu + palkka, tuli laukalla. Toisella kerralla pysäytin seisomaan. Hiipparoi melko pitkään, vapautin palkalle heti kun suunnilleen pysähtyi. Tätä pitää treenailla lisää.
Seuraamisia vähän, tässä paikka on parantunut! Takapuolen käyttö oli oikein loistavaa vasemmalle käännöksissä ja täykkäritkin ihan ok. Juoksuvauhdissa sen sijaan edistää.

Väsyttää.

Jonkin sortin hylykiö

2009-12-12T11:13:00.000-08:00

Hienot kuvat pikkukameralla.

Vapailun lomassa teetin vähän aktivointia. Hukalla kaukojen i-s -vaihtoa. Suunta on parempaan päin, vielä peruuttaa vaihdoksessa, mutta ei hytkynyt pahemmin. Hyvä hyvä. Teki myös vähän pyllynkäyttöharjoituksia ja sivulletulon viilausta, ne ihan ok.

Poksu harjoitteli pyörimistä (ja Hukka pyöri aina kuullessaan pyöri-käskyn) ja seurasi tarkkoja kuvioita. Kaikki variaatiot askelsiirtymistä ja käännös vasempaan - seis. Tuota on myös hyvä teettää, kun lähtee edistämään.

Paitsi että vielä iltatreeni. Tai "treeni". Johon sisältyi liukastumista ja tunnarikapulan (vahingossa) viskomista koiran naamaan. Mutta asiat lähtivät alamäkeen jo ennen tuota liukastumista, syy on minulle täysi mysteeri. Hukka pelkäsi tänään metallikapulaa, joten noudatin sillä tunnarikapulaa. Se menikin tosi hyvin ja sain nopeita palautuksia, kunnes... niin mitä? En minä tiedä. Hukkaan eivät päde mitkään oppimisteoriat tai viettiteoriat tai fysiikan tai kemian lait. Se vain äkkiä lipoi huuliaan eikä uskaltanut ottaa tunnaripalikkaa suuhunsa.
No sen jälkeen päätin keventää tunnelmaa hyppyliikkeellä ja liukastuin laittaessani sitä hyppyestettä maahan. Pelästys. Hukka hyppäsi ihan iloisesti, joten palkkasin sen ja päätin koittaa hyppynoutoa heittämällä palikan koiralle, kun se jo valmiiksi oli esteen toisella puolella. Suoraan naamaan. Tällä kertaa aiheellinen huulien lipominen ja korvat luimuun.

Voi meitä.

Have you seen my Visa

2009-12-11T10:43:00.000-08:00

Eilen tunnaria. Kolme toistoa tarvittiin, että olin tyytyväinen lopputulokseen. Oma hajustettu juustolla, neljä väärää. 1: Hukka kävi nuuhkaisemassa paria väärää, mutta ei jatkanut enää vaan tuli takaisin. Kehuin vähän ja otin takaisin sivulle. 2: helpotin laittamalla juustonpalan näkyvästi oman palikan päälle. Nyt onnistui, paitsi että elukka haki oikean puhtaasti näköaistin avulla. Oikea kumminkin. 3: ei enää näkyviä apuja. Hukka toimi kuin hidastetussa filmissä, haisteli väärän, haisteli toisenkin, löysi oman ja laahusti minun luokseni.

Ja sitten kauko-ohjausta. Tekniikka alkaa tässä olla jättebra kaikissa muissa vaihdoissa paitsi i-s. Takapalkka houkuttaa liikaa eikä koira meinaa yhtään malttaa odottaa seisoma-asennossa, vaan murto-osasekunnin seisoskelun jälkeen on joko menossa jo takapalkalle tai peruuttaa istumaan. Lisäksi pomppaa taaksepäin vaihdossa. Tähän treeniä, ei luulisi olevan hankala. Asennonvaihdot muuten ovat hallussa ihan ok, nyt pitää lisätä välimatkaa.

Kaksi Poksua keväältä -07.

On paha olla joutsen jos ei ole lintu ollenkaan

2009-12-10T06:53:00.000-08:00

Kiitos otsikosta Jennalle. Olen kyllä treenannut Hukkaa, en vain ole kirjoittanut siitä. Noudon epämääräisyys häiritsi minua, joten palasin ajassa taaksepäin ja otin kapulan luovutuksen tehotreeniin. Niin eiköhän siihen heti synny joku ongelma, vaikka alussa niitä ei edes ollut. Minkäs sille mahtaa. Eli Hukka ei väliaikaisesti uskaltanut ottaa kapulaa suuhun, puhumattakaan että olisi nostanut pään ylös sen jälkeen. Nyt se osaa aina välillä tuoda sen minulle ja ehkä jopa istua, paitsi pihalla ei voi ottaa metskua vaan näyttää surkealta. Pilalle menee uudelleen ja uudelleen. Mutta en aio hermostua, en aio antaa sille mitään syytä tai mahdollisuutta saada traumaa. Palkkaan vain iloisesti kaikesta. Ja nyt vahvistan suoraa luovutusasentoa niin kauan, ettei se enää ikinä istu vinoon.

Eilen teetin pitkän evl-seuraamiskaavion. Otin kännykällä aikaa, ja pituutta sille kertyi noin 3½ minuuttia. Eli paljon tuon pidempiä ei varmaan tarvitse opettaa, pidempiä tuskin normikokeissa eteen tulee.
Aluksi lähdin kävelemään jäisellä pohjalla ja hidasteluksihan se meni, kun molemmat varoivat askeleitaan. Hukka seurasi tosi takana, mutta vaadin sitä silti seuraamaan. Matkan varrella muutin suunnitelmaa ja kävelin katokseen, jonka alla oli pitävä maa. Koirassa huomasi täydellisen asenteenvaihdoksen, se skarppasi silminnähden, kun jäinen pohja jäi taakse. Sen jälkeen homma alkoi hieman lipsua kun meni edestakaisin ramppaamiseksi ja pituutta kaaviolle kertyi. Muistaakseni yhden kerran Hukka meinasi jäädä kokonaan matkasta (käskin vain uudelleen seuraamaan) ja yhdessä täyskäännöksessä irtosi. Useamman kerran myös uikahteli, ei kuitenkaan käännöksissä. Enimmäkseen ääntely oli semmoista turhautunutta "iuuugh...", ei niinkään liian korkean vireen purkua. Ilmeisesti elukkaa alkoi pänniä, kun palkkaa ei tule ja pakko vaan seurata. Askelsiirtymissä oli aika epätarkka, suht ok teki kuitenkin kaikki. Lopetin täyskäännökseen ja palkaksi tyyppi sai poronlihaa, kelpasi.

Joten mietitäänpä. Ihan hyvin se seurasi avo-koiraksi. Olen teettänyt sillä todella vähän pitkiä seuraamisia, varsinkin sellaisia, joihin olisi sisällytetty askelsiirtymiä, hidasta käyntiä ja käännöksiä juoksuosuudessa. Tarkkuus alkoi kärsiä loppua kohden, mikä oli aika odotettavissa. Uskoisin, että kokemuksen myötä tulee pitkäjänteisyyttä ja jaksaa tehdä hyvin loppuun asti. Ääntely pitäisi ehdottomasti saada pois. Käännöksissä ja vauhdinmuutoksissa esiintynyt ölinä on jäänyt pois, mutta sen sijaan koira inahtelee ihan randomeissa paikoissa. Jos sille sanoo hiljaa, se lopettaa seuraamisen "ei sitte". Ääägh. Olen rauhoitellut sitä ennen seuraamista, ja se on kyllä auttanut liikkeellelähtöinahdukseen, mutta seuraamisen aikana se ilmeisesti jännittyy/turhautuu sen verran, että ääntelee taas.

Kesäkuvia

2009-12-06T07:53:00.000-08:00

Leirisellaisia oikeastaan. Sain näitä Jennalta, ja pakkohan on julkaista muutama parhaista ystävyksistä.

Hukka osaa leikkiä niin nätisti ja se tykkää kollieista

Normit

Levähdystauolla komeilemassa

Muuten kyllä ihan hieno, mutta joku häntämutka tai tommonen häiritsee

Siitä joutuu paholaisen pannuun paistumaan

2009-12-05T12:57:00.000-08:00

Poksu on opiskellut luoksetulon pysäytystä takapalkalla ja tekee nykyään aika päheet stoppaukset. Ensin jarruttaa kovasti, laittaa pään alas ja hiipii vielä vähän matkaa. Tuosta hiipparoinnista menee varmaan pisteitä, mutta ei haittaa kun on niin siistin näköistä, näyttää bordercollielta.

Hukka piti muutaman päivän tokotaukoa. Alkuviikosta sössin tunnaria niin totaalisesti, että epätoivo iski jälleen, ei se opi tätä ikinä eikä edes yritä oppia. Tänään koitin riskillä 3 hajuttomalla ja yhdellä omalla juustonhajuisella. Hukka teki nopean nuuhkaisun palikoiden yläpuolella ja toi oman. Eli aivan kuten arvelinkin: se osaa tämän kyllä, pitää vain löytää ja säilyttää sellainen mielentila, jossa se pystyy. Se saattaa kyllä olla vähän hankalampi homma.

Kentällä lumessa treenasin Hukkaa myös. Eläin oli vissiin todella nälkäinen tai sitten tauko teki terää, sillä kaukoissa se hyppeli ihan miten sattuu eikä osaamisesta ollut tietoakaan. Kertaukseen. Päätin sitten tehdä seuraamisen, kun oli niin innokkaana. Unohdin kylläkin alkurauhoittelun kokonaan, joten se vinkui pariin kertaan, mutta ei pahasti. Käännöksissä oli aivan hiljaa.
Sivulletulossa on paikka alkanut lipsua vinoksi, joten kertasin tätäkin muutaman kerran. Kutsuin joko lennosta tai maasta sivulle ja vaadin kunnollista takapuolen käyttöä. Luoksetuloja muuten ei voi palkata lelulla, silloin Hukka ei malta tehdä perusasentoa loppuun asti. Ruualla saa ihan riittävän nopeuden.
Luoksetuloa ensin läpijuoksuna maasta, palkkasin ruualla. Lopuksi jätin koiralta salaa lelun takapalkaksi ja otin luoksetulon seisomaan pysäytyksellä. Lähti nopeasti tulemaan ja teki semmosen jarrutuksen, että lumi pöllähti. Vapautin takapalkalle. Kiskoi muuten tosi ärhäkästi, tänään ei masennus vaivannut.

Joulukuu

2009-12-01T05:10:00.000-08:00

Kohtahan on joulu. Jes. Jouluna 2007 Hukka oli tällainen:

Poksu taas oli seuraavan eli viime vuoden jouluna tällainen.

Tuolloin laitoin Hukalle tonttulakin päähän joulukuvia varten, mutta tarvitseeko edes mainita, että se pelkäsi kulkusta. Tuli aika surullisia kuvia.

Kukaan hyväksy ei kettutarhaa

2009-11-28T15:51:00.000-08:00

Ylläolevassa kuvassa kettu yrittää kuumeisesti etsiä pakotietä.

Kettu osaa kuitenkin tehdä tunnarin, --> http://www.youtube.com/watch?v=rrFAEMQvsXg

Ruutua

2009-11-27T03:40:00.000-08:00

(Tunnarista ei mitään uutta, en ole teettänyt harjoituksia.)

Eilen Hukka pääsi treenaamaan ruutua. Rakensin ruudun vähän hankalalle alustalle eli liukas maa, jonka päällä lunta, mutta pitäähän koiran tottua kaikenlaisiin alustoihin. Ruutunauhoja en pistänyt. Hukka oli paikkaistumisessa kuusen takana, ettei se näkisi ruudun rakennusta. Laitoin lelun takareunalle.
Ruutuliike sinänsä oli todella hyvin hanskassa, mutta liukkaan maan takia minun piti kävellä varovaisesti ja siksi Hukka oli varovaisena minun suhteeni, ei olisi uskaltanut tulla sivulle. Ruutuun kuitenkin ampaisi lujaa 50 askeleen päästä (n. 25 metriä?), eteni hyvin loppuun asti ja löysi lelun. Jossain vaiheessa olen palkannut sitä liian usein niin, että heitän pallon, ja se alkoi jäädä ruudun etureunaan ja odottaa minulta palkkaa. Nyt ei kuitenkaan ollut sitä ongelmaa. Toisella kerralla otettiin lyhyemmältä matkalta ruutuun, seis ja tennispallo. Jälleen kerran itse ruutuun ja seis hyviä, mutta Hukka ei leikkinyt tennispallolla kuten se yleensä tekee, koska ei uskaltanut tuoda sitä minulle. :( Lopuksi tein kokonaisen ruudun lyhyeltä matkalta. Ruutuun - seis - maahan - kolmion kävely ja seuraamaan. Ruutuun olisi ehkä voinut mennä vähän nopeammin (silti reipasta laukkaa), onnistuin pysäyttämään keskelle ruutua ja siitä nopea, kunnollinen maahanmeno. Ruutuliikkeen yhteydessä se uskalsi tulla nopeasti seuraamispaikalle, ja muutaman askeleen seurauksen jälkeen heitin sille lumipallon.
Teetin vielä vähän kaukoja. Hukka on alkanut peruuttaa kaikissa muissa vaihdoissa paitsi seiso-istu. Asennonvaihdot se suoritti joko todella ripeästi tai sitten ei suorittanut ollenkaan, maahan-seiso piti näyttää monta kertaa läheltä ennen kuin osasi tehdä sen kaukaa. Lisäksi se oli koko ajan hötkyilemässä takapalkalle ja ennakoi vaihtoja. Pitänee alkaa pitää sitä eri asennoissa pitkiä aikoja, että ennakointi loppuisi. Peruuttamisesta en ole kovin huolissani, sillä aina ennen ongelmana on ollut eteenpäin tuleminen. Tuota voi sitten korjailla vaikka minulta tulevalla palkalla.

Illalla teetin Hukalla kaksi hyppynoutoa ja toisen jälkeen palkkasin hihnaleikillä. Itse noudot vähän hitaita, muuten jees, mutta palkatessa hihnan lukko osui koiran hampaaseen. Se lopetti heti leikkimisen ja alkoi rauhoitella minua. Yritin saada sitä vielä leikkimään lumipalloilla, mutta se vain kauhistui lisää ja kotimatkan kipitti TODELLA pelokkaana, häntä alhaalla ja säpsähteli minun liikkeilleni. Ennen juoksuja se ei pitkään aikaan ollut tuollainen vaan todella vauhdikas treenikaveri, joka ei päästänyt lelusta irti vaikka rautakanki osuisi päähän, mutta juoksujen jälkeen se on taas taantunut pelokkuudessaan. Muutenkin se on ollut tavallistakin herkempänä eikä ole usein leikkinyt kunnolla. Nyt on kyllä ollut aika liukasta ja sehän aiheuttaa Hukalle pelokkuutta, se ei uskaltaisi edes lenkille tulla, mutta jotenkin en usko, että kaikki johtuisi tuosta. Ehkä juoksut vaikuttavat vielä, vaikka niiden alkamisesta on 7 viikkoa...? Toivottavasti se taas jossain vaiheessa palautuu samanlaiseksi kuin ennen juoksuja. Leikkautusta on ajateltu alkuvuodeksi, helmi-maaliskuulle. Miten tahansa se vaikuttaakin, niin ei tästä masentuneemmaksi voi enää mennä, joten pakkohan sen on piristyä.

Ensin söpöt, sitten treeni

2009-11-25T04:23:00.000-08:00

Eilen teetin Hukalle OIKEASTI tilannetta parantavia harjoituksia. Lisäsin sille varmuutta noudattamalla yhtä palikkaa. Sitten laitoin muodostelmaan kolme palikkaa, kaikki omia, ja pyysin tuomaan. En tiedä, onko tuo kovin fiksua, mutta ainakin koira sai varmuutta, kun se löysi oman aina heti paikalla. Sitten siirryin laittamaan vääriä sekaan. Vain kaksi väärää, täysin hajuttomia. Hukka toi ensimmäisen, jonka näki, ja se sattui olemaan väärä. Tein uhkarohkeasti ja jätin palkkaamatta, otin vain palikan koiralta sanoen kiitos. Seuraavaan yritykseen helpotin harjoitusta ja annoin koiran nähdä, kun vein oman palikan päälle juustonpalan. Nyt tuli oma. Vähensin vähitellen näkyvän juustonpalan, ja viimeisellä kerralla Hukka maisteli molemmat väärät, mutta nosti lopulta oman. Hyvä merkki! Tämän koiran kohdalla maisteleminen on suorastaan hyvä asia. Tai se, että yhden väärän tarkistamisen jälkeen uskaltaa katsoa toisenkin. Ja jopa kolmannen.

Nyt oli taas paljon juustonhajua omassa. Ilmeisesti se antaa koiralle varmuutta. Pari kertaa ennen viimeisintä pilallemenoa se teki tunnaria jo kokonaan ilman apuhajua ja hajustetuilla väärillä, joten periaatteessa sen pitäisi osata ilmankin. Mutta kun menee pilalle niin sitten menee, turha siinä on itkeä sen perään, mitä koira ennen osasi. Tänään saatetaan harjoitella vielä.

Suuri kysymys

2009-11-23T09:56:00.002-08:00

Mietiskelen tässä vain. Syynä siis tämänpäiväinen "traumanpurku" eli toisin sanoen lisätraumoitus tunnariin. Harjoitus alkoi siitä, kun Hukka syöksyi palikoille ja nuuhkimatta nappasi ensimmäisen eteen sattuvan --> ei palkkaa --> rauhoittelua ja toisen kerran sama homma --> lopputuloksena täysin jäässä oleva koira, häntä alhaalla ja korvat luimussa, lipoo huulia, koittaa tulla syliin. Koitin vielä paikata kivalla puuesineen noudolla ja pallopalkalla, tuloksena noutotrauma vol 800.

Niin se kysymys: jos ei pääse perse edellä puuhun, niin miten kauan kannattaa vain yrittää kovemmin? Tässä tilanteessa tehdä tottelevaisuusvaliota koirasta, jonka kanssa ei selvästi vain sovi yhteen. Minä + Hukka + toko = traumoja, itkua ja hampaidenkiristystä. En yleensä tykkää olla luovuttaja, mutta tämä harrastus on kyllä ollut yhtä traumojen kanssa taistelemista. Jos voisin palata ajassa taaksepäin, en ikinä sanoisi tuolle koiralle ei/jättäisi sitä palkkaamatta mistään/pyytäisi siltä mitään, mitä se ei 100% varmuudella pysty tekemään/opettaisi mitään liikettä uudelleen toisella tavalla (--> hämmennys ja paineistuminen) jne.

Tuskin me tähän lopetamme, olen niin päättänyt tämän asian että Hukasta tulee tokovalio vaikka se veisi vuosikymmenen. Mutta onko tässä mitään järkeä? Eikö oikeasti kannattaisi vain luovuttaa ja sanoa, että sori, nyt kävi näin? Olisi koirakin iloisempi.

Kaukovideo 2

2009-11-21T10:07:00.000-08:00

Hukka oli hieman innostuneena, kun sai pitkästä aikaa herkkua. Videolla se välillä tekee asentoja itsekseen ja on jo lähdössä hakemaan palkkaa, siitä johtuu vähän erikoinen tempo. Istu-seiso siltä oli kokonaan unohtunut. En laittanut videoon pätkää, jossa se n. 10 kertaa tekee seiso-käskyllä "pää"n... Välimatkaa ei ole hirveästi, noin avoimen kaukojen matka.

Video

Palikkatokoa

2009-11-17T10:37:00.000-08:00

P-elukka (palikka?) harjoitteli ruutua ja tunnarikapulan pitoa. Kyllä minä sen vielä voittajaan vien ja erikoisvoittajaankin! Ruutua olen opettanut yksinkertaisimmalla mahdollisella (= nopein ja sopii Poksulle) tavalla. Laitan makupalan toisen taaimmaisen ruutumerkin päälle ja päästän Poksun syömään sen. Makupala-alusta ruudussa ei toimi, koska Poksu alkaa etsiä sitä hajulla. (Poksu on yleensäkin hajukoira, sille nenänkäyttö on luontaisin tapa toimia. Hukka taas on enemmän silmiä käyttävä koira, joten sille ruutu on helppo mutta tunnaria ei vaan meinannut tajuta.) Mutta ruutumerkin luulisin olevan helpompi, aina sama paikka, näkyvällä paikalla.
No, ei sillä että välkkykoira olisi tuotakaan välittömästi hoksannut. Jätin sen kauemmas odottamaan, näytin makupalaa ja suurieleisesti laskin ruutumerkin päälle sanoen TUOSSA. Sitten annoin luvan mennä. Poksu juoksi ruutuun ja... alkoi etsiä hajulla sitä namia. Koko ajan hitaasti eteni kohti ruutumerkkiä. Harjoitusta piti siis helpottaa. Istutin Poksun metrin päähän ruutumerkistä, menin kyykkyyn, laitoin makupalan merkille ja osoitin sitä sormella. Nyt löytyi haistelematta. Tästä pidensin koiran & omaa välimatkaa ruutumerkkiin vähitellen, ja lopputreenistä P osasi jo katseella hakeutua makupalan luokse. Tässä vaiheessa pyrin muistamaan, että laittaisin sen makupalaruutumerkin sisemmälle ruutuun eikä ihan kulmaan, jotta Poksulle tulisi tavaksi mennä sille nimenomaan ruudun läpi. Sehän ei auta mitään, jos se juoksee ruudun ulkopuolelta takamerkille ihmettelemään, miksi täällä ei ole mitään.

Tunnarin haisteluosuuden Poxu osaa, ei siitä sen enempää. Mutta se pitäminen on ihan järkyttävää pureskelua. Paikallaan ollessa P pystyy pitämään sitä mälväämättä, mutta heti kun käsken sen kävelemään, sivulle, istumaan tms. tunnaripala suussa, se puree sitä niin, että hyvä kun ei hajoa koko palikka. Maahan-istu -siirtymän sain sen tekemään ilman puremista ja palkkasin siitä. Kieltäminen ei vaikuttanut puremiseen mitenkään. Olen vähän ideaköyhä että miten nyt eteenpäin.

"Ohjattu"

2009-11-15T02:24:00.000-08:00

Alkaa pikkuhiljaa tämä tauko rakoilla... Ajattelin, että tämänkin liikkeen opettaminen pitäisi aloittaa. Uusien liikkeiden alkuopetushan on aina hauskaa. Lätkäisin koiran merkille ja siitä molemmille puolille viiden askeleen päähän kuppi. Ideana oli, että käyn laittamassa toiseen kuppiin ruokaa ja lähetän koiran syömään sen. Aluksi Hukka haukahteli jollekin lumenkolaajalle ja teki perusmerkkiään eli lätki sitä molemmilla tassuilla kumoon. Kävin näyttämässä sille oikeassa kupissa olevan ruuan ja yritin lähettää, mutta se ei yhtään tajunnut. Haukahti taas kolaajalle, syöksähti kohti kuppia ja meni takaisin merkille. Sillä ei yhtään sytyttänyt, kunnes tajusin käyttää ole hyvä -käskyä, jolla se heti syöksähtikin kupille. Aina palkan syötyään se yritti ottaa kuppia suuhun ja tuoda minulle. Vähän hankalaa oli, kun ei meinannut mahtua suuhun koko esine. Kun vaihdoin puolta ja vein palkan vasempaan kuppiin, Hukka oli pari kertaa menossa taas oikealle. Lopetin siihen, kun tajusi saman homman vasemmalle. Jätetään hautumaan vähäksi aikaa.

Vaivaako Sinua hemofilia?

2009-11-13T08:37:00.000-08:00

Se ei nimittäin ole hyvä ominaisuus, mikäli treenattavana on sellainen söpöliini kuin Hukka. Kyllä se osaa ottaa namut ihan nätisti.

Merkkiä tehtiin pari kertaa ja verimakkara maistui.

Mekkalaa

2009-11-12T04:49:00.000-08:00

Poksu. Pimputtelin tänään ovikelloa turhaan, että saisin laimennettua elukan sekoamiskohtauksia ovikellon soidessa. Ensimmäisillä kerroilla tulos oli samanlainen kuin vieraiden tullessa, vuvuvuvuvuvuuuvuh ympäri taloa. Komennettaessa tuli luokseni ja haukkui siinä. Jatkoin pimputtamista ja koputtelua ja sain joka kerta pienemmän ja pienemmän reaktion. Poko ei näemmä voi yhtään hillitä sitä, että siltä pääsee koputuksen kuullessaan "puks". Ei tuo puks haittaa, kunhan ei enempää karjuisi. Välillä annoin juustoa, jos se ei haukkunut. Tätä pitää jatkaa.

Hukka. Kartoitin hieman sen liikkeitä. Jos kohta aloittaisi korjaamisen. "Oikeaa" treeniäkin on tehty, tosin vain sellaista hauskaa, seuraamisia ja luoksetuloja leikkipalkalla. Hukka ei kyllä leikkinyt niin innolla kuin yleensä, vieläkö juoksut vaikuttavat, oliko vain huono päivä vai alkaako siitä tulla aikuinen ja tylsä? Ei kai nyt niin pahasti voi käydä.

Liikkeiden analyysit:

Tunnari: ensin otti painetta eikä uskaltanut mennä kapuloille. Sitten uskalsi ja toi vääriä haistelematta yhtään. Palkkasin nämä silti, koska palkkaamatta jättämisestä se menee ihan jähmeäksi eikä uskalla tehdä mitään taas. Tulos: vaatii muistuttamisen / uudelleen opettamisen... Herkkä uudelle traumalle.

Kaukot: ei traumaile, mutta ei myöskään osaa. Muistuttelua ja lisää opettamista. Eihän se näitä ole koskaan osannutkaan.

Nouto: osaa tuoda, ei osaa luovuttaa. Jää seisomaan eteeni.

+ huutaa seuraamisessa, ei osaa mennä maahan vaan jättää kyynärpäät ilmaan ja kävelee VIELÄKIN seisomisessa.

Voihan nyt sentään. Paljon tekemistä. Mutta en taida vielä aloittaa.

Marraskuu

2009-11-06T05:58:00.000-08:00

Kylläpä on ollut tauko päivityksistä. Tiedoksi siis, että olemme yhä elossa, eikä sikainfluenssakaan ole vielä päässyt yllättämään. Päivitysten puute johtuu siitä, että emme ole pahemmin treenanneet, ja silloin on treeniblogia paha päivittää.

Hukka viettää vielä keveän treenauksen kautta. Tokojutuista siis on muka tauko olevinaan, mutta pk-tottishan ei ole tokoa, joten minun on ollut pakko tehdä vähän noutoharkkaa. Ostin nimittäin 650 gramman kapulan. Hukka nostelee sitä aika kivasti (ei näy traumaa!) ja kerran hyppäsi 30 cm esteenkin sen kanssa. 70 cm jäljellä...
Harmi, kun jälki-innostus tuli nyt eikä kesällä. Lunta on nyt sulanut aika kivasti, ja viikolla teki hirveästi mieli jälkeillä. Tulin kuitenkin joka päivä kotiin vasta pimeällä, ja se jäi siihen sitten. Tänään tulin aikaisemmin ja tein pihalla nopean jälkikeppi-ilmaisutreenin. Eli todella lyhyt jälki, jonka loppuun pikkukeppi. Hukka tykkäsi nostaa ne maasta ja tuoda minulle. Hyväksyin tuon tyylin ja palkkasin kaikki, saahan se noinkin tehdä, jos lähtee toimimaan.

Mitähän muuta... täytetään nyt blogia vaikka kuvilla treenikuulumisten puutteessa.

Hyvin pysyy iso palikka molemmilla suussa

Kun Hukalle sanoo pyöri niin Hukkahan pyörii

Nytten

2009-10-31T06:08:00.001-07:00

merkinnät Poksun tunnareista. Tein ekaa kertaa pihalla eli lumelle palikat ympyrän muotoon. Neljä väärää, jotka joskus muinoin käytetty vieraan ihmisen kädessä, oman päällä pieni juustonpala. 1. kerta: Poksu ravasi palikoille, nuuhkaisi väärää ja ajautui kauemmas nuuhkimaan kukkapenkkiä. Muisti palikat, palasi takaisin, löysi oman, söi juuston ja tuli takaisin ilman palikkaa. 2. kerta: laitoin uuden juustonpalan oman päälle. P nosti ekaa vastaantulevaa väärää, mutta tiputti heti, huomasi oman, söi juuston ja toi.
Pikkusen treenattiin avoimen hyppyä (vaiheessa). Hyppynouto menee kannustamalla ja ohjailemalla ihan ok, meinasi hukata kapulan. Tasamaanoudossa ei lähtenyt noutamaan vaan haukkui naapurista kuuluvalle huudolle.

Hukka on mm. oksentanut portaikkoon ja maannut sängyssä päälläni estäen hengityksen. Se ei tajua olevansa aika painava. Kuvat syksyn varrelta.

Pitää muuten muistin aikana kirjoittaa tähän yksi jännä eroavaisuus koirien välillä. Kun ovikello soi, Poksu ryntää ovelle ÄYÄYÄYÄYÄY TUOLTA TULEE JOKU ÄYÄYÄYÄYÄ AAAAAAAA. Hukka sanoo kerran "puks" ja juoksee sitten minun luokseni mielistelevän näköisenä ja yrittää päästä syliin. Johtuukohan tämä siitä, että se 1) tietää, että puksahteleminen on kiellettyä mutta ei voi sille mitään --> tulee lepyttelemään vai 2) se on niin kauhuissaan tilanteesta, että tulee hakemaan turvaa luotani? Muutenkin Hukka aina odottaa apua minulta. Kun lenkillä tulee vastaan koira, se nostaa niskakarvat pystyyn ja vilkaisee minuun. Kun en kiinnitä vastaantulijaan mitään huomiota, kävelemme ohi pelkällä niskakarvojen nostolla. Poksulla ei käy mielessäkään tuollainen. Se tuijottaa toista koiraa koko ohituksen ajan häntä pystyssä ja on valmiina itse toimimaan, jos jotain sattuu. Tämä liittyy varmasti kasvatukseen, Poksu on saanut elää pellossa ilman kunnollista tapakasvatusta ja Hukkaa olen kasvattanut huolellisesti itseeni liimaten.

Po... ksu

2009-10-27T12:33:00.001-07:00

Blogin lukijoiden iloksi sympaattinen, ajankohtainen eläin merkintää piristämään.

Poksu teki sisällä tunnarin, jossa kaksi palikkaa. Toinen makkaralla kevyesti hajustettu oma ja toinen hajuton palikka. Ensimmäisellä otolla P nuuhkaisi nopeasti väärää, nappasi oman ja kiidätti luokseni ihan tulessa. En tietenkään osannut lopettaa ja tein toisenkin kerran (miksi miksi MIKSI piti?) ja P näppärästi otti molemmat suuhun ja toi häntä vispaten...
Sen kanssa myös vähän kaukoja lyhyeltä matkalta. Näissä kaikki muut vaihdokset ok, mutta jos ensimmäisenä vaihtona on seisomaannousu, Poksu nousee vain istumaan. Ongelma.

Traumalomaa viettävälle Hukalle naksuttelin iltaruokaa antaessa uuden tempun alkeita. Hukan pitäisi siinä viedä esine koriin. Sille oli ihan käsittämätöntä, että nyt sen yhtäkkiä pitäisikin viedä esinettä poispäin minusta. Ei siis mainittavaa edistystä, jatkamme ensi kerralla jos jatkamme.

Ai niin. Viikonloppuna meille tuli vieras Helsingistä asti. Niin Hukka kävi tiputtamassa 400 gramman kapulan tämän varpaille. Ehkä tämä on Hukan tapa käsitellä omaa noutotraumaansa.

No oho

2009-10-24T09:53:00.000-07:00

Ihan sama. Ei tuosta tule valiota. Ei siitä tule mitään. Ei se pääse koskaan edes voittajaluokkaan. Ei sitä voi kouluttaa. Minä en osaa kouluttaa. Tunnari on pilalla - koira matelee pitkin seiniä eikä uskalla ottaa palikkaa suuhun. Noudot ovat pilalla - palkkasin sitä liian rajusti metallinoudosta ja äkkiä se päästi irti lelusta ja lipoi huuliaan. Trauma. Kaukot ovat pilalla, se ei uskalla syödä palkkaa. En jaksa enää yhtään kertaa opettaa samaa liikettä uudelleen ja uudelleen, koska joka kerta koira alkaa pelätä sitä. Noutoon pitäisi käyttää toinen vuosi ja tunnariin toiset puoli vuotta. Sori. Ei pysty. Hukan toko loppui tähän nyt. Otan bortsun tai malinoissin tai joka tapauksessa jonkun kunnollisen koiran seuraavasta mahdollisesta pentueesta.

No joo, turha koiraa syyttää kun itse pilaa. Kumma vaan kun ei Poksu ole pilalla. En kiduta enää hukkaparkaa kun aiheutan sille vain kärsimystä "tokolla".

No okei. Ehkä koitan sillä vielä jotain, en kuitenkaan pysty olemaan treenaamatta. Mutta mikään nautinnollinen treenikaveri se ei ole.

Tokoa

2009-10-21T05:16:00.000-07:00

Käveltiin yläasteen taakse Saaran ja molempien koiriensa kanssa treenaamaan, mulla vain Hukka mukana.

^Hukka tuijottaa Pyrrin häkkiä nonstoppina, kun kuvaan Tuiken treeniä...

Eka kokeiltiin tunnaria. Hukka ei ole koskaan tehnyt tätä häiriössä, ja nyt siltä meni ihan pasmat sekaisin muista koirista. Ekalla kerralla nosti omaa mutta ei tuonut, toisella kerralla toi oman. Epävarma on eikä kestä häiriötä vielä tässä liikkeessä.

Hukka oli yllättävän virkeänä ottaen huomioon sen juoksuisuuden. Hihnanrepimisleikki maistui ja teetin sillä vähän hiljaisuusharjoituksia (ettei vinkuisi seuraamisen askelsiirtymissä). Lisäksi minua oli alkanut mietityttää, johtuiko viimekertaisen kokeen yksi haukahdus siitä, että olin jättänyt hihnan kehän laidalle ja Hukan piti tehdä luoksetulo hihnasta poispäin. Tehtiin kaksi kertaa tänne - stop - tänne takapalkasta poispäin, mutta kummallakaan kerralla ei haukkunut, eli ilmeisesti tuossa ei ollut vika.

Kokeiltiin paikkamakuun häiriköintiä niin, että Saara käveli vierekkäin makaavien koirien ympäri. Ekalla kerralla olin itse näkyvissä ja toiselle kerralla puolipiilossa. Hukalla ei ilmekään värähtänyt, sitä odotinkin, mutta hyvä tietää ettei ota häiriötä tuosta.

Loppuun uusiksi tunnari kun jäi häiritsemään. Vielä huonommin. Hukka pöhisi jollekin lenkkeilijälle eikä keskittynyt kunnolla. Nosti väärää, kielsin. Haisteli uudestaan ja sitten minun mielestäni nosti oman, mutta Saara epäili ettei ollut oma vaan siitä vierestä. Tämä nyt jäi ikuiseksi arvoitukseksi, oman palikan merkkaaminen olisi varmaan ihan fiksu juttu... Otettiin vielä uusiksi heittäen kaikki elukan lämimät palikat pois eli nyt pelissä vain oma + kaksi väärää. Taas työskentely oli vähän sinne päin kun tyyppi vilkuili muualle. Ei kuitenkaan nostellut vääriä vaan toi oman. Eli tunnariin HÄIRIÖTREENIÄ ja PALJON.

Saaran lähdettyä treenattiin vielä vähän hihnapalkalla. Jätin koiran seisomaan ja otin luoksetulon loppuosaa käskien koiran maahan puolivälissä. Ekalla kerralla ei mennyt kunnolla, palkkasin kuitenkin ja toisella kerralla oli hieno maahanmeno.
Koitin ruudun loppuosaa: jätin koiran seisomaan ja kävelin parinkymmenen metrin päähän. Kun huusin maahan, niin tämä menee reteesti istumaan... nyt tulee loppu tuolle istumisen kautta menemiselle. Opetan sen niin, että leuka käy maassa ja etupää edellä mennään maahan.
Kunnon MAAHAN-karjaisulla meni kyynärpäät alas. Kutsuin kolmion kävelemisen jälkeen seuraamaan, nopeasti tuli mutta pomppi, odotin niin kauan että seurasi normaalisti ja sitten palkkasin. Merkkiä ei osannut vaan haukkui. Kieltämisestä se turhautuu eikä tee enää mitään. Joten ei sitten tehty enää mitään vaan lähettiin pois.

Kuvat ottanut Saara, kiitos!

Aika pähee tunnari

2009-10-18T09:06:00.000-07:00

Aika yllättävä myös. Kun nyt näyttäisi, että Hukalla on joku oikein kova juoksuvaihe meneillään (ja kovaa on meno Poksun kanssa) mutta kuitenkin se oli tänään ihan normaalisti mukana treenissä. Ulkona leikitin sitä muuten vain, ja se oli kyllä vähän vaisua, mutta pyydetyt jutut on sisällä tehnyt suht kivalla tempolla. Tjaa.

...ja joo, hyvinpä piti "parin viikon treenitauko", näin mulle aina käy.

Hukalla ensin tunnari. Oma palikka oli melko miedosti hajustettu, yleensä olen laittanut vahvan apuhajun juustolla, mutta nyt olin vain koskettanut palikkaa juustonpalalla. Kävin ensin itse laittamassa oman palikan, sitten menin väärinpäin koiran viereen ja "liikkuri" laittoi kolme väärää rivimuodostelmaan. Lähetys melkein kokeenomaisesti, taisin vielä antaa käsimerkin. Hukka työskenteli todella rauhallisesti, ensin nuuhki oikealta puolelta väärän, meni oman yli ja nuuhki vasemmalta puolelta väärän. Sitten tuli omalle, nuuhki melko huolella ja otti sen. Erittäin rauhallinen mutta tarkka suoritus ilman väärien lähmimistä! Toi kävellen, mutta tässä vaiheessa on ihan hyvä, että on noin rauhallinen. Lopetettiin tähän tunnarit. Ilmeisesti en ole häivyttänyt apuhajua ollenkaan liian hitaasti, nimittäin yleensä tuo nappaa heti oman kun löytää, nyt haisteli ja varmisteli pidempään.

Kaukot ovat omituiset. Muut vaihdot Huksi teki ihan nätisti, (mitä nyt noita seiso-istu ja seiso-maahan ei osaa kunnolla) mutta maasta istumisen se oli unohtanut. Toljotti vain, kun annoin istu-käskyn. Yleensä n. kolmannella käskyllä nousi istumaan. Muistuttelin tätä vähän aikaa ja palkkasin heti, kun nousi jotenkuten istumaan, aika vajaita istuma-asentoja olivat kyllä.

Poksu teki tunnarin samoilla palikoilla kuin Hukka. Oman päällä oli ruokapalanen. Ensimmäisellä kerralla laitoin oman muita lähemmäs ja toisella kerralla normaalisti niiden joukkoon, ei ongelmia. Poksulla on sellainen näppärä tyyli, että se ensin ottaa oman suuhun ja sitten käy palikka suussa tarkastamassa väärät. Pyysin pari palautusta sivulle ja ne olivat oikein hienoja. Ilmeisesti perusasento tarvitsi vain hieman tarkkuustreeniä, nykyään P tulee aika kivasti sivulle.

Kärsii mutta ruudun osaa

2009-10-17T06:44:00.001-07:00

Onkohan tällainen edes normaalia juoksukäytöstä enää... Hukka ei tyydy vikisemään vaan HUUTAA. Juoksujen alussa se vinguskeli silloin tällöin, eilen vinkui lakkaamatta koko illan ja tänään aamupäivällä HUUSI. Siis haukkui ja ulvahteli oikein kimeästi. Mikä nyt on, onko sillä joku pahempikin vika (päässä?) ...

Ruoka kärsimyseläimelle ei maistu, mutta leikkimään suostuu vähän. Hanskaleikin avulla olen pystynyt tekemään pieniä ruututreenejä, ja se näyttäisi olevan aika hyvällä mallilla. Suurin osa on vain ruudun hakemista ja sisällä ruudussa odottaa lelu. Muutaman pysäytyksen olen tehnyt tyhjään ruutuun, ja heti kun elukka reagoi seis-käskyyn, heitän sille lelun. Pitää ensi kerralla ottaa tennispallo tms pitkälle lentävä mukaan, että voidaan ottaa täydeltä matkalta.

Tunnariakin kokeilin pihalla, mutta siinä kyllä näkyi selvästi juoksumasennus. Hukka ei uskaltaisi ottaa ollenkaan mitään palikkaa suuhun. Lopulta kuitenkin toi kaksikin kertaa oman. Sen ongelma on, että se ei uskalla edes haistella vääriä. Heti, kun se saa ilmavainun omasta, ottaa sen, mutta vääriin ei vilkaisekaan. Ja jos haisteleekin kaikki läpi niin kans lähmii ja maistelee samalla.

Poksu tunnaroitsi ja kaukotti sisällä. Vaikeutin tunnaria lisäämällä yhden väärän palikan. Olivat jonossa, ensimmäisenä oma, jonka päällä pieni hitunen makkaraa. Poksu söi makkaran, kävi tarkistamassa väärän, palasi omalle ja toi sen. Edistyy edistyy.
Kaukoissa palkkailin jokaisesta siirrosta. Muut hienoja, mutta istu-maahan -vaihdossa meinasi ekalla kerralla nousta seisomaan. Maasta muuten nousee ylös nouse-käskyllä, vaikka en ole tätä sille koskaan opettanut. "Ylös" ei toimi enää. Käyhän se näinkin.

Kiimainen koira on kamala koira

2009-10-13T08:46:00.000-07:00

Kamalan ärsyttävä. Hukka merkkaa lenkillä jokaisen mättään ja lumipaakun ja roskan ja mitä ikinä löytääkään. Jos maasto suosii, mielellään toinen takajalka ilmassa. Toisista koirista se on mennä sekaisin, irokeesi on pystyssä häntää myöten (no okei, niin on ilman juoksujakin) ja tyyppi pyrkii ryntäämään heti ohituksen jälkeen niin pitkälle kuin pystyy. Koitin teettää sillä jotain pientä lenkin yhteydessä, mutta touhu oli aika poissaolevaa. Katseli muualle ja puksahteli. Itseäni tämä alkoi ärsyttää ja jätin homman siihen. Nyt sisällä se makoilee matolla ja vinkuu. Vinkuu vinkumasta päästyään. Joku sillä on hätänä, muttei se itekään tiiä, mikä. Ui ui uiiiih. Olen vähän miettinyt josko leikkauttaminen olisi hyvä juttu. Pentuja sille ei ole tulossa ja juoksuista on pelkkää haittaa. Sen lisäksi, että ne säännöllisesti muuttavat koiran käytöksen suorastaan raivostuttavaksi, ne sotkevat kokeissa käyntiä ja treenaamista. Treenitauko silloin tällöin on varmaan ihan hyväksi, mutta mieluummin ottaisin sellaisen ilman erikoistehosteita. Hukka on juoksemattomana ihan kiva koira, mutta juoksujen aikana, vähän niitä ennen ja kauan niiden jälkeen liian ärsyttävä.

Tokopoko, hehhehhee

2009-10-12T13:01:00.000-07:00

Suorastaan terapiamaista tokoilla Poksun kanssa. Kylläpä se joskus vaikuttaa hienolta koiralta. Vähän rähjäsi kentän vierestä kulkeville noutajille, mutta muuten oikein normaali. Siis verrattuna Hukkaan, jonka puuhista en jaksa edes kirjoittaa... On sekin tollanen koira. Joku ois siitä saanut hyvän, mutta en minä vaan saa muuta kuin huulia lipovan luikeron joka anelee että älä tapa mua. Jepjep, loistava tunne.

Mutta Poksuun. Kaikki jäävät tein läpi, istumisessa koitti ensin mennä maahan, toisella kerralla pieni jalka-apu ja istahti hyvin. Seisominenhan sillä on hidas, näitä tein muutaman heittämällä palkan heti pään yli. Kaukoissa ei osannut mennä seiso-maahan vaan yritti jäädä istumaan. Tajusin sitten että MAA - HAN karjuminen ei auta mitään ja ohjasin kädellä... menihän se oikeaan asentoon.
Luoksetuloja takapalkalla ja tässä Poksu oli tosi tolikka. Sille pitää näyttää takapalkka työntämällä sen nokka ihan lähelle, että se melkein yrittää ottaa palkan, ja sitten heti seuraavasta kutsusta pysäyttää. Jos ottaa yhden läpijuoksun ennen pysäytystä, se ei enää muista koko takapalkkaa ja ihmettelee, mihin sitä oikein yritän vapauttaa... Vähän ilmeni myös sitä että ei tullut ekalla käskyllä, varmaan takapalkasta johtui. Mutta pari stoppia Poksuksi oikein hienoja! Pikkusen se hiippaa suurimman jarrutuksen jälkeen, mutta ei pahoin.
Sisällä kans suoraa perusasentoa ja tunnaripalikan luovuttamista. Paikka oli näissä oikein hyvä, mutta pureskeli palikkaa, kieltämisestä ei sanonut oikein mitään. Metskua meinasi pitää iljettävänä ja kalisutella, mutta parin tuonnin ja palkkauksen jälkeen toi tätäkin häntä heiluen. Hyvä Pee.

Kuvia

2009-10-10T06:11:00.000-07:00

Hieno päivä, ei uskoisi lokakuuksi!

kaikki kuvat --> http://suis.kuvat.fi/kuvat/10.10./

Hei tää jätkä sano sinusta just tämmöstä ja tämmöstä

2009-10-08T09:49:00.000-07:00

Eräs arktinen oli taas iloissaan kun tuli lunta. Työnsi kuonon hankeen ja spurttaili iloissaan lyhyitä matkoja.

Poksua ei olisi voinut joku lumisade vähempää innostaa.

Hukka aloitti vihdoinkin juoksut. Mietinkin jo vähän tätä mahdollisuutta, kun se ilman mitään syytä alkoi käyttäytyä semitraumatisoituneesti metallikapulaa kohtaan. No tuossa ei sinänsä olisi mitään uutta että se keksii ahdistuksen aiheita tyhjästä, mutta hyvä, että se on (ainakin oletettavasti) juoksujen syytä. Nyt taukoillaan mahdollisesti. Jospa muutaman viikon päästä uskaltaisi jo ottaa metskun suuhun.

Poksu treenasi sivulletuloa. Välillä kiepsauttaa oikein hienosti oikeaan paikkaan, mutta usein jää eteen. Askelsiirtymät oikealle ovat hankalia, peruuttaa selkäni taakse... seuraamista aloin korjata imuttamalla, mikä oli P'lle erittäin hankala käsittää. Kun se oppii yhden tavan, se on niin hyvin sisäistänyt sen, että mikään uusi on hankala opettaa päälle. Ensimmäinen opetustuokio meni siis siihen, että sain sen ylipäätään pitämään kuonon minun kädessäni (ihan koko ajan ruokaa antaen) sen sijaan, että olisi edistänyt normaalisti. Kyllä se tästä.

Vähästä

2009-10-06T11:42:00.000-07:00

Lumi tuli maahan eilen eikä ole lähtenyt pois. Lapin koiraa ei haittaa.

Pysähdyin lenkin varrella ruohokentälle kaukoja tekemään. Lumi ei haitannut Hukkaa, meni hyvin maahan. Maahan-istu ensin 15 ja sitten 30 askeleen päästä - nopea nousu, en tosin tiedä kuinka ylös nousi. Maahan-seiso kerran 15 askeleen päästä, tämäkin tosi hieno ja nopea. Kaikista vapautus takapalkalle. Pikkusen tynkätreenejä pitää ottaa, kun seisomasta ei voi käskeä mihinkään asentoon.

Piilopaikkaistuminen puolinäkyvässä piilossa: ensin 45 sek, mistä palkkaus, ja sen jälkeen loput 1 min 15 sek pötköön, ei ongelmia.

Ja vielä yksi suora luoksetulo maasta, nopea.

No ei treenata sitten

2009-10-05T08:19:00.001-07:00

Hukka yllättäen kantoi minulle uudenkarhean narupallonsa (joka ei oikeasti ole uusi, mutta käyttämätön, koska joku pelkää sitä). Se ei uskaltanut pitää narusta kunnolla kiinni, koska ilmeisesti narupallo oli paha, mutta alkoi silti vähän repiä sitä. Veivasin koiraa, yhtäkkiä se päästi irti, jatkoin veivaamista ja pallo osui Hukan naamaan. Tämä tietenkin väisti ja meni ihan luimuksi ja alkoi mielistellä. Ajattelin, että kyllä se kohta unohtaa sen ja kävin tässä välissä kaupassa. Kun tulin takaisin, niin kukahan siellä on ihan häntä kinttujen välissä ja varovaisesti tervehtimässä. Lisäksi yritin tänään ojentaa sille jauhelihapihvin palasta, mutta ilmeisesti kädenliike oli liian nopea, sillä Hukka pelästyi ja pakeni, eikä meinannut uskaltaa hakea sitä ruokapalaa ollenkaan.

Että ei kai treenata tänään sen kummempia. Ihan jännittävä koira, sinänsä.

VIDEO ja plaaplaa

2009-10-04T01:07:00.000-07:00

En sitten muistanut laittaa videolinkkiä mihinkään postaukseen, vaikka piti. Eli video Hukan lauantain kokeesta. Poksun koe on kaukaa kuvattu ja epäselekiä, mutta menköön sekin, Poksun koe täällä.

Ollaan kyllä treenailtu, mutta en ole kirjoittanut. Kun joku kerta kirjoittaminen jää, seuraavallakaan kerralla ei muista ja sitten se ihan lipsuu. Tiivistelmä:

Poksulle kokeilin luoksetulon pysäytykseen makupalan heittoa pään yli, ja se toimi aika hyvin. Samalla sanoin seis. Poksu lyö heti jarrut pohjaan, kun sanon seis ja heilautan kättä, mutta sen jälkeen se jää katselemaan ympärilleen makupalaa etsien. Eli pitää vähän katella miten jatketaan.

Hukka on harjoitellut ruudun loppuosaa ilman ruutua. Heittelin sille makupaloja ja pysäyttelin seis-käskyllä. Ruudussa on normaali seisomiskäsky (joka meillä on "ylös") toiminut ihan hyvin, mutta en oikein haluaisi sotkea sitä tähän liikkeeseen. Maahan se menee edelleen istumisen kautta, ärsyttävää... Maasta seuraamaan tulemisia olen teettänyt repimispalkalla. Käsken koiran maahan ja kävelen pienen kolmion, loppupätkällä kutsun Hukkaa ja heti kun se on seuraamispaikalla, leikki alkaa. Huomasin tuossa kokeita katsellessa, että monille koirille on hankalaa kiertää ohjaajan takaa oikealle seuraamispaikalle, jos joutuvat tulemaan takaoikealta päin. Hukkaa koitan nyt totuttaa tähän kääntymällä vähitellen enemmän sivuttain sitä kohti, oppii sitten tulemaan heti oikealle paikalle joka kulmasta.

Kaukoissa Hukka edistyy ja ei edisty. Seisomaannousuissa laittaa välillä takajalkoja taaksepäin ja istumaannousussa ottaa eteenpäin. Seiso-maahan on myös hankala. Sekä s-i että s-m Hukka osaa tehdä täydellisesti ilman käskyä, mutta heti jos käsken sitä suorittamaan ne, se tulee eteenpäin. Häh.

Tunnarin nyt sinänsä osaa, mutta jos omaa ei löydy heti, iskee paniikki ja otetaan joku väärä ja kieltämisestä saadaan trauma. Aika perus.

Palauttelu & tunnari

2009-10-01T10:23:00.000-07:00

Kentällä vähän riehumista, teetin pikkujuttuja ja leikitin paljon. Vähän niinkuin palauttelumielessä tuo, en erityisemmin treenannut mitään. Hukka oli ihan holtiton eikä enää osannut odota-käskyä, lähti perään sekä maahan että istumaan jätettynä...

Pihalla tunnaria. Väärät palikat olivat koskemattomia, omaa pyöritelty käsissä ja hajustettu juustolla. Ekalla kerralla Hukka kävi haistamassa kahta väärää ja lähti pois. Sillä ei riitä kantti jäädä palikoille työskentelemään pitkäksi aikaa, vaan hermostuu jos ei heti löydä omaa. Ennen se tuossa tilanteessa otti väärän palikan suuhun, mutta kun olen kieltänyt siitä, nykyään se vain lähtee pois.
Laitoin uudestaan haistelemaan helpommasta kulmasta, oma oli ympyrän etureunassa. En muista miten paljon tässä nuuhki vääriä vai nuuhkiko, mutta toi oman. Kolmannella kerralla nuuhki pari kolme väärää, löysi oman ja toi. Ensi kerralla pitää laittaa hajuisat väärät, ettei opi taas väärin jotain asiaa.

3 x 1

2009-09-27T09:50:00.000-07:00

No jopas oli perjantainen valitus turhaa. Hukka ihan yllätti. :D Poksu ei niinkään, siltä osasinkin odottaa ykköstä viiden vuoden tahkoamisen jälkeen... noh.

Lauantaiaamu valkeni kirkkaana. Tie Sodikseen on aurinkoinen.

Koepaikan lähestyessä iski kamala jännitys ja piti pysähtyä vessatauolle

Päästiin paikalle ajoissa. Alokasluokka oli ensiksi, eli kisakirjan täyttö ja Poksu kehään. Tuomari siis Veijo Kinnunen.

Kaikki kokeet alkavat juoksuntarkastuksella, tämäkin. Poksuhan ei pidä miehistä, joten osasinkin odottaa hankaluuksia, mutta en nyt sentään näin suuria... se oli ihan raivona eikä olisi halunnut antaa tuomarin koskea itseensä, räksytti ja urisi. Olin jo ihan varma, että se puree tuomaria, mutta ei sentään. Pitelin sitä kaksin käsin ja päällä kiinni, ja selvisimme kehään. Kilpailunumero 1 eli ryhmäliikkeissä reunassa ja yksilöissä ekana.

Luoksepäästävyys 8. Poksu huomasi heti, että ihmishirviö lähestyy, ja aloitti räksytyksen. Antoi kuitenkin silittää itseään kaulasta. "Sie vain tervehdit tuolla tavalla", sanoi tuomari ja antoi kahdeksikon. Ja Poksu yritti jatkaa haukkumista vielä seuraavan koiran vuorollakin...

Paikkamakuu 9½. Olin ihan stressissä... ilma oli tuulinen ja puut humisivat, hieman painostava tunne siis. Poksu meni vinoon maahan ja jossain vaiheessa makuuta kaatui lonkalle. Se katseli koko ajan kehän laidalle ja puksahteli. Istumaan nousi ekasta käskystä. Tuomarin mielestä P oli melko hiljaa olosuhteisiin nähden.

Tähän väliin toinen paikkamakuuryhmä ja uudestaan kehään.

Hihnassa seuraaminen 9. Ihan hyvää Poksuseuraamista, jossain välissä tuntui että se jää matelemaan, mutta hyvin pysyi mukana. Käännöksissä ongelmia ja sillointällöin edistämistä, eli ei mitään uutta.

Vapaana seuraaminen 9. Sama kuin yllä. Juoksuosuudessa Poksu innostui laukkomaan ja edisti aika runsaasti, mutta hyvin pysyi mukana.

Maahanmeno 9. Hidastelin alun liikkeellelähdössä, koska Poksu katseli muualle ja tuntui, ettei se lähde ollenkaan mukaan. Loppuliike ok, pistevähennys tuosta hidastelusta.

Luoksetulo 10. Itse en olisi antanut kymppiä, mutta hyvä jos kelpaa. :D Poksu tuli ripeästi, mutta teki turhan ison kaaren takanani ennen kuin tuli sivulle.

Seisominen 8½. En nähnyt mitä tässä tapahtui, olisikohan se sitten kävellyt perään vähän matkaa. Ainahan Poksu ottaa muutaman askeleen ennen pysähtymistä. Istui hyvin.

Estehyppy 0 - no voehan! Että sitä voikin kämmätä. Ensin asetuin koiran kanssa aika kauas esteestä. Kun liikkuri kysyi, olenko valmis, päätin kuitenkin siirtää sitä vielä vähän lähemmäs, koska luulin, ettei se hyppäisi ollenkaan. Ja siinä samassa Poksu jo livahti esteen yli. Voi ei P! Muistan ehtineeni huutaa EEEIIII kun näin koiran ponnistavan esteelle. Tovi siinä seisottiin kaikki hiljaa, Poksu odotti kuuliaisesti esteen toisella puolella aivan kuten tässä liikkeessä kuuluu tehdäkin. Se hyppäsi esteen vielä toiseenkin suuntaan, ihan innostui. Parempihan se aina on, että koira hyppää ilman lupaa kuin että ei hyppäisi ollenkaan.

Kokonaisvaikutus 8½. Koira teki kivasti pyydetyt asiat, mutta liikkeiden välillä komentaminen pitää saada pois. Se on totta, Poksu oli välillä jo lähdössä pois kehästä ja sitten kun sitä komensi kolmatta kertaa istumaan sivulle, se vain haukkui päin naamaa. Muuten kyllä ilostui kehuista ja hyppäsi syliinkin pari kertaa.

Yht. 164 p, hieno P, ykkönen hypyn nollasta huolimatta! Mutta seuraavan kerran naistuomarille.

Sitten Hukka. Juoksuntarkastus meni ok, otin vain kiinni normaalisti ja koiraparka alistui kohtaloonsa.

Paikkamakuu 10. Olimme toisessa ryhmässä. Vähän pelotti tuo painostava ilma ja tuuleminen. Olen ihan varma, että yksi ohjaaja huudettiin pois näkösuojasta, mutta ilmeisesti mikään koira ei ollut edes noussut paikaltaan(?), minulle jäi ihan epäselväksi mitä siinä tapahtui. Kolme minuuttia tuntui erittäin pitkältä. Hukkapossu oli mennyt lonkalle, istumaan nousi hienosti.

Ennen yksilöliikkeitä riehutin koiraa vähän hihnalla ja jätin hihnan kehän ulkopuolelle kuten ennenkin kokeessa.

Seuraaminen 9½. Hienoa seuraamista, mutta Hukalla keitti jo yli, mikä purkautui vinkumisena. Käännöksissä ja liikkeellelähdöissä se iukahti. Muuten tuomarinkin mukaan kympin seuraamista.

Maahanmeno 10. Hieno oli. Sanoin varmuuden vuoksi käskyn aika lujaa. Hyvin jäi ja siellä pysyi.

Luoksetulo 10. Wou! Tosi hieno. Lähti tulemaan lujaa, reagoi pysähtymiskäskyyn välittömästi ja tuli sivulle hiljaa. Tosin perusasentoa ei tehnyt ihan kunnolla, tähän pitää alkaa puuttua.

Seisominen 10. Tässä se liikutteli vähän jalkoja pysähtymisen jälkeen, kävellessä jo kuulin hiekan rapinaa takaani ja videolta varmistin asian. Silti ei pistemenetyksiä. Ehkä siksi, että ei se niinkään kävellyt, paranteli vain jalkojen asentoa.

Nouto 10. No johan vetäs! Ennen heittoa silitin sitä vähän ja pyysin pitämään pään kiinni. Annoin noutokäskyn rauhallisella äänensävyllä "mene". Hukka lähti laukalla hiljaa, toi laukalla ja istui minun mielestäni vähän vinoon, videolta näytti kuitenkin olevan suorassa. Tällä kertaa en pudottanut kapulaa. Käskin takakautta sivulle mutta elukka tulikin edestä. No.

Kauko-ohjaus 10. Minun makuuni olisi saanut nousta vähän korkeammalle istumaan, mutta tuomarin mielestä ilmeisesti ihan riittävät asennot. Kaikki vaihdokset ekalla. Käytin käskynä istu + korkealle heilautettu käsi.

Estehyppy 10. Tämä on helppo, paluuhypyn jälkeen tuli oikein hienosti sivulle.

Kokonaisvaikutus 10. Ansaitusti! Hieno homma.

Yht. 199 p eli AVO1, tulihan se sieltä ja reilusti tulikin.

Aika yllättynyt olo oli tuon jälkeen. Tiesin kyllä, että nyt on asiat oikeasti opeteltu ja ykkönen mitä todennäköisemmin tulee, mutta että kaikki menisi ihan näin nappiin. Noudossa ja luoksetulossa Hukka varsinkin yllätti, se teki yhtä hyvin kuin parhaimmillaan treeneissä. Yleensä kokeessa vielä menee vähän huonommin kuin treeneissä, mutta ei tänään. Samalla rikoimme henk. koht. ennätyksemme, Allultahan saimme ekassa alokkaan kokeessa 198 p. Mutta no, tämä oli vähän vaativampi, sanoisinko. :D

Väsynyt kehäkettu

Sitten hotelliin nukkumaan yö. Aamulla lähdimme jo ajoissa katselemaan edellisten luokkien koiria. Paikalla oli hieno "koirien wc", ja annoin Hukan rymistellä siellä. Aamupäivästä sää oli pilvinen ja vähän kostea, mutta vähäksi aikaa ilma parani, ja luulin jo, että nyt tulee hyvä koeilma. Mutta ei... vähän alokasluokan palkintojenjaon jälkeen alkoi hirveä sade. Ihan kamala siis. Kun se hieman laantui, päästiin aloittamaan avoimen paikkamakuut. Vieläkin satoi, mutta ei ihan kaatamalla sentään.

Paikkamakuu. Meidät laitettiin ensimmäiseen ryhmään. Hukka oli keskellä riviä. Meni maahan ensimmäisellä käskyllä, ja jätin sen siihen. Emme kuitenkaan ehtineet edes näkösuojaan asti, kun Hukan molemmin puolin maanneet koirat sinkosivat peräämme. Ne siepattiin kiinni. Osasin jo ennen liikettä odottaa hankaluuksia, joten olin ihan iloinen, että tuo tapahtui tässä vaiheessa ja loppupaikallaolon saisi (toivottavasti) tehdä rauhassa. En tiedä, olisiko Hukka pysynyt paikallaan jos ei olisi nähnyt minua, luultavasti olisi. Tuomari myöhemmin kommentoi tätä että sillä "ei ilmekään värähtänyt". Piilosta kuuntelin, että aina välillä sade yltyi ja välillä heikkeni. Hukka oli pysynyt suorassa ja ekalla ylös. 10.

Koe alkaa. Hukka on surullinen.

Ja tässä vaiheessa sade yltyi jo aika rankaksi. Lisäksi tuuli, joten satoi vaakatasossa... vaatteet olivat heti ihan märkänä ja koira luimuili.

Seuraaminen 8. Hukka meinasi vähän että en tee mitään, tää on ihan ällöä, etkö näe että oon märkä, vettä menee korviin ja silmiin, hyi yäk. Seuraamaan lähti vähän kärsivän oloisena, pysähdyksessä oli aika pihalla, korjasi viereen ja jäi seisomaan. Käskin napakasti SIVULLE ja liikkeellelähdössä SEURAA - kyllä on ihan pakko totella vaikka miten sataisi. Hukkaa ei enempää tarvinnut komennella, ja sehän lähti seuraamaan hyvin. Ei ölissyt yhtään.

Maahanmeno 10. Sattui tuulenpuuska tähän kohtaan, joten huusin käskyn oikein kovaa, ja sehän tehosi.

Luoksetulo 9½. Hukka oli ihan täpäkässä ja meinasi ottaa varaslähdön, kun käännyin sitä kohti. Lähtikin hyvin tulemaan ja pysähtyi hyvin. Karjaisin pysähdyskäskyn vihaisemmin kuin oli ollut tarkoitus, joten ajattelin paikata kutsumalla koiran oikein iloisesti sivulle. En tiedä johtuiko tuosta vai jostain muusta, että Hukka haukahti lähtiessä, voi että mikä possu.

Seisominen 9. Aaaaarrrrgh, meillä on ongelma... kolmas koe peräkkäin, kun Hukka kävelee perään. Ei se tätä koskaan treeneissä tee. Oikeasti, ääh, mitä teen tälle... Vai teenkö mitään, jos vain opetan sille että idioottiringin seisomisessa todellakaan EI kävellä niin tätä avotyylistä ei tarvitse korjata ollenkaan. Kun ei sitä tarvita enää.

Noutaminen 10. Ja aivan mahtava olikin! Siis ei ole ikinä treeneissäkään tehnyt näin hyvin. Meno ja paluu laukalla ja ilman ääntelyitä. Istui eteen ihan suoraan, itse en tiputtanut kapulaa. Takakautta sivulle kuten kuuluukin. Jess!

Kauko-ohjaus 10. Aika hieno. Olisi se vieläkin saanut nousta paremmin istumaan, mutta tämä oli minun mielestäni jo parempi kuin eilinen suoritus. Kaikki vaihdot ekalla.

Estehyppy 10. Istui tosi lähelle estettä, ja pelkäsin jo, että se kolauttaa paluuhypyssä. Mutta ei kolauttanut, meni yli ilmavasti ja tuli hyvin sivulle. Hyvä Hukka!

Kokonaisvaikutelma 9½. Puolikas otettiin siitä, kun liikkeiden välillä siirtelin koiraa pannasta pitäen ja yhden liikkeen alussa painoin takapuolesta istumaan. En nimittäin meinannut saada sitä tulemaan ollenkaan sivulle, sade häiritsi välejä.

Yht. 192 p. ja jälleen AVO1 erittäin märistä ja häiritsevistä olosuhteista huolimatta. Aivan huippu juttu, Hukan vire ei kärsinyt yhtään peräkkäisinä päivinä olevista kokeista. Eikä pahasti edes myrskyisästä säästä.

Hukka voitti luokkansa molempina päivinä. Sunnuntaina oli vielä pm-kilpailu, ja RKK'n ykkösjoukkue (eli meidän) voitti Lapin piirinmestaruuden, jee!

Kuvia & valitettava viimeistelytreeni

2009-09-25T08:02:00.000-07:00

Kaikki kuvat

Vähän viimeisiä varmisteluita molempien koirien kanssa. Poksu oli hyvä ja yritti parhaansa, siltä odotan ehkä jopa ykköstä huomenna. Paikkamakuutin 2 min ja pysyi hyvin.
Hukka taas... oli huono. Siis oikeasti se oli huono. Ei tiiätkö yhtään huvittais lähteä kokeeseen tollasen lötkömadon kanssa joka ei viiti ees sivulle istua. Enpä olisi ilmoittanut sitä ollenkaan.

Etusormi eteen peukalo ylös

2009-09-22T10:42:00.000-07:00

Yritin opettaa Hukalle kierimistä. Ei oikein lähtenyt onnistumaan... normaaliin kuolemisasentoon se menee ihan hyvin, mutta ei malttaisi pysyä siinä, vaan pomppaa ylös ja koittaa antaa tassua. Pari kertaa sain sen ohjattua vahingossa kierähtämään ympäri, kun pyysin antamaan tassua selän puolelta. Sitten se huomasi, miten siinä käy, eikä sitä voinut enää huijata ympäri. Voih.

Tänään ei tokoteltu muuta kuin vähän varmisteluja koetta varten. Noudossa tuo välillä sivulle ja välillä (vinoon) eteen, mutta palkkailin kaikesta. Ei sitä kuitenkaan ehtisi enää ennen koetta korjata, joten turha tuottaa epävarmuutta vaatimalla enemmän.
Kaukoissa osasi tänään istumaannousun. Tai no oikeastaan kurreasennon, mutta paljon parempi se kuin maassa pysyminen.

Poksu oli jälleen hieman hilpeänä, heti alkuun piti komentaa se olemaan hiljaa, koska lähitalojen vanhukset olivat varmasti jo nukkumassa. No Poksu ei tuosta ota nokkiinsa, toisin kuin eräät. Asfalttitöiden takia tielle oli ripoteltu punakeltaisia muovitötsiä, ja niitä hyppykeppishelttinaama sai kiertää. Tai yrittää kiertää... Poksuhan nimittäin ei tajua mitään irtoamisen tai kiertämisen suhteen. Lannistumatta se tuijotti sormeani ja melkein käveli siihen tötsään pahki, kun yritin ohjata merkin takaa. Lopulta tapahtui ihme, ja se tajusi, että tuon merkin luokse pitää mennä eikä vain minun. ...tosin sittenkin se jäi seisomaan merkin eteen, ehkä tökkäili sitä kuonolla tai jotain. Eikä muuten haukkunut yhtään mennessään, olin aika yllättynyt vaikka eri koirakin kyseessä. Hukan kanssa nimittäin on saanut tottua, että aina tulee jostakin hauhauhau.
Luoksetulossa se oli aika hyvä. Sivulletulossa taas hitautta, mutta perusasento oli suora. Kyllä tästä kokeessa saadaan pisteitä, ellei käy jotain yllättävää, esim. P syöksyy yleisön joukkoon. Seuraamiset hihkuedistämistä, mutta aika söpöjä, palkkailin.

Error

2009-09-21T08:21:00.000-07:00

Yritin vähän treeniä kentällä Hukan kanssa, mutta ei siitä tullut mitään. Ei meinannut tulla sivulle, äänteli, luimisteli ja kyyristeli heti kun vähän kumarruin sitä kohti. Kaukoissa ei totellut istu-käskyä, kurre-käskyllä edes nousi istumaan. Luoksetulossa nousi jätössä vaikka miten monta kertaa seisomaan. Lisäksi HAUKKUI jätettäessä ilman syytä. Viimeisellä nousemiskerralla palasin sanaakaan sanomatta sen luokse, vein tolppaan kiinni ja otin Pokon.

Poksu juoksenteli kierroksia ympäri kenttää, hippasteli kaulahuivin kanssa ja komensi minua haukkumalla, kun otin huivin takaisin. Poksua voi leikittää hepposemmillakin räteillä, se ei kisko niin voimalla kuin Hukka ja muutenkin kohtelee nätimmin. Teetin pieniä seuraamispätkiä leikkipalkalla, yhdessä pysähdyksessä unohti istua mutta muuten ok.

Poksu oli kiva mutta Hukka, eih... onko sillä juoksut alkamassa (mikä olisi aivan arvattavissa muutamaa päivää ennen koetta) vai olenko vain treenannut sen kuoliaaksi, mikä vaivaa.

Kotona tarjosin Hukalle oikeaa luuta, mutta se ei ottanut sitä, joten annoin luun Pokolle. Kun lähdin huoneesta, Hukka ärähti ja otti luun itselleen. Kävin antamassa luun takaisin Pokolle, ja kun olin viemässä Hukkaa pois, se kehtasi vielä minun otteessani murista Poksulle. Ihan sama vaikka se olisi koira-asteikossa johtaja, minä päätän viedäänkö täällä toiselta luita suusta vai ei. Ei viedä.

Ei pysty

2009-09-19T14:16:00.000-07:00

Hukka osaa tunnarin. Mutta ei pysty. Ottaa kamalasti painetta, mistähän voisi johtua... yksi yrittää ehdotella kaikkia mahdollisia palikoita mutta kielletään vain ottamasta. Oliko ylläri että paineistuu. Kun Hukkaa pyytää tuomaan oman palikan, se kävelee korvat luimussa, katselee muutamaa palikkaa ja lähtee pois. Kerralla nro 56 sain sen tuomaan oman palikan. Sillä on aika omituinen tyyli, se ei edes haistele vääriä palikoita, tuoksuuko oma sitten niin voimakkaasti niihin verrattuna? Laitoin palikat jonoon, oma neljäntenä. Hukka käveli metrin päässä jonosta, meni ja otti oman nuuhkaisemattakaan vääriä. Hmm.

Seinätempun se pystyy kuitenkin tekemään. Tämä on ollut tosi pitkään hankala, kun olen yrittänyt sisällä. Ulkoseinä on varmaan tarpeeksi karkea, että Hukka pystyy tukeutumaan siihen. Mitenkähän tästä nyt edettäisiin etujalkakävelyyn, ottaa varmaan seuraavat neljä vuotta. Sitä odotellessa. --> video

Luoksetuloakaan ei pysty tekemään. Ensimmäisellä kerralla kun olin jättämässä Hukkaa, Poksu haukkui. Hukka nousi ylös. Kävin viemässä takaisin ja se luimuili, tällä kerralla pysyi, mutta lähtiessä haukahti. Kielsin ja vein takaisin. Seuraavalla kerralla sain huutaa kahdesti, ja sittenkin elukka lähti tulemaan kävellen korvat alhaalla. Eääääggh. Seuraavan "koulutustuokion" aikana pilasin luoksetulon vielä pahemmin, aiheutin koiralle trauman, ja koira luimuili ja sai traumoja. Huoh.
Koulutin väliin Poksua (joka oli hieman virkeänä) ja sen jälkeen kokeilin Hukan luoksetuloon lelua. No sehän tuli ja vauhdilla, mutta ei enää pysähtynyt. Hukka on oppinut tarkkailemaan, laitanko takapalkkaa vai en. Se katsoo taakseen, kun jätän sen odota-sanan alle... jos se ei näe takapalkkaa, se ei tottele pysähdyskäskyä. Eli SEIS-karjuminen meni ihan kuuroille korville, hienoja läpijuoksuja tuli kyllä ja kovalla kiitolaukalla. Päättelin, että luoksetulovauhtia pitää saada pienemmäksi ts. koiralla on liian kova hinku minun luokseni, kun se luulee, että minulla on lelu. Joten kotona otin evääksi tavan kuivanappulat ja tein näillä luoksetuloja. No taas sille muistui mieleen että se ei voi tulla luokse, siinä törötti paikallaan kun kutsuin luokse. Jos tulikin, niin tuli hitaalla ravilla tai käynnillä. Näitä kun jankattiin tarpeeksi kauan, sain sen lopulta tulemaan hillittyä laukkaa hiljaa luokse. Pari pysäytystäkin tein, ihan ok, käveli vähän mutta kuitenkin. Ihanaa kun kaikki hajoaa viikkoa ennen koetta, 200 p on varma juttu.

Kaukosäätely

2009-09-19T04:51:00.000-07:00

Koirat innostuivat pitkäksi aikaa juoksentelemaan, kun vapautin ne pellolle. Aina välillä tulivat hengähtämään, teetin Hukalla vähän kaukoja siinä. Kokeenomaisessa suorituksessa ensimmäinen maahanmeno tuottaa sille ongelmia. Ekalla kerralla ei mennyt maahan asti vaan jäi puolittaiseen asentoon. Otin vielä istumaannousun ja toisen maahanemenon, tästä palkka kun meni ekalla. Seuraavalla kerralla sanoin selkeästi MAAAA ja laskeutuihan se alas asti. Tässä pitää itse sanoa käsky tosi selkeästi, jotta koiralle ei jää miettimistä että mitä nyt käsketään. Nyt ennen koetta pitää vielä treenata varmaksi, että menee ekalla maahan. Istumaannousut tuossa vähän kärsivät, kun niistä ei palkkaa. Maahanmeno-ongelma ilmenee siis vain kokeenomaisissa kaukotteluissa. Jos otan lennosta, Huksi tekee kaikki vaihdokset. P teki kaukoja taustalla ja totteli kaikki Hukalle käsketyt asennot, kävin välillä sillekin antamassa namua.

Synttärikoira

2009-09-16T09:50:00.001-07:00

On se, nyt se on! 2 vee! AIKUNEN koira. Yksivuotiaan luettelen vielä keskenkasvuiseksi, mutta 2 v on jo oikea aikuinen. Miten aika onkin kulunut näin nopeasti ja tuntuu, ettei olla saatu aikaiseksi oikein mitään. Vertaillaanpa Hukan vuosipäiväkirjoitusta viime marraskuulta. Minusta näitä on kiva kirjoitella ja lukea sitten joskus kun se on 10 v.

-- mutta luonne on myös muuttunut: itsevarmuutta on onneksi tullut lisää, ja voin rauhassa kävelyttää sitä autojen, ihmisten ja pyörien seassa, vaikka viime vuonna en olisi uskonutkaan. Välillä olin jopa aika epätoivoinen, kun se juoksi pakoon kaikkea mahdollista. --

No todella. Tämän suhteen mennään koko ajan parempaan suuntaan, suunnan on huomannut myös käytyjen kokeiden/tapahtumien hukankäsittelytilanteissa. Tammikuussa ekassa kokeessahan se pelästyi sirunlukijaa ja oli ihan paniikissa. Allu kivana tuomarina ei viitsinyt kiusata pelkokoiraa enempää ja päästi kehään... seuraavassa kokeessa se luiskahti käsistäni yhden kerran, mutta uusinnalla tajusin pitää tiukemmin kiinni ja nyt saatiin juoksutkin katsottua. Silmäpeilauksessa tyyppi vapisi eläinlääkärin pöydällä ihan käsiin tuntuvasti ja silmätippojen laitossa tarvittiin kunnon kainalo-ote pään ympäriltä. Tämän jälkeen koiraleirillä se kehitti murisemisongelman, joka onneksi saatiin heti kuriin. Sen jälkeen on ollut melko helppoa näissä käsittelytilanteissa. Tai no helppoa minulle, koira siitä ei varmasti nauti, mutta kun se ei sentään yritä purra tms. niin kyllähän tämä käy.

-- Nyt on sitten varmaan toinen hankala ikä, kun kotipihalla se pörhistelee vähän kaikelle, mutta parannusta silti. --

Vieläkin se pörhistelee kaikelle... olen tottunut enkä pidä tuota enää mitenkään huomattavana asiana.

-- Hukan motivaatio yhdessä tekemiseen tuntuu parantuvan koko ajan. Ennen se oli vähän vietävissä, mutta kasvaessaan se on muuttunut yhä enemmän oma-aloitteiseksi. On se parin viimeisen kuukauden aikana myös VÄHÄN rauhoittunut, positiivisella tavalla. Voin nimittäin jopa käyttää lelua palkkana treeneissä ilman, että Hukka alkaa kiljua räkä lentäen keskittymättä ollenkaan. --

Tässä on tapahtunut positiiviseen suuntaan edistymistä: koiralle on tullut rauhallisuutta ja pitkäjänteisyyttä, mutta motivaatio ei ole laskenut. Kun se ennen tuhlasi kaiken energian völhyämiseen ja räksyttämiseen tennispallon nähdessään, nyt se hillitsee itseään, tekee käsketyt jutut vähän järkevämmin ja jaksaa keskittyä melko pitkäänkin. Ei se sillä lailla tyhmä ole että tekisi iät kaiket ilman palkkaa, pidemmissä seuraamispätkissä saattaa kyllästyä ja koittaa itsekseen, voisiko jo lopettaa tämän. Mutta kun vaadin siltä keskittymistä, se keskittyy taas. Sikäli ei mikään itsepäinen. Palkattoman työskentelyn harjoitteleminen ylempiä luokkia varten on vielä pahasti kesken, alo/avo -luokat jaksaa kevyesti.

Tuosta lelusta... en kyllä väitä, etteikö meillä olisi ääniongelmaa, kyllähän se vinkuu ja lelupalkalla on yhä paikoitellen liiankin kiihkeä. Myös esim. tolpankierto ja nouto tuottavat äyäyäy. Haukkumista tulee niissä tilanteissa, kun sen pitäisi mennä poispäin minusta.

Traumakoirailusta en maininnut mitään. Yhteen väliin Hukka oli todella herkkä saamaan traumoja. Pahin on toki nouto, jota onkin treenattu vuosi, nyt se onneksi toimii. Yleensä traumatisoitumisen aiheuttajana on ollut oma hermostumiseni - minulla ei vain ole niin pitkiä hermoja kuin koirankouluttajalla pitäisi olla. Jos Hukka haluaa, se on mestari huomaamaan hermostumisen. Laittaa korvat luimuun ja luimuaa siinä. Noudon kanssa noutokapulan näkeminen ja kaikki noutoon viittaava toiminta sai sen kauhistumaan; yhden kerran palkkasin sitä lelulla noutokapulan vastahakoisesta nostamisesta, ja sen jälkeen se ei uskaltanut tarttua leluunkaan. Kerran yritin palkata sitä seuraamisesta naksauttamalla ja lähtemällä repäisevällä liikkeellä viemään makupalaa poispäin, että Hukka saisi saalistaa sen. No se vain pelästyi ja sen jälkeen sekä seuraaminen että naksutin olivat pahoja. Vanhentuessaan se on hieman parantunut eikä enää saa traumoja niin herkästi, tai ainakaan muista niitä niin pitkään. Varovainen sen kanssa saa olla yhä.

Yleinen herkkyys... no, tästä mainittakoon pari valottavaa esimerkkiä. Kerran yritin palkata Hukkaa sylkäisemällä palkan suustani, ettei koira koko ajan vilkuilisi käsiäni. Kun yritin kutsua koiraa, se kauhistui suussa olevan makupalan takia muuttunutta ääntäni eikä uskaltanut tulla. Sama efekti jos laitoin lelun leuan alle. Koira ei voinut sulattaa kyyryä asentoani eikä uskaltanut tulla lähelle. Välillä erehdyn pitämään tätä ihan normaalina käytöksenä, mutta kun Poksu ei tuollaisia edes huomaa, ajattelen mieluummin että oletusarvoisesti koiran ei pitäisi kauhistua noin herkästi ja kaikesta.

Nythän tämä kuulostaa ihan kamalalta koko teksti.... suurimmalta osin se kuitenkin on varsin mukava harrastuskaveri. Tärkeimpänä asiana pidän koiran motivaatiota tekemiseen.

Laitetaan vähän pentukuvia. Olin tekemässä 2-vuotisvideota, mutta. Vanha kone, jolla se ja kaikki pentukuvat olivat, meni ihan ........ no se ei toimi. Toivotaan kuitenkin, että saan jostakin etsittyä loputkin vanhat kuvat.

Erottamattomat aikojen alusta... tai sitten ei

Onpa Hukasta sanottu eräs kohteliaisuuskin. Tämä tapahtui Jämsän juna-asemalla. Lippua haluava muuan ikäihminen hermostui junamaattiin ja totesi kuinka "tuo koirakin on viisaampi kuin nykyajan poliitikot!"

Saatan mie vain senki tehä

2009-09-16T06:13:00.000-07:00

Pikkusen kisatreeniä, miehän se saatan joskus kokeitakin varten harjotella. Meillä on ongelma kokeenomaisissa aloituksissa, Hukkaa ei ollenkaan meinaa saada sivulle, kattelee muualle ja keksii tyhmiä pöhisemisen aiheita. Seuraamiseen lähtökin oli harvinaisen ruma, yleensä ovat olleet hienoja. Sitten kuitenkin lähti hyvin mukaan.

Tein ensin liikkeestä istumisen ilman palkkaa, oli hyvä. Sitten kaukoja, ilman palkkaa tämäkin. Käskin istu + korkealle nostettu käsimerkki, nousi hyvin. Maahan-käskyllä ei meinannut laskeutua, karjasin kovempaa ja meni. Seuraavalla nousulla nousi kurreasentoon ja viimeinen maahanmeno ok. Eli maahanmenoja pitää vahvistaa lisää, tässä on viime aikoina esiintynyt ongelmaa myös sivulta mennessä. Sitten hakemaan kapulaa kentän reunamalta, yritin leikkiä koetilannetta tällä tavalla. Heitin kapulan, Hukka singahti matkaan jo kun olin kumartumassa pannasta ottamista varten. Mutta koska se ei haukkunut, annoin mennä. Lähti tuomaan aika pahasti vasemmalta, siltä puolelta ei vielä osaa kunnolla korjata asentoa suoraksi, joten autoin aika runsaasti kädellä. Irrotuksen jälkeen vippasin heti tennispallon.

Sitten vielä lisää noutoja, halusin varmistaa, ettei se ottaisi tuota varastamista tavaksi. Myöhäistä, seuraavalla kerralla se sinkosi matkaan jo pienestäkin liikahduksesta. Huusin sen takaisin ja koko homma uusiksi. Tällä kertaa lähti käskystä, mutta haukkui, karjasin EI ja taas uusiksi koko homma. Kolmas kerta täsmälleen samanlainen kuin toinen EIn karjumisineen, neljännellä kerralla lähetin huolellisesti pannasta vieden ja nyt meni hiljaa. Pitää muuten itse jatkossa sanoa käsky rauhallisemmin, nyt kiljaistu TUO ihan varmaan saa sen riistäytymään holtittomasti matkaan.

Tämän jäläkeen vielä piilopaikkamakuu 3 min 30 s. Tosi hyvä oli, suora asento koko ajan.

Poksuttelua

2009-09-13T10:22:00.000-07:00

Kävin vähän ilottelemassa P:n kanssa. Koitin leikittää sitä hanskalla ja sehän leikki tosi hyvin, en uskonut sen moiseen innostuvan. Hanskaa sai repiä pitkät pätkät ja Poksu vain innostui koko ajan lisää, kovasti ärräsi päälle. Annoin sen voittaa joka kerta ja se kävi rallailemassa ympyrää hanskan kanssa, ei edes tiputtanut matkan varrelle. Jopas.
Luoksetulo lyhyeltä matkalta, 10 - 15 m. Kutsuin suoraan sivulle ja sehän tuli hyvin, sivulletulokaari venyi vähän pitkäksi mutta muuten ei ongelmaa. Avoimen kaukoja se teki myös, hienosti kaikki siirtymät. Miksi Poksulla tässä ei ole ongelmaa, kun sille ei ole edes opetettu tätä koko liikettä, mutta Hukalla aina vain vaikka miten junnataan...

Hukka teki ruutuja, ihan turboja. Pari kertaa ölähti lähtiessä, pitää miettiä mitä tehdään tälle.

Ai oho

2009-09-12T10:02:00.000-07:00

Hukallahan naksahti päässä, se näytti tajuavan jotain tunnarista. Johtuukohan tämä nyt siitä eilisestä väärien nostelusta kieltämisestä? Laitoin nurmikolle 5 vieraan ihmisen kättelemää palikkaa random muodostelmaan eli käytännössä vain kaadoin rasiasta maahan ja vähän viskoin erilleen. Sitten yksi oma, makkaranhajuisilla käsillä pyöritelty, aluksi selvästi erilleen muista, päälle pieni nokare makkaraa. Hukka nuuhki ensin aika pitkään vääriä, mutta ei hermostunut vaan jatkoi haistelua ja löysi oikean. Söi makkaranpalan ja poimi välittömästi oman palikan maasta ja toi minulle. Tästä vaikeutin tehtävää niin, että laitoin oman palikan väärien joukkoon aina vähitellen makkaranpalaa pienentäen. Hukka toi joka kerta oikean eikä edes lähminyt pahasti muita. Siistiä.

Kentällä kävin tekemässä vähän kaikkia juttuja. P teki koetyylisen seuraamisen aloituksen, palkkasin parin askeleen jälkeen. Seuraavalla kerralla pysähdyin, ja istumisesta palkka. Lopuksi vielä luoksetulo ilman loppuperusasentoa, tuli hyvällä vauhdilla. Tosin voi se sivulletulo kokeessa muodostua ongelmaksi kun en sitä viitsi edes treenata... noh.

Hukka teki askelsiirtymiä (bra) ja seuraamisen käännöksiä juoksuvauhdissa. Täykkäri on hankala, siinä elukka valuu liian kauas ja suoralla taas tulee liian tiiviisti. 90 asteen käännös oikealle oli aika hyvä.
Kaukoissa sille tuli tässä yhtenä päivänä taantuma, se ei enää osannut mennä maahan. Käskystä meni vain puolinaiseen asentoon kyynärpäät ilmassa. Ensin odotin niin pitkään, että se valui maahan asti, ja sitten palkkasin. Sitten huomasin, että se osaa ihan läheltä mennä maahan, ja käskyttelin & palkkasin maahanmenoja aina matkaa pidentäen. Lopulta meni avoimen matka aivan entiseen malliin. Istumaannousu on - minulle - ikuinen ongelma. Haluaisin, että Hukka nousee ihan ylös asti jalat suorina, mutta se jää etukenottavaan asentoon. Huomasin, että käsimerkki vain pahentaa asiaa, pelkällä suullisella käskyllä se saattaa nousta itsekseen kurreasentoon. Hmm.
Luoksetuloa lyhyeltä matkalta. Ekassa haukahti lähtiessään, en tajunnut reagoida mitenkään. Pysäytin, odotin pari sekuntia ja vapautin takapalkalle. Kun oli syönyt palkan, kutsuin lennosta uudestaan, pysäytin, odotin ja kutsuin sivulle asti.
Nouto oli aika hieno. Hukka odotti istuen kapulan heiton ajan, ja lähetyksessä vain otin hetkeksi pannasta kiinni, ei haukkunut. Luovutusasento ihan suht suora, palkkasin ensin ruualla ja sitten leikillä. Noutoja pitää kyllä alkaa ottaa loppuperusasentoon asti, koska Hukka alkaa heti kapulan irrotuksen jälkeen heilutella päätä ja on jo sinkoamassa jonnekin.

Valintatalon pihalla sulkemisajan jälkeen piilopaikkamakuu yhteensä 4 min 15 s. Katsoin välillä, onko elukka suorassa, pysyi koko ajan. Suurta häiriötä ei ollut, autoja meni kauempaa ja pari ihmistä käppäili. Otin loppuasentoon asti. Tässä alkaa olla ongelma, koska Hukka sivulle istuessaan hypähtää taaksepäin. Pitäisiköhän itse asettua edemmäs?
Tämän jälkeen paikkaistuminen 20 s. Ylihelppo, Hukka ei ollut liikuttanut etukäpäliä ollenkaan.

Katoamisennätys ja nikkarointia

2009-09-11T10:43:00.000-07:00

Joku-koira-jonka-voisin-vaikka-hirttää teki uuden ennätyksensä. Lähti jäniksen perään ja oli siellä puoli tuntia. Oikein katsoin kellosta, puoli tuntia kiertelin karjumassa ja sieltähän se vihdoin kovasti läähättäen suvaitsi tulla. Kun Hukka lähtee jäniksen perään, sille on turha huutaa koska se ei näkölähdöltä pysähdy. Jonkin aikaa ajoa voi seurata ajohaukun (vai olisiko se paimennushaukku) perusteella, mutta sitten se loppuu. Eikä kuulu mitään. Niin koita siinä sitten löytää. Melkein jo ärsytti tuo käytös sillä mitalla että toivoin koko elukan jääneen auton alle. No, eipä olisi ollut mahdollistakaan kun ei ollut vilkkaita teitä lähistöllä. Junarata kylläkin. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja koira sai ylimääräistä ripeää liikuntaa. Loppumatkaksi komensin sen taakseni kävelemään ja käveli nöyrästi.

Tokopuolella tehtiin pikkuisen noutojuttuja. Ekaksi rävittiin tunnaria. Siis tuo koira ei vain tajua sitä. Jos laitan kapulat kauas toisistaan ja yhden päällä on ruokaa - millä tavalla olen sitä tähän mennessä opettanut - se syö ruuan, menee väärälle kapulalle ja tuo sen minulle. Yritin jopa sellaista, että tunnaripalikoita on maassa iso läjä, heitän oman sinne sekaan ja pyydän tuomaan. Metsässä luonnonkeppien ja käpyjen kanssa tässä ei ole ongelmaa. Mutta nyt Hukka näytti vain valitsevan mieleistään kapulaa tavallista pidempään. Siis näytti nuuhkivan, mutta loppujenlopuksi toi ihan randomilla jonkun palikan vain. Joskus sanoin äp kun oli ottamassa väärää, tästä ei muuta vaikutusta kuin että valitsi toisen väärän. Eääääghlhjgjgg.
Tein sitten loppuajan harjoituksia vain yhdellä palikalla (sai mennä syömään ruuan ja toi ainoan mahdollisen palikan). Elukka oli aika korkeassa vireessä vaikka miten yritin rauhoitella. Yhden kerran käänsin sen kyljelleen maahan ja silittelin. Mutta mitä vielä, heti kun päästin irti, se ponkaisi pystyyn ja laukkasi kapulalle.

Pihalla patukan kanssa vielä hyppynoutoa, este oli melko korkea harjoitteluesteeksi, ainakin yli puoli metriä. Kapula 125 g eli tämän puolesta ei ongelmia. Hukalla oli hirveä hinku kapulan perään ja ainakin neljä kertaa se tuli esteestä ohi, vaikka miten lähelle yritin viedä. Onneksi se kestää komentamista, kun leikkipalkka on tiedossa (on korkeassa vietissä? en osaa käyttää termejä) joten takaisin huutaminen ei haitannut sitä. Lopulta sain sen esteen ylitse jättämällä agilitytyyliin muutaman metrin päähän odottamaan ja menemällä esteen luokse kutsumaan yli. Paluuhyppy sujui luonnostaan, luovutusasennot olivat vähän vinoja mutta palkkailin nämä silti.

Muka kätevänä käsistäni nikkaroin uuden kapulan. Materiaaleina käytin entistä harjanvartta ja rakennustyömaan jämäpuupaloja, työkaluina vasaraa, kirvestä ja puukkoa. Lopputulos muistuttaa lähinnä kehitysvammaista ohjatun noudon kapulaa. Meillä ei koirat pääse tottumaan liian hyvään.

090909

2009-09-09T07:35:00.000-07:00

Päivällä kävin vähän kentällä hilluskelemassa Hukan kanssa. Tein ihan alkuun yhden noudon. Hukka odotti istuen vapaana ja lähdössä tartuin vähän pannasta kiinni, ei haukkunut mennessään. Käsitteli vähän epävarmasti 400-grammaista kapulaa ja pudotti ensin, sitten korjasi otteen ja toi hitaalla laukalla. Olin heittänyt kapulan vasemmalle vinoon, joten Hukka oli tulossa vinoon eteen. Ohjasin vartaloavuilla ennen kuin koira ehti istua, ja se korjasi suoraan. Kapulan irrotus ok, pyysin takakautta sivulle mutta tuli edestä kiepsahtamalla ja toinen etutassu jäi kenkäni päälle. Palkkasin kuitenkin patukalla.
Nyt pitää tosissaan alkaa jankata sitä, että eteentulosta mennään AINA takakautta sivulle. Ilmeisesti tarvitsee jonkin aikaa pienen vartaloavun, että tulee rutiiniksi tuo tapa.

Yksi avoimen luoksetulo kokonaisena pysäytyksellä, oli hieno. Sivulletulossa Hukka jäi vähän taakse, olisikohan mennyt vinoonkin? Tein loppuosan uudestaan (seisomasta sivulle) ja jäi taas vähän taakse, mutta ilmeisesti oli suorassa. Tätäkin pitää hioa että tulee kunnolliseen paikkaan.

Illalla annoin Hukalle iltaruokaa kädestä. Se oli yllättävän innokkaana, liekö Poksun mukana ololla jotain vaikutusta asiaan? Teetin ensin temppuja ja sitten edestä sivulle tuloja (takakautta). Pari kertaa yritti tulla edestä, mutta pääosin tuli takaa ihan ok. Voittajan kaukoja yritin myös, niissä melko surkeasti onnistuen. Hukka ei vain tunnu tajuavan tuota seiso-istu -vaihtoa... Mutta vire oli hyvä, siitä kiitosta.

Poksu sai froliccia ja oli ihan liekeissä. Kun päästin sen vapaaksi, se lähti vetämään rallia ympäri kenttää ja hyppeli tukkiaitojen yli. Otin sen hallintaan käskyttämällä muutaman aidan yli hypyn ja palkkaamalla kädestä, meni salamana. Poksu oli niin innolla mukana etten viitsinyt teettää paljoa tokoa. Hyppyä pari kertaa, hienosti meni pidemmältäkin matkalta. Liikkeestä seisomisessa käppäili vähän matkaa. Seuraaminen oli hienoa, korvat pystyssä ja häntä heilui. Voi kun sillä olisi aina noin kivaa.

Ilmoitin koirat nyt Sodankylän kokeisiin. Poksu menee lauantaina alokkaaseen ja Hukka molempina päivinä avoimeen. Katotaan, miten riittää kisakestävyys kaksipäiväiseen koitokseen.

Suomalaisen metsän rauhallisuus tai rauhattomuus

2009-09-06T11:56:00.000-07:00

Oltiin viikonloppu mökillä eli tottelevaisuuden reenaamiset jäi ja keskityttiin nenänkäyttöjuttuihin ja marjastukseen. Hukkakin marjastaa, se vain syö mustikoita suoraan varvuista. Kun ite kerään marjoja sankkoon, se kulkee mukana syömässä mustikoita ja tekee sitä vaikka kaksi tuntia. No hyvä jos saa luonnonmukaista ravintoa, toivottavasti nuo ovat edes terveellisiä koiralle.

Jälkeä tein yhen kerran ja nyt otettiin reilusti lisää pituutta. Hankaluutta toi myös se, ettei ruokaa ollut paljon ollenkaan, kulmassa ja aina välillä muutama palanen suoralla jäljellä. Eka jälki meni ~ 170 askelta suoraan, sitten 90 asteen kulma vasemmalle, useampi kymmenen askelta suoraan ja sitten kaarsi loivasti takaisin lähtöpisteeseen. Eli apaut 400 askelta? Purkkeja oli kaksi.
Laitoin Hukan jäljelle vähän jäljen sivusta, hyvin löysi ja lähti oikiaan suuntaan. Naru (4 m) oli tosi hankala ja tarttui koko ajan kiinni johonkin, nyt kyllä kunnollinen pitkä liina pitää ostaa. Hukka jäljesti aika kivan rauhallisesti, makupalojen puute ei tuottanut sille ongelmia. Purkkeja ei osannut ilmaista, niillä käskin maahan ja annoin palkat. Jossain vaiheessa Hukalla loppui keskittyminen ja se alkoi katsella pikkulintuja. Komensin uudestaan jäljelle ja lähti. Tämä tapahtui vielä toisen kerran, Hukka nosti nenän maasta ja harhaili johonkin. Napakka jäljestyskäsky sai sen ottamaan oikean suunnan ja koukkasi takaisin jäljelle. Eli ilmeisesti se osaa tämän kyllä, mutta sitä ei huvita? Pitäisikö laittaa motivoivampaa palkkiota jäljelle tai purkkeihin? Vai johtuiko tämä nyt vain siitä, että pidensin jälkeä niin paljon kerralla eikä koira jaksanut vielä. Kokeillaan vaikka ens kerta nakeilla ja katotaan sitten.

Purkki-ilmaisua harjoittelin erikseen ja lyhyiltä jäljiltä Hukka osaa tämän hyvin. Kymmenisen askelta jälkeä ja purkki -muodostelmassa se osaa mennä maahan purkilla, mikähän siinä sitten on kun ei pidemmällä jäljellä. Tosin niitä keppejäkin pitäisi alkaa laittaa eikä vain purkkeja.

Yhtenä päivänä meni esineruutu pieleen. En haluaisi syyttää tajuamatonta eläintä, mutta ensin Poksu juoksenteli edestakaisin esineruutua ja sen reunoilta yli, ja sitten kun olin lähettämässä Hukkaa etsimään, se yritti saada kädessäni olevaa nakinpalaa haukkumalla ja tekemällä temppuja. Hukka ei kyennyt työskentelemään ja esine oli jäädä mettään, onneksi löysin sen itse. Mutta parasta vielä, menin vielä hermostumaan elukalle kun se ei yhtään etsinyt, katteli vain taivaalle. Huoh, paremminhan se toki etsii jos sille ärjyy, niinhän...

Tänään tein vielä oikean ruudun, pituutta päälle 50 pitkää askelta ja leveyttä noin 15. Eli ohut suikale oli. Jätin esineen (mytyksi solmittu huivi) aika taakse. Hukan etsintätyyli oli erittäin epähukkamainen. Se lähti rauhallisella laukalla ja juoksi suoraan esineen luokse. Ei mitään ylimääräisiä reunojen juoksemisia. Kun se oli tuomassa esinettä minulle, yhtäkkiä vain pysähtyi tuijottamaan minua ja piti antaa uusi tuo-käsky. Oliko nyt koira epämotivoitunut tehtäväänsä vai epävarma eilisen epäjohdonmukaisen hermostumisen tuloksena - veikkaan jälkimmäistä.

Profiilikuva pk-koirasta

mökkikuvat täältä

Treenivideota

2009-09-03T10:41:00.000-07:00

Sain kuvaajan matkaan ja suurimman osan treenistä näkeekin videolta. Alun koikkelointi johtuu Hukan ääntelystä. Paikoitellen ilmenevä jatkuva räksytys tulee Poksusta ja kimeämmät äännähdykset Hukasta.
--> video

Metässä koitin vielä teettää jälkikepin ilmaisemista. Hukka haluaisi kovasti tuoda sen minulle eikä ymmärrä maahanmenoa. Tässä on hankaluutena se, että vaikka menisin koiran luokse, palkka tulee silti minulta eikä siitä ilmaistavasta asiasta (vrt. purkki, jossa ruokaa). Kun käsken Hukan maahan, se menee maahan, ottaa kepin suuhunsa ja ryömii minua kohti.

Poksu möllikokeessa

2009-09-02T10:45:00.000-07:00

Satoi koko ajan. Lähtiessä satoi vähän, sitten alkoi sataa kunnolla ja puuskittain satoi vielä enemmän. No, mikäs siinä. Hukka ei ollut mukana, ja jälkeenpäin olenkin iloinen, etten ottanut sitä... Otin kokeen harjoituksen kannalta ja tein kaiken putkeen ilman välipalkkoja, että näkisin, mitä oikeassa kokeessa on odotettavissa.

Luoksepäästävyys 10. Poksu ei oikein arvostanut sadetakkihirviötä (tuomari) ja väisti hieman. Mutta siitä kyllä huomaa että se ei pelkää kuten Hukka, antoi rapsutella itseään.

Paikallamakuu 5. Mietinkin alkuun että mitenhän tässä käy. Koiria kolme, Poksu keskellä. Sitä en ole edes yrittänyt makuuttaa sateessa, ja nyt satoi vielä aika reippaasti. P makasi yli puolenvälin, sitten ei enää kestänyt ja nousi istumaan. Samantien taisivat nousta molemmat koirat ympäriltä. Istui kuitenkin loppuun asti.

Hihnassa seuraaminen 10. Yllätti. Ajattelin, että ei se ala mitään tekemään tässä säässä, mutta jo vain. Oikein hyvää seuraamista. Muutama perusmoka, täykkäreissä teen itse kaaren kun koira ei väistä tarpeeksi, mutta mölleissä annettiin anteeksi.

Vapaana seuraaminen 9. Hyvin jatkui, tämä oli samanlaista kuin edellinenkin. Lopussa mokasin itse, juuri kun tuli viimeisen pysähdyksen aika, astuin rapaan ja liukastuin samalla kun pysähdyin. Poksu hämmästyi tästä ja jäi toljottamaan minua, piti pyytää uudestaan sivulle.

Liikkeestä maahanmeno 10. Tässä vaiheessa Poksua alkoi tylsistyttää; täällä on märkää ja ällöttävää, kehän reunalla on koiria plaah oikeesti hei. Lähti ihan ok mukaan, mutta katseli muualle, joten jouduin antamaan "hieman painostavan" maahanmenokäskyn... ;) Vaan kymppiähän siitä, meni maahan vaikka oli märkää.

Luoksetulo 9. Kävelyttivät minua tavallista lyhyemmän matkan. Poksu katseli taas jonnekin kehän reunalle eikä yhtään keskittynyt, joten varmuuden vuoksi kutsuin sitä muodolla pokosivu. Tuli hidasta laukkaa tai ravia. Minun luonani jäi miettimään, ensin näytti siltä ettei tee mitään, sitten oli tulossa etukautta sivulle mutta ei tullutkaan, lopulta kiersi hitaasti takakautta sivulle. Tää liike vaatii kyllä treeniä.

Liikkeestä seisominen 8. Nyt alkoi sekä näkyä että kuulua että Kuningatar Pokolla on tylsää. Ei meinannut lähteä seuraamaan, maiskutin sille ja tuli vähän paremmin. (Maiskutuksesta ei huomautettu eikä ole missään virallisessakaan kokeessa huomautettu, eivätkö tuomarit muka kuule sitä?) Jäi aika hyvin seisomaan, mutta alkoi heti haukkua. Kun käännyin, Poksu katseli kehän laidalle ja haukkui. Kohti kävellessä en kestänyt enää ja huusin sille PÄÄ KIINNI. Tehosi, loppuliike hyvin. "Kaksoiskäskyn" takia 8...

Hyppy 8 , virallisessa kokeessa olisi ollut 0. Hyppykäskyn aikana Poko katseli kentän laidalla olevia ihania bordercollieita, se ilmeisesti haluaa meillekin sellaisen. Hyppy-käskystä oli sitten vähän pihalla, lähti estettä kohti mutta jäi seisomaan. Ei olisi varmasti hypännyt enää siitä paikalta, joten pyysin uudestaan sivulle ja uusinnalla teki kympin arvoisen suorituksen.

Kokonaisvaikutelma 10. Olihan se tosiaan hyvää työskentelyä olosuhteet huomioonottaen. Jos virallisessa kokeessa saadaan hyvä sää ja kentän laidalle ei tule bortsuja, niin ehkä se ykkönen tulee ;)

Yht. 170 p ja sijoitus 1/3. Sain valita palkinnon ja otin tietenkin pokaalin. Kukapa nyt ei ottaisi pokaalia, jos on tilaisuus.

Poksun ensimmäinen palkinto. Kyllä kannatti seistä rapiat kaksi tuntia sateessa tutisemassa.

Poksun poksu lähikuvassa, on se hieno

Tokoa ja jälkipurkkia

2009-09-01T10:18:00.000-07:00

Aloitin teettämällä käännöksiä ruokapalkalla. Välillä meni kaarre pitkäksi ja täykkäreissä vasempaan elukka meinasi huutaa. Kun sanoin hiljaa, se luimuili hetken ja sen jälkeen jatkoi huutamista samalla tavalla kuin ennenkin. Mutta muutama vasemmalle täykkäri oli oikein hieno.
Teetin myös liikkeestä maahanmenoja, nämä pääpiirteittäin ihan ok, vähän nopeamminkin saisi kyllä mennä.
Sitten otin patukan ja seurautin kertaalleen vapaana vähän lyhennetyn BH-kaavion. Hukka jaksoi liiankin hyvin, painoi (mitä ei ole tehnyt pitkään aikaan) ja huusi. Täykkäriä yritin tehdä normaalisti vasempaan, mutta eläin tekikin sen saksalaisittain. No, ei kai siinä. Vikinä yltyi kiljumiseksi aina vauhdinmuutoksissa ja käännöksissä. Loppuun tein täyskäännöksen ja heitin patukan palkaksi.
Tässä välissä käytin koiran joessa juomassa ja tulin takaisin paikkamakuuta varten. Makuutin 5 min ja olin koko ajan koiran näkyvissä. Makasi ok eikä tippunut lonkalle.
Lopuksi koitin vielä kaukoja, mutta Hukka oli jo niin väsynyt riehumisesta ettei jaksanut olla kunnolla mukana.

Metässä tehtiin vielä jälkipurkin ilmaisemista. Hukka muisti heti, mitä tässä pitää tehdä, ja lätkäisi maahan heti kun näki purkin. Päästin sitä myös usean metrin päästä purkille, näissäkin löi heti makuulle purkki etujalkojen väliin. Kehuin, menin koiran luokse ja annoin evään suoraan purkista. Tein taas samanlaisen minijäljen kuin viime kerrallakin, kävelin pari askelta ja loppuun purkki. Hukka jäi purkin luona haistelemaan jotain aika pitkäksi aikaa, mutta tarjosi sitten itse maahanmenoa. Hienoa. Seuraavaksi pitäisi saada purkki vaihdettua keppiin, ei mitään aavistusta, miten tämä toteutetaan.

Poksu, päivän harjoitus: Kaksi nakinpalaa. Poksu oli tutulla kentällä hyvässä moodissa ja haukkuen komensi minua antamaan nakkia. Seurautin pari askelta, pysähdyksessä P istui nopeasti ja annoin herkun. Jätin sen istuen odottamaan siihen paikkaan, kävelin ~ 30 metrin päähän ja kutsuin luokse. Poksu tuli aika hyvällä vauhdilla ja palkkasin heti, kun se oli luonani.

Mettäilypäivä & kaukovideo

2009-08-30T09:06:00.000-07:00

Kuten lupasin, Hukka pääsi tänään reenaamaan. Ensin ihan noudon palautuksia tunnaripalikalla, tässä teemana oli suora eteenistuminen. Hukka on tainnut alkaa käsittää idean, useammankin kerran se suoristi takapuoltaan ennen istumista. Mutta monta kertaa tuli silti vinoon, näissä joko korjasin tai otin kokonaan uusiksi. Yhden kerran Hukka alkoi ottaa painetta ja meinasi hyytyä, mutta tilanteesta onneksi selvittiin jatkamaan normaalisti.

Sisällä muistuttelin sille maahanmenoa jälkipurkin luona. Ajattelin, että Hukka muistaisi itse, mitä tässä pitää tehdä, mutta tyyppi vain kaapi purkkia ja yritti ottaa sitä suuhun. Pari kertaa käskin sen maahan, ja sitten se alkoi tarjota maahanmenoja itsenäisesti.
Sitten mettään. Tein samanlaisia harjoituksia kuin sisällä. Koska maa oli märkä, elukka ei olisi viitsinyt laskeutua makuulle siihen. Mutta taas käskin sitä maastoutumaan, ja nöyrästi se alkoikin lyödä maahan purkin eteen.
Heti tämän jälkeen tein muutaman askeleen mittaisen jäljen ja laitoin sen loppuun purkin, että Hukka osaisi yleistää maahanmenon jäljellekin. Mutta ei osannut, jäi vain toljottamaan ja itse piti käskeä maahan. Tein vielä pari lisää, toisellakin piti käskeä maahan, kolmannella Hukka jäi arpomaan, kun matkaa purkkiin oli pari askelta. Käskin uudestaan jäljelle, se kulki nenä maassa ja purkilla meni itsenäisesti maahan. Hienoa.

Tallasin vielä esineruudun. Pitkä ja ohut kaistale, oiskohan sillä ollut pituutta jotain 40 metriä tai alle. Esineenä oma hanska, jätin sen aika takareunaan. Toin koiran paikalle ilman hihnaa ja käskystä pääsi etsimään. Sinkosi heti matkaan ja juoksenteli taas samalla tavalla kuin viime kerrallakin, paitsi että tällä kertaa sillä näytti olevan hommassa joku punainen lanka. Juoksi aika paljon minun jälkiäni pitkin ja reunoja, yhden kerran jäi pariksi sekunniksi katsomaan minua mutta jatkoi itse työskentelyä. Lopulta jäi takareunaan pyörimään ja toi hanskan. Tiputti sen jalkoihini, käskin tuomaan uudestaan, yritti ensin mennä talutushihnalle, kielsin ja käskin uudestaan tuomaan hanskan. Sitten palautti aika hyvin ja palkka. Kokonaisuudessaan tosi kivan näköisesti työskenteli, juoksi lujaa ja löysi esineen.

Poksu, päivän harjoitus: Seuraamisen perusasentoja. Ensin pyysin lennosta seuraamaan ja pysähdyin, palkkasin makkaranpalalla kun teki perusasennon. Sitten uudelleen liikkeelle ja pysähdys, jäi seisomaan. Uudelleen sama, taas jäi seisomaan. Uudelleen, tällä kertaa istui ja palkkasin taas makkaranpalalla.

Iltaruualla Hukka harjoitteli voittajan kaukoja. Seisomisesta istumisessa sillä tahtoo unohtua, että takatassuja ei saa siirtää eteenpäin, muuten on jo aika pätevä. Joskin seiso-maahan on vielä ihan käsiohjausasteella. Video

Kuvia + Poksun treenikertomusta

2009-08-30T03:35:00.001-07:00

Ensin kuvia perjantailta.

Kaikki perjantain kuvat täällä

Sitten lauantaita. Aamulla pakkasin Poksun mukaan ja lähdimme junalla Jennaa & Rami-käppänää tapaamaan. Poksu ystävystyi konnarin kanssa eikä olisi päästänyt tätä lähtemään, halusi lisää rapsutusta. Perillä satoi melkein koko ajan ja kaikki oli märkänä, kengät, reppu ja koira. Minulla oli taas vain froliccia mukana ja sillä mentiin.

Eka otettiin paikkamakuu 2 min Ramin vieressä. Ei ongelmia, Poksu makasi lonkalla ja heilutti häntää kun palasin sen viereen.
Sitten seuraamisen oikealle käänöstä. Poksu tippui aika pahasti niissä käännöksissä, joten imutin sillä tiiviitä, hitaita käännöksiä ja seurautin ympyrää oikealle päin. Poksu alkoikin aika hyvin hakeutua oikealle paikalle loivissa käännöksissä.
Luoksetulo... koirani alkaa yhä räikeämmin tehdä selväksi, että sen mielestä minulla on huonot treenipalkat, eikä se aio tehdä niiden eteen mitään. Kun kävelin poispäin, jostain kaukaa meni koira, ja Poksu nousi haukkumaan tälle. Komensin sen matkan päästä maahan ja sitten kutsuin luokse. Etäisyyttä oli varmaan 50 metriä. Lähti kyllä tulemaan, mutta hyvin hitaasti laukkasi koko matkan, vähän alkoi epäilyttää että jaksaako se edes tulla perille asti. En pyytänyt sivulle vaan palkkasin heti, kun oli luonani. Maahan heiteltynä Poksu kyllä saalistaa ruokapalasia innolla, mutta ilmeisesti niiden maku ei kuitenkaan motivoi sitä.
Uutta yhden euron metallikapulaa Poksu ei suostunut/onnistunut nostamaan. Hukkakaan ei sitä nosta, joten päätin että en enää käytä tuota rompetta, josta on muuten alkanut molemmat laipat irrota. Eli sellanen laatutavara. Rami kyllä haki tuota metskua ilman ongelmia, joten ehkä siinä on liian pieni maavara isommille koirille? Tai sitten minun koirani eivät vain viitsi ottaa sitä suuhun.

Puukapulalla yhden kerran toi oikein hienosti ensimmäisestä käskystä, joskin sivulle tulo venähti taas erittäin pitkäksi. Poksu käveli varmaan kolme metriä taakseni ennen kuin tuli sivulle. Toisella kerralla otti varaslähdön mutta annoin ottaa.

Poksu innostui jopa vähän repimään talutushihnaansa. Hirveän haukkumisen säestämänä.

Vaihdettiin vähäksi aikaa koiria. Meistä tuli Namiramin kanssa oikein hyvät ystävät.

Poksu seurasi lainaohjaajaa paremmin kuin minua, vaikka siinä välillä haukkuikin ohikulkijoita.

Viimeisenä ennen paluujunan lähtöä Jenna piti meille "kokeen". Tulin hyvin iloiseksi, että en ilmoittanut Poksua samana päivänä Oulussa olleeseen kokeeseen. Nimittäin:

seuraamisessa ei lähtenyt matkaan. Otin pannasta kiinni ja käskin seuraamaan paremmin, sitten lähti ok mukaan. Pysähdyksessä ei istunut, piti käskeä. Loppu meni ihan ok, vai olisiko tässäkin jäänyt joku istuminen välistä. Jenna antoi meille 9 ...

Liikkeestä maahanmeno koiran osalta ok, paitsi ettei noussut kunnolla istumaan.

Luoksetulossa ei tullut ekalla käskyllä, ei toisellakaan, kolmannella ravasi luokse. Tässä on kyllä suuri motivaatio-ongelma.

Liikkeestä seisomisen teki ilmeisesti aika hyvin.

Hyppyestettä meillä ei ollut.

Lopuksi Poksu temputteli ja Rami myös. Muka opetin sille uuden tempun ja se oppi hämmästyttävän nopeasti, mutta sitten sain tietää, että se osasi sen jo. Voih.

Muka opetan Ramille eteentuloa

Asettelua yhteiskuvaa varten

Superkoira lentää

Kaikki lauantain kuvat täällä

Nyt aion tehdä niin, että teetän Poksulla joka päivä yhden liikkeen ja palkkaan siitä makkaralla. Ei se voi lihoa, jos se saa yhden palasen makkaraa. Näin pitäisi motivaationkin kohota, kun vähän kerrallaan ja hyvä palkka. Mutta tänään treenaan Hukkaa, sillä onkin ollut muutaman päivän tauko, pitäis olla intoa.

Treenikoirat

2009-08-27T10:44:00.000-07:00

Kävin molempien koirien kanssa vähän harjoittelemassa.

Poksu ensin. Teki liikkeestä seisomisia, ensin käveli aika pitkään käskyn jälkeen, mutta kun sanoin käskyn vähän selvemmin niin jäi ihan ok. Ei yrittänyt istua kertaakaan. Seuraamisessa teetin vain täyskäännöksiä. Poksu on alkanut jäädä aika pahasti jalkoihin eikä väistä yhtään, joten tulen aina potkaisseeksi sitä täyskäännöksessä. Eli tänään tein vasemmalle täyskäännös - seis. Näin Poksu alkoikin kääntyä takapuolellaan ihan kivasti ja käännöksestä tuli vähän parempi.
Normaalia noutoa. Ensin ei lähtenyt hakemaan ekasta käskystä, joten kävin hakemassa kapulan itse. En aio totuttaa tuota siihen, että aina toimitaan vasta toisella käskyllä. Seuraavalla kerralla innostin Poksua ennen heittoa, ja sitten se ottikin varaslähdön... koskaan ei ole hyvin. Teki todella laajan kaaren takanani, käveli varmaan kaksi metriä ennen kuin kääntyi ja tuli sivulle.
Luoksetulossakaan se ei tullut ekalla käskyllä, mikä yleinen kuurous tässä nyt on. Otin taas uusiksi koko homman ja viereen-käskyllä tuli ihan ok.
Kaukotukset menivät aika jees. Yritin ensin kymmenen askeleen päästä mutta ei mitään liikettä tapahtunut, lähempää teki kaikki asennonvaihdokset hyvin. Takapalkkaa se ei oikein ymmärtänyt, se piti jättää ihan lähelle Poksun näkyville, että se löytäisi sen vielä asennonvaihtoihin keskittymisen jälkeen.

Sitten Hukka. Ensin teetin pari noutoa lennosta, toi kivasti ja oli tosi tohkeissaan. Toisella kerralla tuli eteen vinoon ja sitä korjailtiin aika pitkään. Sitten yksi kokonainen nouto, tässä otin lähetyksessä pannasta kiinni ja päästin koiran "pehmeästi" hakemaan. (Jos sen päästää kiihdyttämään holtittomasti nollasta sataan, hauhauhau on varma juttu.) Vähän hämmentynyt se oli tästä käsittelystä, mutta loppu tuli hyvin. Tunnarikapulan kanssa se ei jarruttanut yhtään ja törmäsi minuun.
Sitten piti jo laittaa noutokapula pois ja tehdä muita juttuja, mutta laitoin kapulan huonolle tasolle ja se putosi siitä koko ajan maahan. Ja Hukka aina tilaisuuden tullen haki kapulan ja toi sen minulle, pari aika hienoa hyppynoutoakin tuli tuossa samalla tehtyä. Nyt suoran eteenistumisen onnistumisprosentti on jo huomattavasti noussut, mutta sillointällöin elukka tulee vielä vinoon.
Luoksetuloa otin ensin läpijuoksuna, tuli hyvin. Seuraavalla kerralla yritin tehdä pysäytyksen, mutta Hukka katseli juuri käskyn aikaan pyöräilijöitä ja oli ihan hämmästynyt kuullessaan käskyn. Alkoi himmailla ja lopulta lähestyi minua kävellen. En päästänyt tulemaan loppuun asti vaan vein aloituspaikkaan ja otin uusiksi, tällä kertaa hieno stoppi ja vapautin takapalkalle. Tein vielä lennosta yhden pysäytyksen ja seisotin pari sekuntia, sitten kehuin ja vein palkan Hukalle. Pitää muuten ottaa vieläkin pidempiä seisotuksia, ehkä jopa neljä - viisi sekuntia, ettei varmasti ala ennakoida mihinkään suuntaan.
Lopuksi piilopaikkamakuutin Hukkaa parisen minuuttia, se pysyi hyvin eikä tippunut lonkalle.

Ei ole tuota Hukkaa älyllä pilattu. Tänään olin kävelemässä rinnettä alas, niin tämä sankarikoira juoksee täyttä vauhtia takaani ja TÖRMÄÄ suoraan polvitaipeisiini... kun pääsin taas ylös, Hukka läähätti vieressä iloisena. Ei sitten oppinut mitään.

Ylivireinen treenikoira... tai ehkä ei

2009-08-26T06:17:00.000-07:00

Poksu treenasi vähän. Tänään sillä oli selkeä mielipide asiasta, sitä _ei_kiinnostanut_, koska palkkana ei ollut mitään extrahyvää, pelkkää froliccia. Tehtiin silti.

Ekaksi seuraamista hihnassa, meni normityyliin. Näkyi kyllä että tylsää oli, käännöksissä tippui aika pahasti, teki hitaat perusasennot ja pääosin hölkötteli vieressä. Mutta muuten ihan ok.
Liikkeestä seisominen oli kiva (mitä nyt valmisteleva seuraaminen huonoa). Muutaman askeleen Poksu ottaa seisomiskäskyn jälkeen, mutta seisoo kuitenkin. Kävin palatessa pari askelta sen takana, ei liikutellut jalkoja.
Avoimen luokan kaukot, voi ei. Poksua ei kiinnostanut nousta istumaan, joten se vain jätti käskyn huomiotta eikä eväänsä liikauttanut. Kävin fyysisesti nostamassa sen istumaan, useammankin kerran, ja lopulta se nousi käskystä istumaan. Tästä toki kehut ja palkka. Lyhyemmältä matkalta vielä kaikkien siirrosten asennonvaihtoja, maahan - seiso meni hyvin. Seiso - istussa ei meinannut istua, muka oli istumassa mutta ei istunutkaan ja steppaili paikallaan. Kun lopulta istui, seisomaannousu ok. Nämä kaukot olivat muuten ainoat, jotka sitä huvittivat, häntä heilui.
Sitten luoksetulo, taas voi ei. Erehdyin teettämään pari pysäytystä (olivat muuten yllättävän hyviä, vaikka pysähtyminen onkin epävarma), ja sen jälkeenhän P ei tullut ollenkaan luokse. Lopulta sain sen kävelemään sivulle. Ilmeisesti ei parane stoppeja treenata vähään aikaan...

Poksu on hankala, kun jos sille syöttää makkaraa, se lihoo, ja jos sille syöttää jotain vähän epämaistuvampaa, sitä ei kiinnosta. Leluihin se ei edes koske treenipalkkana.

Tiputan päitä ko pyöveli

2009-08-25T06:21:00.000-07:00

Hukan kanssa on tehty vähän tokoa. Ruutua aika paljon, minusta tuntuu, että elukka alkaa jo hahmottaa sen idean. Virittelysanalla se yleensä hakee ruutumerkkejä katseellaan. Oikean etukulman merkki vetää sitä aika paljon, joskus Hukka juoksee sen luokse ja jää tutkimaan sitä, etsii ruokaa tms? Mikä on sinällään vähän outoa, koska en ole koskaan laittanut Hukalle ruokaa minkäänlaisten merkkien päälle. Silloinkin, kun se juoksee oikein ruutuun, se suunnistaa ensin oikealle etumerkille ja sitten juoksee sen vierestä. Toivottavasti ei ala vinoutua ja mennä liikaa oikeaan reunaan. Haukkumista esiintyy silloin tällöin, mutta tässä liikkeessä se taitaa liittyä turhautumiseen, joten en ole puuttunut siihen. Tekniikkanahan on nyt kosketusalusta, jonka päällä on ruokaa.

Eilen tein avoimen luokan koetreenin ja samat ongelmat tulivat esille kuin viime kokeessakin. Otin ensin pienen seuraamispätkän, hyvin teki. Sitten luoksetulo, puolivälissä pysäytin, ja Hukka oli taas sinkoamassa kentän laidalla odottavalle palkalle. Kutsuin uudestaan, pysäytin uudestaan, ja tällä kertaa Hukka vain vähän nytkäytti, mutta ei lähtenyt ennen aikojaan menemään. Kutsuin loppuun asti sivulle ja tuli ok.
Kaukoissa nousi tosi huonosti. Vaadin sitä nousemaan kurreasentoon asti, ja jostain siirtymästä vapautin palkalle.

Lisää koetreeniä tarvitaan, mutta hyvä juttu, että se tekee nuo samat virheet myös treenatessa eikä ainoastaan kokeessa. Pääsen korjaamaan.

Eilen kuvailin Poksua.

Noutotrauman uudet seikkailut

2009-08-22T10:45:00.000-07:00

Vanha "ystävämme" on täällä taas. Luulin jo päässeeni siitä eroon. Mutta ehheh.

Ensimmäisellä kerralla tähän oli jopa nähtävissä "oikea" syy. Ostin Hukalle uuden metallikapulan (maksoi 1 €), joka oli niin pieni, ettei maavaraa ollut juuri nimeksikään. Ajattelin, että Hukan olisi mukavampi kantaa pientä. Mutta kun kotona esittelin kapulaa sille ja ihan iloisessa mielentilassa pyysin nostamaan suuhun, Hukka ei saanut sitä nostettua. Vähän tuntuu, ettei se edes yrittänyt. Ja kun kapula ei noussut, oli elukan mielestä selvääkin selvempää, että olen sille vihainen ja aion pahoinpidellä sen. Lips lips huulia lipomaan, korvat taakse, häntä kinttujen väliin ja sitten jähmettyminen. Hukka ehkä luulee, että en näe sitä, jos se on ihan paikallaan. Se siis vain istuu surkean näköisenä eikä liiku yhtään.

Kun tästä jotenkin selvittiin, tein illalla uusia harjoituksia ja Hukka oli jo todella innokkaana mukana. Se toi 400 gramman kapulaa niin kuin se ei painaisi mitään, aina ihan intona keuhkoamassa sen perään. Mutta sitten lähdin hakemaan keittiöstä lisää namupaloja, ja palatessani Hukalla oli korvat alhaalla. Voitte arvata tuloksen, kun pyysin sitä tuomaan esinettä. Koiran naamalta pystyi oikein lukemaan "kohta mua taas hakataan". Kysymys kuuluu: M I T Ä .

Tuo ei voi olla normaalia. En aina jaksais tommosta erityistapausta. Seuraavaksi normaali koira, kiitos.

Jälki, esineruutu

2009-08-20T11:09:00.000-07:00

Jälkitreeneissä käytiin. Tein Hukalle aika helpon jäljen, suorahko (pari mutkaa), lyhyt, joillakin pätkillä makkaraa ja joillakin ei. Hukka meni hyvin, alussa meinasi säntäillä, mutta loppujäljestä rauhoittui ja meni ok. Yhdessä mutkassa en itse muistanut, että tässä on kaarros, ja mietin vähän minne koira nyt äkkiä lähti niin varman oloisena. Mutta onneksi menin vain perässä, oikeilla jäljillähän se oli. Purkilla odotin vähän aikaa, Hukka alkoi kuopia ja töniä sitä heti löydettyään.

Esine-etsinnässä otettiin ensimmäistä kertaa vieraat esineet mukaan. Siinä oli huiveja, pipoja ja sen tapaisia pehmeitä esineitä. Esineet laitettiin jonoon, eli ensimmäinen ihan nenän edessä, seuraava vähän kauempana ja viimeinen oli jo pienen välimatkan päässä. Hukalla meni vähän aikaa tajuta, mitä siltä halutaan. Lähetyksessä se juoksi pari askelta, törmäsi ensimmäiseen esineeseen ja jäi nuuhkimaan vähäksi aikaa. Sitten se vain jatkoi matkaansa, ja kaikki muut esineet saivat samanlaisen kohtelun. Jotain se näytti etsivän, mutta en tiedä, mitä. Sitten se yritti tulla takaisin minun luokseni että kävin jo, ei ollut mitään. Ja sitten yritti alkaa leikkiä talutushihnallaan, se piti lopulta viedä pois Hukan ulottuvilta. Käskin koko ajan uudestaan tuomaan esineitä, ja tulihan sieltä lopulta yksi huivi. Palkitsin leikillä ja makkaralla. Haetutin loputkin ja koira toi ok.
Sitten tehtiin vielä sellainen, jossa elukan piti jo käyttää nenää ja etsiä vierasta hajua. Tässä kohdassa ei enää ollut ongelmia, Hukka bongasi heti jonkun esineen hajun ja löydettyään lähti tuomaan sitä minulle. Ensin se tiputti esineen maahan jalkojeni eteen, käskin uudestaan ja sitten se toi esineen minulle asti (istui eteen). Palkitsin päästämällä repimään sitä ihanaa hihnaa.

Kotimatkalla yritin vielä tehdä ruutua hiekkakentällä, mutta Hukka ei ollenkaan hahmottanut sitä. Otti kentältä ihan omituisia kohteita, monesti lähti kaartamaan repulle tai sitten juoksenteli päättömästi. Myöhemmin tajusin, että se ei varmaankaan nähnyt koko ruutua, koska ruutumerkit olivat valkoisia kukkaruukkuja ja hiekkapohja valkoinen.

Mikäs hässäkkä se täälä oikein on

2009-08-17T11:08:00.000-07:00

Pitkästä aikaa tein Hukalle esine-etsintäharjoituksen. Vähän liian hankalan tein, kun en oikein muistanut missä vaiheessa oltiin harjoittelussa. Eli kävelin alueen, joka oli pitkänmallinen, reunat ja vähän sisälläkin. Sinne jätin hihnan. Ja välittömästi unohdin, minne olin sen laittanut. Hain koiran ja viittasin sille eteenpäin "etsi", heti lähti juoksemaan. Ja pitkään juoksikin. Ensin selvästi kulki sivureunat, nurkassa (?) pyöri vähän aikaa. Juoksi sitten toiseen reunaan, juoksi taas toiseen, välissä pysähtyikin katsomaan minua kun ei mitään löytynyt. Ja sitten jatkoi juoksemista ja juoksi ja juoksi, kunnes vihdoin taisi saada hajun ja jäi pyörimään muutaman neliömetrin alueelle. Löytyihän se hihna sieltä, palkinnoksi leikin sillä Hukan kanssa. Kyllä sillä ainakin tahtoa on etsiä, kun jatkaa vain vaikka ei mitään tulosta näytä syntyvän. :D No hyvä ettei luovuta heti.

Tokon maahanmenot otin tarkkaan uudelleenkoulutukseen. Koska kokeessa jäi istumaan, on selvää, että se on alkanut harrastaa istumisen kautta maahan menemistä. Tätähän minä EN halua, koska se on ruman näköistä ja tosiaan on riski tuollaisiin rasittaviin epätäydellisiin istuma-asentoihin. Koitin ohjailla kädellä etupäätä maahan, mutta Hukka meni joka kerta normaaliin tyyliinsä maahan. Lopulta sain sen menemään edes maha edellä maahan eli etu- ja takapää samaan aikaan, ja näihin yritin saada vauhtia naksuttelemalla. Märälle nurmikolle ei, ylläri, mennyt mitenkään nopeasti ja asfaltilla tepasteli ennen maahan menemistä. Sisällä matolla se menee hienosti ja lyö etupään maahan suoraan vauhdista. Naksuttelin muutamia maahanmenoja myös erilaisesta liikkeestä, käskin ensin tekemään jonkun tempun ja heti maahan. Esim pyöri - maahan tai tanssi - maahan.

Noutoja tein muutaman. Teemana turpa kiinni. Yleensä nouto on ollut niin herkkä liike, että en ole uskaltanut koskea siihen mitenkään, mutta viime aikoina Hukka on tuonut kapulaa sellasella ryminällä että nyt uskalsin kieltää haukkumisesta. Kiellot tehosivat, ja heti kun elukka hiljeni, kehuin sitä. Vauhti tietenkin väheni samalla, mutta kyllä se laukallakin lähti pari kertaa.
Välillä Hukka tarjoili itse esineen tuomista suoraan sivulle, nämä tietysti palkkasin. Olisikin kätevämpää jos se toisi suoraan sivulle. Voisin oikeastaan - TAAS kerran - opettaa tuon uudestaan. Tänään heittelin esinettä (hanska) taaksepäin, ja Hukka sai tuoda sen sivulle perusasentoon. Pari kertaa heitin takavasemmalle ja koira joutui jo vähän kääntymään saadakseen perusasentoon hyvän rintamasuunnan, hienosti teki. Jos tästä pikkuhiljaa heittäisi vasemmalle - etuvasemmalle - suoraan ja aina pyytäisi tuomaan sivulle. Koska tuo eteen luovuttaminen ei vain toimi, se on hankalampaa, enemmän riskejä tehdä virheitä enkä jaksa opettaa suoraa eteenistumista varmaksi. Kaiken lisäksi se on turhaa, koska en voi kuvitella vieväni Hukkaa vuosiin mihinkään pk-kokeisiin.

Lajiesittelyssä hymykettu

2009-08-17T07:01:00.000-07:00

Hymykettu on vielä huonosti tunnettu, suhteellisen harvinainen napapiirin tietämillä tavattu kettulaji. Sen erottaa muista kettulajeista poikkeuksellisen suuri koko (punakettu keskimäärin hieman yli 5 kg, hymykettu jopa 13 - 14 kg) sekä musta, sileä turkki, jota koristavat tulenpunaiset kuviot jaloissa, rinnassa ja kasvoissa. Nimensä hymykettu on saanut tyytyväisen ketun kasvoille ilmestyvästä "hymyilevästä" ilmeestä.

Hymykettu on luonnonvarainen, joskin helposti kesyyntyvä laji. Se ei karta ihmisasutusta, minkä takia se on suhteellisen helppo saada syömään tarjottuja herkkuja jopa suoraan kädestä. Kokeilunomaisesti muutamia hymykettuja on vangittu lemmikiksi, mutta tämä on väärin, sillä hymyketulla on villieläimen sielu eikä se mielellään alistu ihmisen tahdon alle. Vaikka hymykettu saattaisikin vaikuttaa tyytyväiseltä lemmikkieläimen elämäänsä, pyrkii se aina tilaisuuden tullen karkaamaan vapauteen ja on täten ulkoilutettaessa pidettävä jatkuvasti tiukan valvonnan alla.

Hyvin reviiritietoisena eläimenä tämä kettulaji puolustaa omaa reviiriään äänekkäästi ja ärhäkästi. Suloinen ulkokuori pettää, sillä jos tämän kettunaaman alueelle astutaan ilman mainitun eläimen suostumusta, saattaa se käyttää jopa hampaitaan tunkeilijan karkottamiseen.

Hymyketun tyypillinen, "hymyilevä" ilme. Kuvassa vankeudessa elävä yksilö.

Vankeudessa hymyketun saa helposti hymyilemään ruokkijalleen.

Hymyketun pentuja pannoitetaan jatkoseurantaa varten.

Räpellystä

2009-08-16T04:21:00.000-07:00

Olisi pitänyt jäädä kotiin. Mutta valitettavasti en jäänyt. Tänään tuomarina Markku Santamäki.

Paikkamakuu. Alkoi hyvin, meni aika pitkäänkin, oiskohan ollut 2 min, kun Hukka juoksi piiloon luokseni. Vieressä oleva koira oli noussut ja mennyt haistelemaan sen takapuolta. Katsojien mukaan ehti nousta ja edetä vaikka miten kauan ennen kuin tuomari käski ottamaan kiinni... Uusinnalla katseli muualle maahan-käskyn aikaan ja tarvitsi toisen käskyn. 9. Aika hienoa kuitenkin että sillä riitti pokka jäädä uudestaan kolmeksi minuutiksi yksin ensimmäisestä välikohtauksesta huolimatta.

Olimme toisena vuorossa. Leikitin hihnalla ja jätin sen kehän ulkopuolelle.

Seuraaminen. Parissa käännöksessä vikisi, mutta tuomari ei kuullut. 10.

Maahanmeno. Jäi istumaan, porsas. Sikainfluenssa. 0.

Luoksetulo. Tuli ok vauhtia laukalla, pysähtyi hyvin. Sitten oli lähdössä itsekseen hakemaan takapalkkaa, juoksi pari askelta, muisti että ei ollutkaan lupaa ja pysähtyi sivuttain. Loppuliike hyvin. 7.

Liikkeestä seisominen. SE EI VAIN JÄÄNYT KUNNOLLA. Säälistä 9. Oikeesti. Mikä tässä on vialla, se on osannut tämän täydellisesti vaikka kuinka kauan.

Nouto. Otin 150-grammaisen kapulan järjestäjiltä. Elukka lähti käskystä hakemaan hirveällä metelillä, toi laukalla ja istui eteen vinoon. Tähän asti ihan ok, mutta mitä tekee ohjaaja. No totta kai pudottaa sen kapulan maahan. Ehheh. Pari sekuntia meni ja sitten tajusin nostaa sen ylös. Sivulle huonosti. 5. Mutta sinänsä ihan koiran osaamisen tasoinen nouto.

Kauko-ohjaus. En tajua miten tästä ikimaailmassa voitiin saada 10. Istumaannousut olivat niin rumia ettei ikinä ennen. Olisin antanut ehkä 6. Vähän aikaa jo harkitsin, käskenkö uudestaan kunnolla istumaan, mutta en sitten.

Estehyppy 10. No ainoa hyvä tässä kokeessa.

Kokonaisvaikutus 10. Tuomari sanoi, että koirassa on potentiaalia. Niinhän siinä onkin, ohjaajassa ei.

Tällä saatiin räävittyä kasaan 156 p.

Elämä on ja vituttaahan se. Sen siitä saa kun vie keskeneräistä koiraa kokeeseen.

Jos tästä nyt jotain positiivista voi repiä, niin Hukka teki ihan hyvin töitä koko kokeen ajan ja sain jopa palkattua sen hihnalle viimeisen liikkeen jälkeen. Koira teki just niin hyvin kuin sille on opetettu, mitäs en opettanut paremmin.

Paikallamakuun uusinta

Seuraaminen

Ei se kaukoissa noussut tuota ylemmäs. Minun mielestäni aika selkeästi puutteellinen asento.

Ennakkoraportti kokeesta

2009-08-15T03:49:00.001-07:00

Kokeita on aina niin mukavaa panikoida etukäteen. Näin sen huomenna viime aikaisten treenien mukaan pitäisi mennä.

Paikkamakuu. Tämä on aika varma nykyään. Jos muut koirat eivät nouse, niin uskoisin että maassa se pysyy. Maasta istumaan nouseminenkin on aika varma nykyään. Sitä en tiedä, meneekö lonkalle, viime aikoina on tehnyt jopa 3 min 15 s piilomakuun tippumatta lonkalle, mutta kovin varmaksi tuota suorassa pysymistä ei ole treenattu.

Seuraaminen. Tämänhän Hukka osaa kympin arvoisesti, mutta kokeissa tunnetusti voi sattua vaikka mitä. Nyt kokeilemani lelupalkka kehän laidalla -tekniikka on aiheuttanut hienoista ylivireisyyttä, mutta kun koira toisaalta joskus tuntuu kokeessa olevan vähän kalkissa, niin ehkä tästä saadaan vielä hyvä suoritus...? Ja sitten on toki mahdollista, että koira alkaa mm. säikkyä jotain kehän laidalla ja aivastella.

Liikkeestä maahanmeno. Peruskamaa, tämän pitäisi onnistua.

Luoksetulo. Apua. Nykyään Hukka on tehnyt aika hyviä stoppeja kovassakin vauhdissa. Mutta jostain syystä sillä on tapana kokeessa tulla kiitovauhdilla. Ehkä tule-käsky sivu:n sijasta saisi sen vähän himmaamaan vauhtia.

Liikkeestä seisominen. Tämänkin pitäisi onnistua. Joskus Hukka on lähtenyt perään, kun kävelen sen taakse, mutta viime aikoina ei enää.

Noutaminen. Tämä menee nykyään ihan ok, JOS eläin malttaa odottaa lähtölupaa... eli mahdollinen nolla. Jos se lähtee vasta käskystä, ehkä tästä jonkun 7 voi saada? Lähtöhaukahduksesta ainakin menee pisteitä ja olettaisin luovutusasennonkin olevan huono (vino / talloo varpaille) .

Kaukokäskyt. Kamalaa, miten näin yksinkertaisen liikkeen voi sössiä. Mahdollista on, että Hukka a) nousee vähän puolittaiseen asentoon tai b) nousee samantien kurreasentoon... toisaalta kiinnostaisi tietää, miten tuomari arvostelisi vaihtoehto b:n. Mahdollista on myös, että se on itsekseen jo menossa muka takapalkalle ja nousee seisomaan jossain vaiheessa.
(Muok. äsken teki aivan hyvin ja nousi kunnolla, joten ehkä tästäkin on 10 ihan mahdollinen.)

Estehyppy. Tämän Hukka on oppinut nopeasti, treeneissä ei ole ongelmaa. Mahdollista on kyllä, että se jää liian lähelle estettä ja kolauttaa paluuhypyssä.

Kokonaisvaikutelma. No varma 10 tietenkin... Tai sitten ei.

Yhteensä. Mahdollisuus on ykköseen, mutta mahdollisuus on myös täydelliseen sössimiseen ja kaikkeen avo-2 ja avo-0 väliltä. Ah ihanaa. Mutta ainahan se kokeissa käyminen on mukavaa.

Lajiesittelyssä lappilainen jalkahylje

2009-08-13T08:14:00.001-07:00

LAPINJALKAHYLJE

Lapinjalkahylje on yksi kotoisten vesiemme virtaviivaisista asukeista. Elämäntavoiltaan nykyinen muoto viittaa siihen, että mystinen usva seuraa sitä jopa paikkaan, mutta lisääntyneet silminnäkijähavainnot ovat hieman raottaneet tämän lappilaisen lajin ruokailu- ja elintapatottumuksia. Arviot luonnonvaraisen kannan koosta vaihtelevat, vankeudessa tämä hyljelaji ei lisäänny. Jalkahylkeen esiintymisalue painottuu Pohjois-Suomeen, mutta onpa näitä viiksiveikkoja tavattu myös eteläisemmässä Suomessa aina Helsinkiä myöten.

Lappilaisen jalkahylkeen tuntomerkkejä ovat harmahtava turkki, virtaviivainen olemus, paksut, tummat viikset sekä tavallisesta hylkeestä poikkeava jalkojen malli. Näiden maaelämään sopeutuneiden raajojensa avulla se voi vaivatta liikkua niin Rovaniemen keskustassa kuin Lapin kairoilla. Hylkeiden sukuhaaran paljastava tuntomerkki taas ovat kokonaan puuttuvat korvalehdet. Häntä on paksu ja suora, ja sitä hylje käyttää peräsimenä uiden liikkuessaan.

Vaikka jalkahylje yleensä on rauhallinen ja saattaa päästää uteliaan matkailijan jopa kosketusetäisyydelle, on syytä välttää joutumasta lapinjalkahylkeen ja tämän kalan väliin. On vahvistettu ainakin kaksi tapausta, kun tämän hylkeen tiedetään käyttäytyneen aggressiivisesti toista eläinlajia kohtaan kalansaalistaan puolustaessaan.

Hylje on ikuistettu filmille verekseltään iltaisella kalastusreissullaan

Jalkahylje sellaisena kuin me sen tunnemme; vankeudessa suopea rapsuteltava, luonnonvaraisena villi kalastaja.

Innokas turisti on mennyt liian lähelle lapinjalkahylkeen kalansaalista ja saanut kiukkuisen merenelävän peräänsä.

Kuvia

2009-08-11T11:01:00.000-07:00

Nyt vihdoin. Niitä on valtavasti ja kamerassakin on vielä yksi erä (n. kolmasosa) mutta tässä eräitä valikoituja koko reissun ajalta.

Aikajärjestyksessä mennään.

Kokeessa. Hetki ennen hyppyä.

Ja kokeen tulos, palkintoruusu on jo näivettynyt, mutta onneksi kuvasin sen Hukan kanssa heti tuoreeltaan.

Seuraavana päivänä käytiin vielä agilityä katsomassa, ja sade kasteli Poksun, kameran, minut ja eväät. Mutta nopeasti sen jälkeen kuivui.

Vielä saman päivän aikana ajelimme Joensuuhun Lisan & Roopen luokse.

Lenkiltä.

Tavattiin treenien merkeissä Susu-auspai omistajineen. Roope pölähtää sivulle.

Hukan palkintopossu maistui sille. Röh.

Koiria seisoteltiin puolin jos toisin. Roope näyttelykoirailee.

...ja aussie lentää.

Iltalenkit suuntautuivat veden ääreen.

Hukka vei jatkuvasti kepin Roopen nenän edestä.

Kerran se erehtyi liian syvälle keppiä hakiessaan ja joutui uimaan.

Sinkoilua matalammassa vedessä

Märkä merikoira rantakivillä

Tiistaina matka kävi mökille. Siellä oli hyvää lenkkimaastoa ja vadelmia.

Yhtenä iltana kävelimme aika pitkälle ja jäimme kiville istuskelemaan. On tuo Hukka aika sus.

Lisa kuvaa, Hukkaa ei kiinnosta

Eräjormailu aiheutti Hukalle janoisen olotilan. Ilokseen se löysi vesirapakon, josta kävi juomassa ja ilmeisesti vähän kahlailikin mudassa...

Veneilemässä. Minusta tuo pystykorva on soma, en tajua, miksi sen pitäisi olla alhaalla.

Lisan mökiltä palattuamme kävimme Hukan kanssa vielä yhden yön viikoksi vuokratulla omalla saarella, jossa mökki. Poksu oli ollut siellä koko tämän ajan.

Etiäpäin sitä mennään

2009-08-11T04:49:00.000-07:00

Kotona taas, jo oli aikakin. Matkailu on ihan mukavaa, mutta vasta kotona pääsee kunnolla treenaamaan... ai mikä muu elämä, ei mulla oo.

Käväisin ala-asteen kentän reunassa tekemässä nopeita etäpalkkaharjoituksia. Tässä tapauksessa palkkana toimi hihna. Avossahan hihnan voi kätevästi jättää kehän ulkopuolelle ja liikkeiden loputtua vapauttaa koiran hihnanrepimisleikkeihin loppupalkkana. Okei, tämäntyyppisissä treeneissä kaukopalkka on aiheuttanut palkkaa kohti vilkuilua, mutta minua jäi suunnattomasti häiritsemään Hukan en jaksa -lössöilyliikkeenaloitus viime kokeessa. Sama se jos liikkeet menevät nollille, mutta jos koiralla loppuu työskentelymotivaatio kesken koesuorituksen, niin silloin on menty metikköön ja pahasti. Nyt menneiden kokeiden jälkeinen loppupalkkaus on jäänyt koiralle vähän hämäräksi (ensin kehästä ulos ja sitten vasta palkkio) mutta jospa se tällä tavalla ymmärtäisi, että saa kyllä konkreettisen kehän laidalla odottavan palkan, kun jaksaa tehdä liikkeitä.

Niihin liikkeisiin. Ensin tein lyhyen seuraamispätkän suoraa - käännös - seis. Käännöksessä tippui aika pahasti, pitää joko treenata tiiviyttä tai sitten tehdä kokeessa perineiseen tyyliin vasemmalle (saksalaisen täyskäännöksen olen jo haudannut, koska se aiheutti poikittamista ja pysähdyksissä eteenpäin syöksähtelyä.) Tämän jälkeen kehut, vein koiran uudelle aloituspalkalle ja uudestaan seuraamaan. Seisomiskäsky, ja heti kun koira seisahtui, vapautin sen hihnalle.
Seuraava erä ei oikeastaan ollut enää hihnapalkkausta, tein enemmän tai vähemmän kokeenomaisia liikkeellelähtöjä ja palkkasin parin askeleen jälkeen. Itselleni huomioksi, että liikkeelle ei kannata sännätä heti sanottuaan "seuraa" vaan odottaa esim sekunti, että koirakin ehtii tajuta, mitä tapahtuu. Joskus se voi jopa katsella poispäin käskyä annettaessa.
Sitten luoksetulo, matka oli noin 20 askelta, piirsin maahan viivan puolessavälissä. Tule-käskyllä Hukka lähti mukavaa vauhtia ja pysähtymiskäskyllä pysähtyi nopeasti, loistavaa! Odotin sekunnin ja vapautin hihnalle.
Tässä vaiheessa työmiehet koneineen katselivat minua vähän ikävän näköisesti, joten siirryin tielle tekemään noudon. Pidin pannasta kiinni heitettäessä. Hukka teki lähtönykäyksen kapulan lentäessä, mutta panta otti vastaan, joten pakko oli pysyä paikallaan. Katseli ihan muualle (?) tuo-käskyä annettaessa ja ensin vaikutti siltä, ettei edes noteeraa sitä, mutta tajusi sitten ja lähti haukahtaen (huoh...) hakemaan kapulaa. Toi laukan ja ravin sekoituksella ja luovutti vinoon. Otin kapulan ja käskin sivulle, siitä ensin ruokapalkkaa ja sitten vapautus hihnaa repimään.
Tajusinpa tässä, miksi se luovuttaa vinoon. Se ei ole koskaan oppinutkaan itsenäistä suoraa eteenistumista, joten sillä ei ole aavistustakaan, että haluaisin sen tulevan niin. Jos se on tullut vinoon, olen aina auttanut sitä astumalla vähän taaksepäin. Nyt sitten tajusin sortuneeni siihen, mikä minua kaikkein eniten treenivideoissa ällöttää: jos koira tekee esim. huonot perusasennot, ohjaaja korjaa sen astumalla itse oikeaoppiseen kohtaan. Ja nyt sitten teen sitä itsekin eteenistumisessa... heti kokeen jälkeen kyllä aloitetaan itsenäisesti suoraan -kuuri.

Kuvia tulee vielä tänä päivänä, laitan ne erilliseen merkintään.

Ruohikossa sihisee

2009-08-09T12:45:00.000-07:00

Vieläkin ollaan reissussa, huomenna vihdoin kotia kohti. Treenannut olen aina välillä (seuraavaan kokeeseenhan on viikko) mutta missä välissä niistä olisi höpäjänyt tänne, kun ei normaalin kesäloman tapaan tule koko ajan istuttua koneella.

Lisan luona Joensuussa treenailtiin jonkin verran ja noudosta yllätyin iloisesti. Tauko oli järjestellyt palasia Hukan päässä ja se osasi luovuttaa kapulan istuen! Osaa muuten vieläkin ja on aika innokas, hämmentävä noususuhdanne. Nyt olen luvannut itselleni, että tätä liikettä ei enää pilata. Jos viikonloppuna tulee nolla noudosta niin sitten varaslähdön seurauksena, mikä muuten on ihan varteenotettava riski. Tällä hetkellä pitää pidellä koiraa pannasta kiinni heittämisen ajan...

Muita menneen viikon treenijuttuja en muista, joten seuraavaksi tämän päivän jutut.

Paikkamakuussa tuo oli taas alkanut ällöttävästi tippua lonkalle. Tänään olin ovelampi kuin se ja laitoin sen auton taakse paikkamakuuseen. Itse menin piiloon auton toiselle puolelle, niin, että näin juuri ja juuri koiran alaosan eikä koira nähnyt minua. Sitten vain odottamaan. Minuutin kohdalla palkkasin suorasta olemisesta. Vajaan kahden minuutin kohdalla eläin laittoi lonkalle, huusin sille piilosta ja kävin suoristamassa. Seuraava kolmen minuutin erä vietettiin suorassa asennossa. Hukka on nyt varmaan ihan kauhuissaan, että vahdin sitä koko ajan. Isoveli valvoo, näin se on.

Kaikkien asennonvaihdosten kaukoja ohjailin aamunappulalla, ei edistystä mihinkään suuntaan. Huoh. Avoimen kaukot sen sijaan menivät hyvin. Maahanmenosta palkkaan ihan liian harvoin, sen pistin merkille. Istumaannousut tekee aika jees, välillä tunkee sitä kurreasentoa istu-käskyllä mutta eiköhän se karsiudu pian pois.

Luoksetulon stoppia se alkoi ennakoida aika pahasti. Tule-käskyllä tulee hidasta laukkaa, nyt ei sentään pysähtele itsekseen mutta hidas on. No eihän muuten mitään, mutta jos tekee useampia läpijuoksuja ja vauhti kasvaa, Hukka ei tajua pysähtymiskäskyä. Ehkä nämä kaksi asiaa punoutuvat vielä yhteen ja saamme näyttävän luoksetulon.

Ruudun elukka oli joko unohtanut tauon aikana tai sitten (todennäköisemmin) se ei sitä ole koskaan tajunnutkaan. Kosketusalustalle meni hyvin, mutta ruutumerkkien kanssa teki taas sitä että meni oikeanpuoleiselle etumerkille ja jäi siihen. Pienen jankkauksen jälkeen alkoi ruutu-virittelysanalla hakea ruutua katseellaan ja meni sinne ensin kosketusalustan kanssa ja viimeisillä kerroilla myös ilman. Joskus palkka oli kosketusalustan päällä, useimmiten huusin jee ja kutsuin sen hakemaan palkkaa minun luotani. Viimeisellä kerralla laitoin hihnan palkaksi ruutuun ja meni rakettina.
Vähän hukassa se on selvästi, ei oikein tiedä mihin tuossa pitäisi juosta, mutta kuitenkin suunnistaa ruutumerkkien perusteella ilman kosketusalustaakin. Mutta ongelmana on taas se perinteinen, lähtiessä siltä pääsee ÄYH. Ja toinen on että se ei kaukana mene maahan käskystä, tätä pitää harjoitella erikseen.

Noutoa tein tänään kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla ei ollut pantaa, joten pidin kättä koiran rinnan ympärillä ettei olisi varastanut. Alkoi huutaa jo heitettäessä, lähdössä haukahti ja sitten hiljeni. Toi ravilla. Toisella kerralla laitoin hihasta lenkin kaulan ympärille ja pidin heiton ajan. Lähti lujaa ilman haukahdusta ja toi melkein koko matkan laukalla! Hitaalla, mutta laukalla kuitenkin. Luovutti vinoon, tätä pitää treenata erikseen, haluan ehdottomasti suorat luovutukset. Mutta kokeen jälkeen ehkäpä.

Liikkeestä istuminen onnistuu, kun hidastaa ja sanoo erittäin painokkaasti ISTU samalla, kun astuu vasemmalla jalalla.

Nuorten SM-toko & TK1

2009-08-02T13:38:00.000-07:00

Perjantaina lähdettiin ajelemaan kohti Varkauden leirintäaluetta, minne jäimme yöksi. Poksulla oli ongelmia muiden alueella yöpyjien kanssa, sen oli koko ajan pakko kommentoida jos joku esim. käveli asfaltilla. Runsaiden pää kiinni -komentojen jälkeen se rauhoittui ja pääsimme yönunille.
Lauantaina herättiin jo seitsemältä ja ei kun kohti koepaikkaa. Ilma oli aika kiva, olin pelännyt että aurinko paistaisi ja olisi kuuma, mutta oli pilvistä eli oikein hyvä Hukalle. Tuomarina Mauri Pehkonen.

Ennen kehään menoa oli juoksuntarkastus ja se meni yllättävän hyvin. Kyykistyin valmiiksi pitelemään Hukkaa ja tuomari sai katsottua pyllyn oikein vaivattomasti. Hienoa. Kilpailunumeromme oli 8 ja päästiin toiseen luoksepäästävyys/paikkamakuuryhmään.

Luoksepäästävyys 7. Meni myös yllättävän hyvin. Hukka väisti tuomaria, mutta meni oma-aloitteisesti nuuhkimaan tätä ja antoi jopa katsoa hampaat (!!!) ilman kiinni pitelemistä. Mutta sen verran oli väistämistä, että seiskaksi meni.

Paikkamakuu 10. Hyvä maahanmeno, itse makuu oli vähän vino ja luulin jo koiran olevan lonkalla, mutta suorassa se oli pysynyt. Hyvin nousi istumaan.

Hihnassa seuraaminen 10. Liikkeellelähtö oli hieno, treenaus on tuottanut tulosta! Koko seuraamiskaavio meni oikein hienosti. Täykkärit tein oikeaan ja olivat tiiviit ja hienot. Juoksuosuudessa koira pysyi ravissa ja kontakti täydellinen.

Vapaana seuraaminen 10. Sama kuin yllä, hienoa.

Liikkeestä maahanmeno 10. Lähti vähän vaisusti seuraamaan mutta muuten hyvä.

Luoksetulo 10. Oli koko ajan jo tulossa ja meinasi varastaa, mutta ei onneksi. :D Hieno perusasento.

Liikkeestä seisominen 9. Kamala lähtö, olisin antanut korkeintaan 7. Hukka ei lähtenyt yhtään seuraamaan. Maiskutin sille ja se tuli jotenkuten paremmin seuraamaan ja sitten heti olikin jo aika antaa käsky. Jäi hyvin seisomaan ja loppu oli ihan ok. Tuosta maiskutuksesta olisi kai pitänyt ottaa pisteitä enemmän kun annoin lisäkäskyjä, mutta ehkä tuomari ei huomannut sitä? Kamalaa silti, kun vain tietäisin mistä tuo johtuu. Ei tämä muuten harmita, noitahan sattuu eikä tuossa paljon pisteitäkään mennyt, mutta toivottavasti koira ei ala kyllästyä koetekemiseen ja sen takia haahuile. Kun olen siihen niin paljon panostanut että vire pysyisi hyvänä.

Hyppy 10. Liikautti nopeasti molempia etusia seisomiskäskyn jälkeen, mutta ei mennyt pisteitä. Istui hyvin.

Kokonaisvaikutelma 9. Tuomari kehui yhteistyötä, mutta arkuuden takia vähensi yhden pisteen.

Yht. 194 p --> alo1, TK1 ja nuorten alo SM-1 :)

Palkinnoksi saatiin vaikka mitä, mm. valtava pytty, puruluita ja pehmosika (jota Hukka aluksi pelkäsi). Kuvia on lisääkin, mutta niitä tulee myöhemmin, koska nyt olemme Joensuussa Lisan & Roopen luona kyläilemässä.

Suorituksen jälkeen meitä kävi toimittaja haastattelemassa ja otti kuvia Hukasta. Ilmeisesti toimittajalla oli vähän huono kuulo, kun lehteen sitten ilmestyi juttu minusta ja lapinporokoira Kukasta. :D Muutenkin toimittaja oli pistellyt vähän omiaan väliin... Jutun voi ainakin toistaiseksi lukea täältä.

Poksu: ruutu, tunnari

2009-07-29T12:48:00.000-07:00

Poksu harjoitteli tunnaria ensimmäistä kertaa. Se on aika yksinkertainen eläin, joten toteutin harjoituksen yksinkertaisesti. Hajustin omaa palikkaa makkaralla, annoin Poksun nuuhkaista sitä muutaman sentin päästä ja vein väärien (3) joukkoon, olivat rivissä. Päästin Poksun menemään, se nuuhki ja toi oman. Olisi pitänyt lopettaa tähän, sen jälkeen se alkoi tuoda vääriä. Mutta tunnin tauon jälkeen tein sille sisällä pari harjoitusta kahdella palikalla, ja se nuuhki ja toi aina oman. Se ottaa oman suuhun ilman erillistä pyyntöä, mutta menin kuitenkin kehumaan aina kun lähti tulemaan minua kohti oman palikan kanssa. Tämä pitää lopettaa äkkiä, ettei P tule siitä riippuvaiseksi. Ja sitten apuhajun häivytystä jossakin vaiheessa, luulen että se tulee olemaan melko kivutonta.

Tässä on syy, miksi en onnistu opettamaan Hukalle mitään ensimmäisellä kerralla oikein. Se on niin monimutkainen Poksuun verrattuna. Poksu on yksinkertainen. Jos rivissä on neljä kapulaa, joista yksi tuoksuu hyvältä, se luonnollisesti poimii sen suuhunsa ja tuo minulle. Kun taas Hukka ei osaa olla yksinkertainen. Se menee paniikkiin, kun se ei tiedä, mikä kapuloista pitäisi tuoda. Yrittää siis tuoda kaikki. Tai sitten ei osaa päättää, minkä toisi, ja lähmii ja nostelee niitä kaikkia, kunnes tulee hulluksi. Tai sitten on niin kuuliaisena, että haluaa tuoda jonkun mahdollisimman nopeasti ja ottaa ensimmäisen. Ei sillä että tuo olisi huono, Poksulla ko. kuuliaisuutta saisi olla enemmän.

Poksulle tein ruutua sillä tavalla, että laitoin ruokaa taaimmaisen vasemmanpuoleisen ruutumerkin päälle ja P sai juosta ruudun läpi syömään sen. Ensin se yritti etsiä ruokaa maasta, vaikka oli nähnyt, kun ruoka viedään sen ruutumerkin päälle. Ja yritti vielä toisenkin kerran, vaikka näytin sille kädellä oikeaa kohtaa. Kolmannella kerralla menin sen ruutumerkin taakse kutsumaan koiran syömään, ja sitten se vasta löytyi. Tämän jälkeen Poksu tajusi idean ja juoksi aina suoraan ruuan luokse ruudun läpi. Viimeinen lähetys oli varmaan vajaan kymmenen metrin päästä, hyvin meni.

Hukalla on ollut... mitä, puolentoista päivän treenitauko? ja se on jo ihan tulessa koko ajan tulossa treenaamaan, kun vien Poksua pihalle. Ulkona kokeilin Hukalla ruutuunlähetystä vajaan kymmenen metrin matkalta ja sinnehän se meni ja lujaa, ei edes haukkunut. Mikä tosin voi johtua siitä, että ruudun ollessa samassa paikassa siellä oli joskus ollut lelu, ehkä luuli että nytkin. Minun oli tarkoitus kutsua se takaisin hakemaan ruokaa ruudun sisältä, mutta heti ruutuun päästyään se bongasi talutushihnansa ruudun ulkopuolelta ja ryntäsi sinne. Ihan hyvä, saipahan hyvän yllätyspalkan ruutuunmenosta.
Vaikka Hukka ei ollut edes nähnyt minun käyvän ruudussa / rakentavan sitä, se osasi mennä sinne heti ekalla käskyllä. En kuitenkaan olisi vielä kovin iloinen että se on oppinut tämän, koska ruutu oli omalla pihalla ja tuohon paikkaan olen sitä ennenkin lähettänyt ruutuun.

Huomatkaa uudella kameralla otetut kuvat, ihan varmasti saan vielä hyviä otoksia kun vain opin käyttämään tuota.

Jälki

2009-07-28T05:30:00.000-07:00

Hukalle, mettään, noin 100 askelta, joillakin pätkillä oli ruokaa ja joillakin taas ei. Alussa pelkkää korkeahkoa ruohoa ja sitten vaihtui normaaliksi mettäryteiköksi. Yksi loiva kaarros vasemmalle ja 90 asteen kulma oikealle, kaksi purkkia ja toiseen loppui. Tunnin vanha.

Jälki alkoi viiden askeleen ruuattomalla pätkällä. Jälki-käskyn kuultuaan Hukka laittoi nenän maahan ja lähti aloituspaikasta varman oloisesti. Sitten vähän ajan päästä se hukkasi jäljen ja pyöri paikallaan, löysi sen taas ja lähti lujaa. Jarrutin hihnasta ja koira lopetti jäljestämisen kokonaan. Taas pyöri ja muka lähti jäljestämään, mutta ihan eri reittiä kuin mistä jälki meni. Pysäytin sen ja käskin jäljelle kohdasta, josta suurinpiirtein muistelin jäljen menevän. Löysi jäljen heti ja alkoi jäljestää tarkasti, 90 asteen kulma meni ok, pian tultiinkin ekalle purkille jota jäi vain kattelemaan. Purkin jälkeen käskin uudestaan jäljelle ja koira oli menossa ihan eri paikkaan kuin mihin olin jäljen tallannut. Jarrutin hihnasta ja se löysi oikealle jäljelle. Huomasi viimeisen purkin jo muutaman metrin päästä, lopetti jäljestämisen ja juoksi purkille.

Vähän sekalaista menoa tänään siis. Ja tänään on muuten KUUMA, metsässä sentään oli vähän siedettävämpää puiden varjossa. Toivottavasti viikonloppuna on viileämpää.

(Poksu sai tulla mukaan kun kävin tekemässä jäljen, köytin sen puuhun odottelemaan. Jäljen lopussa lähdin kaartamaan kaukaa takaisin koiran luo, että en sotkisi jälkeä, ja sitten en enää tiennyt, mistä jälki alkoi ja mihin olin sen koiran jättänyt. Kasvillisuus oli niin korkeaa ettei näkynyt mitään. Onneksi Poksu haukkui, kun huusin sitä, ja löytyi sekin...)

Poksu - kisatreeniä ja Hukka - kapula

2009-07-26T09:07:00.001-07:00

P:n kanssa suuntasin kentälle ja harjoiteltiin vähän kisanomaisuutta. Heti alkuun laitoin sen paikkamakuuseen ja menin piiloon kahdeksi minuutiksi (tosin palkkasin maahanmenosta kun oli niin hyvä) . Pysyi ja nousi istumaan ihan ok.
Sitten kytkettynä seuraaminen, aika hyvää! Juoksuosuudessa P meinasi juosta alleni mutta mitä pienistä. Hyvän suorituksen jälkeen ilostuin kehumaan ja Poksu innostui siitä niin, että yritti lähteä vetämään rallia ja melkein kaaduin kumoon hihnan päässä... sitten hihna pois ja sama juttu vapaana, tässä keskittyminen alkoi jo vähän herpaantua ja käännöksissä ja parissa muussa kohdassa kontakti katkeili ja koira jätätti. Kokonaisuudessaan kuitenkin sellaista 8 - 9 arvoista. Seuraamisten jälkeen kehuin ja annoin välipalkaksi nakinpalan.
Sitten maahanmenoon, tämä on Poksulla hyvä ja istumaannousussakaan ei ollut ongelmaa. Luoksetulossa kaarteli aika isoja kaaria mutta tuli kuitenkin oikeaan paikkaan sivulle. Liikkeestä seisomisessa se istui. Tämä siis vaatii lisätreeniä. Lopuksi vein hypylle, joka meni kympin arvoisesti, ja vierelle istahtamisen jälkeen vapautin vähän matkan päähän jätetylle nakinpalalle.

Muutamaa epäkohtaa lukuun ottamatta olen aika yllättävän tyytyväinen Poksun työskentelyyn. Melkein voin jo kuvitella itseni sen kanssa kilpakentällä ja saamassa kaikki maailman varoituskortit kun koira karkaa kehästä kunniakierroksille. :D

Hukka on tehnyt vain noutokapulaharkkaa. Nyt ollaan jännän äärellä, sillä lisää ihmetyksen aihetta on tulossa: sisällä se osaa noudon, mutta ulkona ei. Haluan sellaisen Kyllä se sisällä osaa -paidan. Onkohan syynä se, että olisimme harjoitelleet liikaa vain sisällä? Voi kunpa kisat järjestettäisiin meillä olohuoneessa.
Tänään aloin ratkoa tätäKIN ongelmaa ja otin elukan ja kapulan ulos. Märkää oli, mutta ei haittaa. Laskin kapulan maahan, ja kun Hukka otti sen, hoin sille viisi minuuttia istu istu istu ISTU IIIISSTUUUU I S T U ja kun se viimein istui, palkkasin heti ja heitin kapulan uudestaan maahan. Okei, edellisen perusteella vaikuttaa vähän että tuo ei ole toimiva tapa tämän harjoittelemiseen, mutta miten muutenkaan minä sen saan istumaan, pyllystä painamalla?

Loppulenkin ajan Hukka halusi kantaa kapulaa suussaan. :D Tässä todisteena kännykkäkamerakuva. Ensi viikolla saapuvaa järkkäriä (!!!!) odotellessa.

(Kyllä se ihan oikeasti tykkäsi kantaa sitä vapaaehtoisesti, vaikka ei siltä näytä.)

Ensi viikolla olisi tarkoitus jättää tokon treenaaminen Poksulle ainakin tiistaista lähtien. Tämä tietenkin lauantain kokeen takia, että Hukalla muutaman päivän loman johdosta olisi varmasti virtaa. Paikkamakuita ja luoksetuloja (perusasennon suoruus) kerrataan vielä huomenna ja siinä se sitten saa olla. Oikein himottaa jo päästä kisaamaan.

Eilisen jälki & toko

2009-07-25T04:23:00.000-07:00

Jäljestyksestä on ollut törkeän pitkä tauko. Eilen illalla tein lyhyen jäljen metsään ja se sai vanhentua reilun tunnin. Makkaraa oli useimmilla askeleilla, siellä täällä makkarattomia askelia ja ennen purkkia n. 5 askeleen makkaraton alue. Purkkiin loppui. Laitoin Hukan jäljelle vähän jäljen sivusta ja annoin sen itse löytää jäljelle, hyvin löysi ja joutui kääntymään tässä hiukan kun tuli jäljen sivusta. Elukka ei syönyt kuin muutaman makkaranpalan ja piti nenää aika ylhäällä, mutta ei rynninyt (ei tarvinnut jarruttaa hihnasta) ja minun mielestäni meni aika tarkasti. Purkilla jäin tahallaan odottamaan koiralta jonkinlaista reaktiota, ja se parin sekunnin päästä kääntyi katsomaan minua että aukase tää. Hienosti se on tajunnut tuon.

Eilen myös tokoteltiin vähän, ensin ruutua kosketusalustalla. Aloin nyt kitkeä haukkumista pois ja aika hyvin se onnistuikin, tosin vauhti hävisi siinä. Silloin tällöin Hukalta tulee tahdottomasti lähtöhaukahdus. Silloin se kun ei hauku, saattaa lähteä jopa löntysyelyravilla ja sitten lähempänä ruutua kiihdyttää vauhtia.
Hyppelyitä tukkiaidan yli, seisomiskäskyä se ei ihan tajua, vaikka käytän samaa kuin liikkeestä seisomisessa. Silloin kun se alkoi liikutella jalkoja, otin heti uusiksi ja vasta täysin liikkumattomasta odottamisesta sai palkan. Tänään koitan vaikka naksulla. Hyppyytin vielä pari kertaa ylikorkean esteen yli, kun yleensä treenataan alikorkuisilla, hyvin menivät. Mitä nyt yhden kerran singahti hyppy-käskystä esteen taakse kiertämällä. Liikkeestä seisomiset olivat rumia, Hukka otti askelia seisomiskäskyn jälkeen, mitä tuolle nyt voi tehdä.
Liikkeellelähtöseuraamisia hihnassa koetyyliin, tässä kontakti alkaa olla jo varma, mutta tuo lähtee edistämään, koska olen palkannut aina oikeasta kädestä. Mutta nykyään se lähtee kivasti mukaan vaikka katsoisikin jonnekin muualle seuraa-käskyn kuullessaan. Viikon päästä katotaan, toimiiko tuo kokeessa, en haluaisi nähdä enää mitään päiväkävelyseuraamisalkuja.
Noutojen suhteen tällaista: eläin osaa tuoda kaikkia muita esineitä luovutusasentoon ja istua eteen ilman avustusta, mutta kapulan kanssa jää seisomaan. Ei auta mikään, ei se tunnu oppivan tätä, mielenkiintoista. Kai tuosta kokeessa jonkun seiskan saa, ellen saa opetettua liikettä loppuun ennen kolmen viikon päästä (!!!) olevaa koetta.

Poksu tokotteli sisällä, se on oppinut metallinoudon. :D

Se oli vaan Helsinkii

2009-07-24T01:42:00.001-07:00

Huxi poseeraa pääkaupungissamme.

Helsingissä kävästiin näin kesäloman ratoksi. Kulkuvälineet ja kaupunkilaiselämä eivät ole Hukalle ongelma. Löysällä hihnalla vierellä kulkeminen tosin oli unohtunut ja siitä piti muistutella.

Elba-kani sai olla omassa huoneessaan vapaana eikä Hukka sanonut siitä mitään, vaikka oli vallan irti. Hux keskittyi kantamaan sukkia ihmisten naamalle, kun Elba kävi puremassa sitä kintereestä. Minusta tuntuu, että Hukka pelkäsi sitä.

Elba

Tuli käveltyä. Yhtenä päivänä kävelimme kuusi tuntia, loppumatkasta sitten sorruimme ottamaan bussin kun tuntui sen verran väsyneeltä. Yhtenä aamuna käväisimme treenaamassa holsku Yrjänän omistajineen kanssa, koitan tähän muistella mitä tehtiin.

Ensiksi paikallamakuu, Yrjänä oli parin kolmen metrin päässä Hukasta. Piilona toiminut puska oli aika kaukana, koirat jätettiin melkein toiselle puolelle kenttää ja kävelin sinne kentän laitametsikköön piiloon. En ottanut aikaa, mutta olisikohan siinä minuutti pari mennyt. Katselin Hukkaa oksiston läpi ja hyvin se pysyi. Hukka on siitä jännä että se ei vilkuile ollenkaan vieressään olevia koiria.

Omaa kapulaa ei sattunut mukaan, joten noudatin puukarahkaa. Muuten hyvin, mutta voi herranjeesus sitä mölyämistä. Tosin lopuksi saatiin vielä lainata Yrjänän 1 kg noutokapulaa ja ihme kyllä, se nousi Hukalla aika nopeasti ja toi sen vielä eteen.

Kosketusalustaakin tehtiin, jossain vaiheessa laitoin juomapullot alustan molemmin puolin, kun lähetin niin kaukaa, ettei maassa olevaa alustaa näkynyt. Ja muutenkin hyvä, että koira oppii katsomaan suuntaa "ruutumerkeistä". Hyvä uutinen on se, että se hakeutuu aika hyvin alustalle melkein kisapituiselta matkalta, mitä nyt pari kertaa meinasi koukata matkalla kuvaajan luokse. Huono uutinen on se, että se todellakin haukkuu. Äy äy äy vuh vuh räyh iih iih menen ruutuuuuuuun kuulkaa kaikki. Pistin merkille, että nyt huudan sen hakemaan palkkaa aina siinä vaiheessa, kun se ei ole edes saavuttanut kosketusalustaa, eli nyt pitää alkaa hihkua vasta sitten kun on edennyt tarpeeksi merkkien jälkeenkin.

Seuraamisissa tuo on mennyt vähän sekaisin saksalaisen täyskäännöksen kanssa. Pysäytyksessä pitää olla hyvin selkeä, koska jos pysähdyn liian äkkipikaisesti, Hukka lähtee ensin kiertämään ja sitten kun huomaa virheensä, äkkiä peruuttaa sivulle istuma-asentoon. Voisin melkein harkita jos alkaisin kokeessa käyttää oikealle kääntymistä täykkärissä, ne näyttivät muutaman vahvistelukerran jälkeen aika kelvollisilta. Juoksuosuudet olivat ok, nykyään Hukka pysyy ravissa koko ajan.

Avoimen luokan kaukoissa Hukka ei osannut nousta istumaan. Tänään heti muistin virkistystä, ei tällainen käy päinsä. Yhden stopin tein luoksetulosta ja se oli ihan ok.

Lopuksi koirat saivat seurustella keskenään. Yrjänän mielestä Hukka oli tosi kiva, mutta tämä sosiaalinen seurapiirihaini irvisteli koko ajan. Miksi mulla on aina tällaisia koiria jotka haluavat vain tehdä mureketta lajitovereistaan...?

alykot.png

Sikalentsukammoisina emme halunneet syödä pehmisten keksiosaa, joten annoimme ne Hukalle. Nyt se H1N1 tulee sille.

Hukan kanssa on kamalaa matkustaa yöjunassa. Nukkumaan mennessä se hyppäsi sängylleni ja hivuttautui koko ajan lähemmäs tyynyäni. Lopulta se makasi rintakehäni päällä, ja mitä enemmän sitä yritti siirtää, sen vetelämmäksi se kävi. No, pelastus koitti, 7:52 tänä aamuna olimme taas Rollossa.

Tunnari ja kosketusalusta

2009-07-19T13:17:00.000-07:00

Tunnaristapa en ookaan kirjoitellut mitään. Vaihdoin tyyliä ja päätin toteuttaa sen apuhajulla, kun heinikosta etsiminen ei johtanut mihinkään: Hukka lähti haistelemaan mutta ei erotellut minun hajuani, vaan toi minkä tahansa ihmisen hajuisen palikan. Aikani tämän kanssa yritettyäni ja hermostuttuani päätin tehdä helpomman kautta. Eli tunnarikapulat löysään riviin tarpeeksi kauas toisistaan ja oman viereen makupala. Myös omaa kapulaa on hajustettu ko. herkulla. Hukka saa ensin nähdä makupalan viennin ja sitten päästän sen hakemaan. Samalla kun se syö, pyydän tuomaan ja se tuo sen lähimpänä olevan eli oikean.
Nyt se on aika huolimaton, kapuloille päästyään lohmaisee ensimmäistä vastaan tulevaa ja sitten vasta alkaa haistella. Ylivirettä? Tänään yritin saada sen mahdollisimman rauhalliseksi ennen suoritusta, ja ekalla kerralla se meni hyvin omalle kapulalle, mutta unohdin sanoa tuomiskäskyn ja se lähti tarkastamaan muita kapuloita. Toisella kerralla se ryntäsi, nosti ekan vastaantulevan, tiputti sen samantien ja lähti haistelemaan. Kolmannella kerralla laitoin sille ruokapalasia oikealle kapulalle johdattavaan jonoon jo ennen tunnaripalikkariviä. Ilokseni se painoikin kuononsa alas heti ensimmäisen namin kohdalla ja päätyi niitä syöden oikealle kapulalle. Ilmeisesti jäljestysharjoittelusta on ollut apua, kun se eteni järjestelmällisesti jokaisen namin syöden. Sanoin "tuo" samalla kun koira söi viimeistä herkkua, ja se toi oikean.

Kokeilin sitä kosketusalustaa, harkitsen jos opettaisinkin ruudun sillä. Hukka irtosi ihan hyvin päälle kymmenenkin metrin päähän alustalle, mutta välillä tosiaan tulee sitä haukkumista. Ei parane kieltää kun vauhti loppuu siihen. Mutta muuten näytti ihan hyvältä harjoittelukertoihin nähden, katsotaan jos kokeilisin oikeaan ruutuunkin.

Kynsiä leikatessa otin liian paljon takasen kynnestä ja vertahan siitä tuli. :( Ensimmäinen kerta kun leikkaan eläimen kynnestä liikaa. Ulkona käydessä verenvuoto meinasi alkaa uudestaan, joten laitoin vuotavaan takaseen sukan. Hukka inhoaa sitä eikä halua astua ko. jalalle kunnolla, vaan heiluttelee sitä ilmassa.

Tokoa P:n kanssa

2009-07-18T13:00:00.001-07:00

Illalla toinen koira kehiin. Ajattelin testata kosketusalustaruutua Poksulla. Pihassa heittelin alustaa ties minne ja P kävi tosi hyvin koskettamassa sitä, juoksi lujaa ja irtosi kymmenenkin metrin päähän alustalle. Seuraavaksi otin törpöt mukaan ja menin kentälle. Tein pienen ruudun, keskelle laitoin alustan ja lähetin Poksun koskettamaan. Mutta ei se vieraassa paikassa enää osannutkaan sitä. Seuraavat viisi minuuttia menivät siinä, kun koira tarjoaa perusasentoa, pyörii, haistelee maata, yrittää asettua merkille yhden ruututötsän taakse ja lopulta kaataa sen törpön ja tuo minulle... Poksu tuntuu jotenkin tavattoman tyhmältä Hukkaan verrattuna; jos sille näyttää törppöä kaukana, se katsoo kättä ja pyörii ympyrää. Mutta ilmeisesti sillä oli kivaa, kun häntä heilui koko ajan ja se niiiiiin tykkäsi noutaa ruutumerkkejä.

Luovutin ja siirryin paikkamakuuosastoon. Menin tällä kertaa piiloon (ensimmäisiä kertoja kun sille tehdään piiloharjoitus) ja ensin palkkasin kymmenestä sekunnista, sitten puolesta minuutista ja kohta tehtiinkin jo 2,5 min mittainen piilossaolo. Poksulle tämä ei ole mikään ongelma, sillä ei tulisi mieleenkään lähteä etsimään minua sieltä piilosta.

Loppuun pari liikkeestä seisomista. Ensin yritti jäädä hitaasti, en palkannut. Seuraavalla kerralla käskin liian painokkaasti ja se painui istumaan. Kolmannella kerralla ja siitä edespäin meni varsin hyvin, kyllä se vain osaa.

Kimppatreeniä

2009-07-18T07:28:00.000-07:00

Tänään käytiin tokoilemassa Saaran ja Tuike-bc:n kanssa.

Aloitettiin paikkamakuulla, koirat vierekkäin parin metrin välein ja itse menimme kontin taakse piiloon. Jalat kyllä näkyivät, mutta ihan hyvä Hukalle kun sillä oli eka kerta kokeenomaisesti toisen koiran vieressä. Otettiin 2 min ja hyvin pysyivät, kerran kurkkasin että onhan se suorassa. Pari muutakin piilopaikkamakuuta tehtiin, Hukka pysyi maassa vaikka takaa meni koira ja Tuikea käytiin palkkaamassa välillä. Oli kyllä laittanut lonkalle, koska piilo oli suoraan sen vieressä.

Saara käskytti meille avoimen kaukkarit. Hukka meni vierestä maahan ihan vinoon. Nyt pitää alkaa ideoida jotain tuohon sivulta maahanmenoon, se alkaa olla jo todella törkeän näköistä. Istumaannousut olivat ryhdikkäitä, mutta koska käytin kurre-käskyä, se nousi joka kerralla kurreasentoon. Tässä voisi siis alkaa käyttää ihan istu-käskyä kun näyttää nousevan hyvin. Vapautin vikasta maahanmenosta takapalkalle.

Kokeiltiin ruutuakin, kävin viemässä ruokaa sen taakse ja koitin päästää koiraa sinne, mutta ei mitään hajua että olisi mennyt ruutua kohti. Aivan pihalla koko eläin. Nyt tulin kyllä siihen ajatukseen että kosketusalustaa voisi sittenkin kokeilla, jos Hukka vain ei ala haukkua hirveästi. Voihan sitä kouluttaa pois, mutta tällä hetkellä vauhti ja ääni kulkevat yhdessä eli ei ääntä = ei vauhtia.

Noutokapulaa ei ollut mukana, mutta maasta löytyneellä risulla sain luovutuksineen yllättävän hyviä noutoja! Mainiota.

Seuraamiseen olen treenannut saksalaisen täyskäännöksen, itse käännös sujuu aika hyvin, mutta normaaliseuraamiseen se on aiheuttanut hivenen poikittamista. Muutoin seuraamisessa paikoitellen äni vini vinkumista.

Luoksetuloja kolme kipaletta, jätin patukan takapalkaksi. Ekalla kerralla Hukka himmaili niin pahasti että annoin tulla läpijuoksuna, toinen kerta oli vähän parempi. Kolmannella pysäytin ja vapautin patukalle. Pysähtyminen oli ihan jees, voisi se olla nopeampi mutta aika täpäkkä silti.

Kaikenkaikkiaan Hukka oli tosi hyvässä vireessä, loistavaa!

Kuvat ovat Saaran ottamia, hienoja on, kiitos kiitos.

Luoksetuloon......ja jarrutus
Ei irrota, ei irrota

Varsin hyvin säilynyt patukka... no se maksoikin hämmentävän vähän.

Kuvia

2009-07-16T04:11:00.000-07:00

Treenailtu on, mutta tällä muistilla tyydyn kertaamaan lyhyesti, mitä on tehty: paikkamakailtu, nosteltu metallikapulaa maasta, ennakoitu luoksetulon pysäytyksiä ja ryssitty tunnarin kanssa. Tällä hetkellä pelkään, että Hukka ei ole ihan terve (mm. ulostaa sisälle yöllä...) joten nyt saa olla pieni tauko treenailuista, toivottavasti se paranee.
Poksu on saanut myös tutustua metallikapulaan. Se ei olisi uskaltanut ottaa sitä suuhun ja sitten kun otti, värisytti leukoja koko ajan ja kapula kalisi sen hampaita vasten. Näytin sille oikeaa mallia laittamalla kapulan sen suuhun ja pitelemällä kevyesti alaleuasta kiinni, että se malttaisi pitää rauhallisemmin. Hyvin toimi, ja nyt se osaa ottaa metallikapulan maasta ja pitää sitä suussaan. Onneksi Hukka ottaa metallia suuhun ihan luontevasti, sille ei olisi voinut tehdä noin.

Se pääasia. Nimeltämainitsemattomalta taholta minulle on tullut valituksia, kun blogissani ei koskaan ole kuvia Pokosta. Nyt korjaan sen asian ja laitan muutaman viikkojen varrelta kertyneen kuvan.

Pakko laittaa vielä Hukka varrella virran.

...ja tämä nyt ei liity koiriin ollenkaan, mutta tällaisen piippiip-tyypin tapasin lenkillä:

Ärhm

2009-07-13T03:49:00.000-07:00

Ei se oikeasti osaa noutaa. Se lähtee käskystä kapulan perään (tai ottaa varaslähdön, miten vain) ja sitten lähtee ravaamaan minua kohti löysällä kaarella. Jos sille ei anna mitään apuja, se muka vähän niinkuin yrittää tuoda sitä sivulle mutta ei kuitenkaan, ja jää seisomaan etuvasemmalleni. Huonosti koulutettu, kenenköhän vika.

No, tänään asiaa korjaamaan sitten. Ei ihme että tulee hitaasti, kun ei se tiedä, mihin pitää tulla ja miten. Tule siinä sitten nopeasti.
Heittelin lattialle erilaisia esineitä ja pyysin Hukkaa tuomaan ne luovutusasentoon, käskynä etu. Sukkaa, hanskaa ja lelua toi hyvin ja istui itsenäisesti, mutta kapulan kanssa se ei tajunnut, mitä pitää tehdä. Tätä jäätiin hinkkaamaan liiankin kanssa, minun pitäisi vähän rajoittaa. Mutta jospa noihin palautuksiin saisi vauhtia, kun koirakin tietää, mitä on tekemässä. Avo menee varmaan löntystelynoudoillakin, mutta voittajassa alkaa olla jo paljon pelissä noutojen kanssa joten parempi tulla hyvät.

Noutorintamalla tapahtui toinenkin asia, ostin metallikapulan. Laitoin sen lattialle ja yritin saada Hukkaa ottamaan sen suuhunsa - istuin lattialle, aloin kehua elukkaa ja kutsuin sitä luokse. Tällaisissa tilanteissa Hukalla on PAKKO olla jokin esine suussa, se ei voi tulla ilman. Ja koska olin ottanut kaiken muun irtaimiston pois lähettyviltä, sen oli pakko mennä metallikapulan luokse. Kehuin kovasti ja sieltähän se esine nousi, palkaksi annoin koiran kiivetä syliin.

Kirjaston parkkiksella illalla kaukoja, alkavat mennä hyvin. Hukka nousee istumaan ihan ok kymmenenkin askeleen päässä.

Eteenpäin

2009-07-12T11:01:00.000-07:00

Aloitettiin tunnarilla. Ensin pyysin Hukka nostamaan palikan pari kertaa maasta ja tuomaan eteen, nämä täydellisiä. Sitten vein yhden kerran ojanpenkkaruohikkoon ja pyysin tuomaan, nopeasti löytyi. Sitten vaikeutus, koira joutui ensimmäisen kerran valinnan eteen. Toinen ihminen hajusti puupäällyksisen tussin, minä oman tunnarikapulan. (Sen takia erilainen toisen ihmisen hajuinen esine eikä kahta tunnaripalikkaa, että jos koira ajautuisikin väärälle esineelle, se huomaisi, että ei tää ollutkaan oikea.)
Hukka sai nähdä kun esineet vietiin. Laitoin oman noin puolen metrin päähän väärästä esineestä. Pyysin tuomaan, ja Hukka sinkosi aika pitkälle, sai etsiä jonkun aikaa ennen kuin löysi oman palikan. Lisähaastetta toi se, että se oli vieläpä juuttunut hiirenvirnan sekaan... Hukka toi oman kapulan ja tupon kasvillisuutta, ja siitä toki superpalkka. Se ei näyttänyt huomioivan lainkaan väärää hajua. :) Nyt pitää ideoida, miten tästä eteenpäin. Ensin kai muutetaan vieraat esineet samannäköisiksi tunnaripalikoiksi ja sitten häivyttämään ruohikkoa. Ja pitkälle irtoaminen pitää opettaa myös, nyt nuo esineet ovat olleet ihan parin metrin etäisyydellä.

Ruutuja ekaa kertaa. Ajatuksenani on opettaa koira juoksemaan ruututolppien välistä, ja sitten pysähtymis/maahan-käsky lisätään erikseen. Ajattelin, että se näin olisi parempi kuin käyttää jotain kosketusalustoja tms. koska a) mitä olen kosketusalustaa opettanut niin Hukka haukkuu sille mennessään ja b) näin koira menee hyvällä vauhdilla loppuun asti eikä ala himmailla vauhtia kun tietää, että aina pysähdytään samassa paikassa.
Eli ruutumerkit maahan, koiran kanssa kävin viemässä pari metriä taaimmaisten kulmamerkkien taakse namialustan, jonka päällä juustonpaloja. Sitten kauemmas ja eteen-käskyllä koira sai juosta alustalle syömään. Tein tänään kolmessa eri paikassa (pihalla, parkkiksella ja hiekkakentällä) ja kaksi kertaa per paikka. Kaikki kerrat menivät ok ja koira juoksi ruudun läpi palkalle. Vauhti ei Hukalla ole valtava, mutta reipasta laukkaa se kuitenkin menee. Seuraava vaihe on se, että koira ei enää näe namialustan vientiä vaan oppii hakemaan katseellaan ruutumerkkejä ja niiden välistä juoksemalla aina löytää palkan. Sitten kun haluan lisätä tehoja, alan laittaa lelun namialustan tilalle.

Piilopaikkamakuu 3 min tutussa paikassa. Vilkaisin välillä nurkan takaa, että koira on pysynyt suorassa. 2 min kohdalla välipalkkaus ja 3 min kohdalla loppupalkka. Pysyi suorassa.

Poksukin sai tehdä jotain pihalla. Ensin nouto yhden kerran, tosi upea! Poksu haukkui mennessään mutta vauhti oli just hyvä. Seuraamisissa meinasi pari kertaa oma-aloitteisesti lopettaa liikkeen, mutta uusintakäskyllä se tuli takaisin seuraamaan. Edisti ja painoi, mutta muutoin ok. Liikkeestä seisominen alkaa olla aika hyvällä mallilla. Välillä P meinaa mennä istumaan, mutta useimmiten pysähtyi jättebra. Käsimerkkiä käytän enää ihan pikkuisen vahvistamaan seisomiskäskyä. Pitäisiköhän oikeasti ilmoittaa se kokeeseen?

Temppu, vähän tokoa

2009-07-11T12:31:00.000-07:00

Ilmoitin Hukan avoimeen luokkaan 16.8. Juoksuja ei näy, joten aika varmaa että ne tulevat just tuohon päälle.

Lenkillä koitin tehdä vähän luoksetuloja takapalkalla. Ekalla käskin pysähtymään, Hukka löi jarrut pohjaan, teki samantien täyskäännöksen ja oli jo menossa hakemaan palkan. Kutsuin sitä ennen kuin ehti syödä palkan ja kun oli tulossa, käskin uudestaan pysähtymään. Tällä kertaa odotti lupaa, ja vapautin palkalle.
Sitten ns. läpi"juoksuja". Hukka ennakoi ihan mielettömästi, se pysähtelee itsekseen ja ne osuudet mitkä tulee, tulee ravilla... arviolta kahdeksan sivu-käskyä per luoksetulokerta. Stopit näyttäisivät olevan hallussa, joten nyt pitää tehdä paljon vain luoksetuloja ilman pysäytystä. Ja sivu-käskyllä aina suoraan sivulle niin nopeasti kuin mahdollista, ainoastaan tule-käskystä pysäytän.

Kaukoja yritin myös, mutta ei se lähtenyt nousemaan. Miljoona istu-käskyä ja koira pysyy tanttana maassa. Sääsket kiusasivat niin paljon, että en jaksanut jäädä värkkäämään vaan jätin siihen.

Otin kerrankin videon Hukan uusimmasta tempusta. Koira siis avaa valokuva-albumin kannen kuonollaan. Opetin aika puhtaasti sheippaamalla, ensin helpotetulla versiolla ja sitten normaalilla.
Hukka ei ensin uskaltanut tehdä tuota, koska silloin kun se ei vielä saanut kantta kokonaan auki, se läpsähti aina uudestaan kiinni ja koira säikähti. Minun piti pyrkiä nappaamaan kansi kiinni ennen kuin se läpsähti alas.

Tumpelointia jäljellä

2009-07-09T15:56:00.000-07:00

Ohjaaja tumpeloi, ei koira. Tein lähimetsään jäljen, jonka pituutta en osaa arvioida, mutta siinä oli ensin suora, sitten käännös, käännöksen jälkeen purkki, suoraa, lopussa purkki. Ruokaa melkein joka askeleella, siellä täällä 1 - 3 askeleen ruuattomia kohtia. Vanhentui ainakin reilut puoli tuntia, olisikohan ollut jopa lähempänä 45 minuuttia.
Sitten se tumpelointiosuus, kun vein koiran jäljen alkupäähän. Ensin laitoin hihnan etujalkojen välistä --> koira sotkeutuu omiin jalkoihinsa eikä pääse kunnolla alkuun. Nostin takaisin jäljen alkupäähän ja laitoin hihnan normaalisti. Koira lähti vähän kuin sivuuttain, laittelin sitä siinä sitten uudestaan vaikka miten pitkään kun se ei näyttänyt hyvältä, eikä se oikein mitenkään päin päässyt aloittamaan kunnolla. Mutta sitten kun lopulta löysäsin hihnan ja vain annoin sen mennä, se lähtikin kunnolla... jäljesti huolellisesti eikä ryntäilystä ollut tietoakaan. Minun mielestäni se tarkisti melkein joka askeleen, mutta aika paljon jätti nakinpaloja syömättä, olisikohan johtunut muurahaisista. Kulmasta meinasi ajautua yli, mutta korjasi heti hienosti. Purkeilla pysähtyi ja jäi haistelemaan niitä, odotin aina hetken ja sitten riensin avaamaan purkin.

Huomautuksia ohjaajalle: Pysy hiljaa ja anna koiran jäljestää, se osaa sen kuitenkin paremmin kuin sinä.

Huomautuksia koiralle: koita kestää.

Säätöjä

2009-07-08T14:50:00.000-07:00

Ihan siististi tokoilimme asfalttipinnalla, tänään vuorossa vain pikkujuttuja. Ensin valetakapalkkausta ennakoinnin vähentämiseksi, eli laitoin takapalkan ja kutsuin koiran kokonaan luokse, mistä palkka. Kertaakaan en pysäyttänyt. Aika hitaasti se tulee vieläkin, mutta ei itsekseen pysähtele sentään.

Kakeihin myös takapalkkausta. Idea on toiminut, Hukka ei enää tule eteenpäin vaikka menisin miten kauas. Istumaannousu voisi kyllä olla ryhdikkäämpi, se on nyt pääasiana kaukotreeneissä. Muutaman kerran nousi kurreasennon avustuksella aika hyvin. Käytin naksua vapautuksen merkiksi.

Paikkamakuuta. Menin piiloon ja yritin makuuttaa 3 min, mutta joskus puolenvälin jälkeen oli mennyt lonkka-asentoon. Kävin suoristamassa ja seuraavalla kerralla kävin palkkaamassa minuutin välein, sillä tavalla pysyi ok.

Noutoja kotipihassa. Nostatin kenkää, noutokapulaa ja tunnaripalikkaa, nosteli vähän vaisusti mutta muuten ok. Sitten vein tunnaripalikan heinikon sekaan, ja Hukka ei oikein kunnolla edes katsonut sitä tapahtumaa. Kun lähetin hakemaan, se meni varmaan metrin sivuun kapulasta ja alkoi etsiä hajulla. Annoin etsiä itse, ja vähän ajan päästä tunnaripalikka löytyikin, mutta matkalla tyyppi tiputti sen kesken kaiken ja alkoi katsella muualle. Ei suostunut ottamaan sitä lisäkäskyillä eikä sitten osannut nostaa mitään muutakaan esinettä, ja tuosta melkein aiheutui konflikti kun aloin itse hermostua. Tajusin kuitenkin lopettaa ajoissa (!) ja vasta iltalenkille lähdön jälkeen otettiin uudestaan noutamisia.
Lenkillä heittelin luonnonkeppiä pusikkoon ja pyysin tuomaan, mutta palauttaessaan Hukka vain pureskeli sitä koko ajan... ei näin. Luovutin risujen kanssa. Sisällä vielä pyysin Hukkaa nostelemaan tunnaripalikkaa ja 400 g noutokapulaa ja tuomaan eteenluovutusasentoon. Poronkäristys teki kauppansa, ja ihan kivan näköisesti koira niitä nosteli maasta. Eteen se tahtoo tulla liian tiiviisti (talloo varpailleni) ja vinoonkin.

Ai niin, laitetaas tähän. Kännykkäkameramatskua iltalenkiltä, Poksua tällä kertaa.

Metsässä rypemässä

2009-07-07T10:24:00.000-07:00

Toisin sanoen jälkeä ja esineruutua. Kerrataan tässä samalla myös viime päivien tekemiset, kun en ole erikseen kirjoitellut.

Viikonloppuna tein pari jälkeä, mutta edistystä ei ollut havaittavissa: ensin koitin jättää makkarat kokonaan pois ja laittaa purkkeja tilalle, mutta se vain pahensi siksakkausta ja hösellystä. Hukka ei edes yrittänyt nuuhkia maata vaan kulki pää ylhäällä ja eksyili jäljeltä. Ei siis hyvä idea. Seuraavalla kerralla viisastuneena laitoin ruokaa melkein joka askeleelle enkä päästänyt koiraa rynnimään. Muutaman kerran se nosti kuonon maasta ja oli lähdössä kiirehtimään, mutta silloin tein niinkin epäammattimaisesti, että pysäytin sen, nostin takaisin siihen paikkaan mihin asti oli jäljestänyt kunnolla ja laitoin uudestaan jäljelle. Mutta ylläri, se toimi.

Tänään katsottiin ensin tilannettamme ja sen perusteella tein jäljen. Lyhyt, loivasti vasemmalle kaartava, puolivälissä ja lopussa purkit, ruokaa noin 2/3 askelmista. Kun laitoin Hukan jäljelle, sillä oli ihan hirveä kiire ja se käveli ensimmäisen askeleen makkarapalan yli, vaikka miten yritin jarruttaa. Sen jälkeiset askeleet jäljesti ihan kivasti ja tarkasti, tosin hihnaa piti pitää todella tiukasti, että vauhti pysyi edes jotenkin kohtuullisena. Hukka on oppinut reagoimaan purkkeihin ja ekaan purkkiin törmätessään odotti, että tulen avaamaan sen. Tämän jälkeen jäljestysvauhti muuttui rauhallisemmaksi ja loppupurkille meni jopa aika hyvin. Mutta kyllä se aika hitosti kiskoo, tiukasti saa pitää hihnasta kiinni.

Esineruutuja olen tehnyt pari kertaa tuossa viime viikon jäljestyskerran jälkeen. Heti alkuun sanottakoon, että tämä ei ole mitään noutamista vielä, vaan elukan kanssa vain leikitään haettavilla esineillä.
Pitkälle irtoaminen tuottaa Hukalle ongelmia, kun se ei ole siihen tottunut. Yhden kerran laitoin Hukan odottamaan istuen ja vein talutushihnan löytäjää odottamaan pitkän kasvillisuuden läpi tarpoen. Tarkoitus oli, että koira vielä tässä vaiheessa näkisi viennin, mutta sitten kun katsoin taakse, ei sieltä heinien takaa mitään koiraa näkynyt... päästin kuitenkin hakemaan hihnaa. Hukka lähti tosi hyvin, mutta jossain vaiheessa pysähtyi kattelemaan ympärilleen ja katsoi minua aika pitkään. En reagoinut mitenkään, ja itse se lopulta jatkoi matkaansa eteenpäin - ja löysi sen hihnan !

Tänään pääjuttu oli vieraan esineen hakemista. Ensin haettiin lämmittelyksi omaa tosi helposta paikasta, ei luonnollisesti mitään ongelmaa. Sitten ohjaaja koitti leikittää Hukkaa ja elukka jopa innostui, oli ihan tulessa menossa rukkasen perään. Pidin pannasta, kun rukkanen vietiin muutaman metrin päähän näkyvälle paikalle, ja sitten Hukka sai hakea sen. Eipä noi vieraat esineet näyttäis tuottavan ongelmaa, jos Hukka vain on leikkinyt niillä ensin. Katotaan sitten, miltä näyttää kun pitäisi käyttää nenää.

Jännittävää elämää

2009-07-05T15:17:00.000-07:00

Tänään jatkui en-tiedä-mitä-maahan-tarkoittaa -tyhmäily, mitähän tämäkin nyt on. Maahan-käskyn kuullessaan Hukka tuijottaa minua silmä kovana. Että jotain pitäis tehdä mutta mitä. Keskiarvona meni kolmannella käskyllä maahan, no ihan hyvin meni silloin kun meni. Hmm... Kakeissa toimi vähän paremmin ja meni useimmiten ekalla maahan. Istumaannousut eivät olleet ihan priimaa, kasvatin välimatkaa liian paljon kerralla, ja tyyppi alkoi hilata takapuoltaan eteenpäin istumaan noustessa. Menin suosiolla lähemmäs käskyttämään, ja sitten nousikin ihan ok. Välissä yritin tehdä seisomaannousemisia, mutta se ei osannut niitä. Ei vaikuta haluttomalta tai tylsistyneeltä tai mitään, toljottaa vain eikä reagoi käskyyn.

Luoksetulon stoppien suhteen tein vähän takapalkkakokeiluja. Pysäytykset olivat ihan loistavia. Mitä nyt pieni miinus on se, että ne tehtiin suurimmaksi osaksi itsenäisesti, eikä koira meinannut reagoida tule-käskyyn tai muutenkaan lähteä takapalkasta kauemmas. Kerran Hukka myös tule-käskyllä nousi, tuli vähän matkaa ja pysähtyi, jäi pyörimään edestakaisin, lopulta kävi hätäisesti syömässä takapalkan ja tuli sitten minun luokseni. Meillähän on oikein mielenkiintoista tokoilua tänään... Tästä lähtien pitää laittaa takapalkka joka kerta kun otan luoksetuloa, ennen olin ilmeisesti laittanut vain silloin kun tehdään stoppeja. Päätellen siitä, että koira ennakoi noin valtavasti.

Tunnarikapulaakin treenattiin vähän, vein sen ojan reunalla kasvavan pitkän heinän sekaan (koiran ollessa istumaan komennettuna) ja pyysin tuomaan. Ilmeisesti Hukka käytti hyvin nenäänsä, palikka löytyi, ja tyyppi jopa oma-aloitteisesti luovutti eteen! Päästi irti liian aikaisin, ja palikka putosi kädestäni maahan, mutta palkkasin silti kun eteenistuminen oli niin priima. Toisella kerralla luovutus oli parempi, mutta eläin piti ohjata eteen istumaan.

Alo-luokan seuraamiset tein kentällä koetyyliin. Patukka oli muka salaisesti hupparin alla piilossa, mutta totta kai koira oli jo mennyt näkemään sen ja riemastumaan ennen kentälle pääsyä. Aloitettiin normisti hihnassa "valmis" ja muiden koejuttujen kanssa ja mentiin seuraamiskaavio läpi. Sitten äänellä kehumista ilman suurempia kekkulointeja (kun ei niistä tunnu olevan mitään hyötyä), hihna pois ja vapaana sama homma lävitte. Viimeisellä pätkällä en sitten pysäyttänytkään, vaan heitin patukan palkaksi. Kontakti oli tällä kertaa loistava, mutta seuraaminen oli paikoitellen liian tiivistä, etenkin liikkeelle lähdettäessä, ja vasemmalle kääntyessä tulin töytäisseeksi koiraa kun ei se tajunnutkaan mennä alta pois. Ja painamisen lisäksi se piippaus. Uiuiui iih iih. En ole viime aikoina kiinnittänyt ääntelyyn huomiota, pitää nyt aktiivisesti alkaa karsia sitä pois ennen kuin se ehtii ihan pinttyä tavaksi.

Luon ku tsingiskaani itelle lissää elintillaa

2009-07-04T11:31:00.000-07:00

Istu-maahan -kaukoja on viime päivinä tehty sekä asfaltilla että nurmikolla. Linjani on selvästi alkanut löystyä - olen palkkaillut paljon avokätisemmin ja palkinnut silloinkin, kun Hukka ei ole noussut ihan täydelliseen asentoon. No ainakin paranee motivaatio, jos ei muuta. Ihan ok nuo menevät nyt, mutta matkaa ei ole juuri nimeksikään.

Noudosta en ole uskaltanut edes kirjoittaa mitään, kun pelkään, että se menee pilalle hetkenä minä hyvänsä... pessimisti ei pety jne. Ihan hyvällä innolla se yhä (kolmen päivän jälkeen!) hakee, perus on että menee laukalla haukkuen samalla ja tuo ravilla.
Tänään lisäsin noutoon odottamisen. Yllättävän hyvin Hukka odotti noutamisinnon huomioonottaen, kun sanoin "odota" ennen kapulan viskaamista. Haukkuminen on nyt eri tyylistä kuin silloin alussa, ennen se haukahteli pari kertaa matkalla, nykyään useimmiten kiljahtaa liikkeelle lähtiessään. En ole tehnyt tuolle oikein mitään. Yhden kerran silittelin ja rauhoittelin koiraa parhaani mukaan ennen tuomiskäskyä, ja silloin lähtöhaukahdus jäi pois. Ehkä tuota pitää harjoittaa enemmänkin.
Nyt olen vaatinut noutokapulan tuomisen joka kerta eteen. Kokonaisen noutoliikkeen jälkeen olen palkannut heti, kun koira jotenkuten istuu edessäni, onnistuin nimittäin kerran aiheuttamaan sille aika pahan epävarmuuden pyytämällä monta kertaa korjaamaan epäpuhdasta perusasentoa (silloin kun vielä pyysin luovuttamaan sivulle). Pelkästään metrin päästä maasta kapulaa poimiessa olen sitten vaatinut jo suoria asentoja, yleensä onnistuu yhdellä korjauksella, jos eka menee vinoon. Pääasiallisesti olen kuitenkin harjoitellut luovutusta muilla esineillä; sandaalilla, sukkamytyllä, lelulla. Hyvin se nyt hakee muita esineitä, joita olen sille viskellyt.
Sahasin kukkakepistä apaut 10 cm pituisen pätkän, ja se saa nyt esittää tunnarikapulaa. Sitäkin Hukka nostelee kivasti. Ensin maasta ottaminen tuotti hankaluuksia, kun palikka on niin pieni, mutta eläin oppi siihenkin toimivan tekniikan. Välillä "heittää" kapulaa ilmassa parantaakseen otetta eli juuri maasta poimittuaan päästää palikan irti ja äkkiä nappasee paremmin kiinni. Mahdetaankohan tuo tulkita kokeessa kapulan pureksimiseksi?

Paikkamakuutellut olen usempanakin päivänä. Huomasin hyväksi tavaksi, että aina välillä kurkkaan piilosta varmistaakseni, että elukka on suorassa. Tai ainakaan ei ole kertaakaan heittänyt lonkalle tuolla tyylillä. Tai sitten yllättävä suorassa pysyminen johtuu siitä, kun kerran Hukka oli menossa lonkalle heti, kun käänsin selkäni. Satuin kuitenkin vilkaisemaan vielä taakse ja kerkesin sanomaan äp juuri ajoissa, jolloin Hukka korjasi asentonsa eikä sen jälkeen enää yrittänytkään lonkka-asentoa. Ehkä sillä on nyt tunne, että sitä tarkkaillaan.
Tänä iltana tyyppi ei meinannut mennä sivulta maahan, ihan ihmeellistä. Möllötti vain, kun sanoin maahan. Uusi käsky, liikauttaa vähän etujalkaansa eteenpäin. Kolmas käsky, ei mitään. Äänenvoimakkuutta 70 pykälää ylemmäs ja MAAHAN, sitten laskeutui. Häh. Vaikutusta saattoi olla sillä, että yleensä kun aion palkata koiran maahanmenosta, pidän herkkupaloja suoraan kädessä ja jos en aio palkata, niitä ei ole näkyvissä. Mutta tuolla tavallahan se oppii vain katsomaan, onko niitä siellä vai ei ja reagoimaan sen mukaan. Taskuun pitää laittaa jatkossa ja ottaa sieltä, niin Hukka ei tiedä, milloin on ruokaa tulossa.

Samalle treenikerralle vielä palkattomuuskokeiluja, kun satuttiin hyvän kentän vieressä olemaan. En tiedä, olenko jo kirjoittanut noista hihnaseuraamisen aloitusharjoitteluista, mutta kirjoitan varmuuden vuoksi tähänkin. Eli olen vienyt koiran hihnassa keskelle kenttää/parkkista/mitälie, laittanut perusasentoon, sanonut sen "valmis" ja sitten liikkeelle kuin oltais kokeessa. Kontaktilla lähdöistä palkka välittömästi. Tulosta on tullut, ainoana ajatusvirheenä se, että olen aina palkannut oikeasta kädestä, minkä takia se nyt koemaisissa lähdöissä meinaa seurata liiankin tiiviisti. Mutta häppädöö, haahuiluja ei ole vielä tullut. Pian pitäisi edetä siihen, että koemaisen lähdön jälkeen tekee kaikki liikkeet putkeen. Senkin jälkeen pitää varmaan vahvistella noita alkuja aina.
Tänään kokeilin semmoista että hihna (= palkka) kentän laidalle ja sitten muka liikkeitä tekemään. Lyhyen seuraamispätkän jälkeen vapautus hihnalle, ja sitten hihnan repimistä ja leikkimistä. Ensin Hukka työskenteli ihan normaalisti, mutta tosi nopeasti oppi homman nimen ja alkoi seuraamisen aikana vilkuilla hihnaa. Kun mentiin poispäin hihnasta, vilkuili taakse, ja kun mentiin sitä kohti, vilkuili eteen. Eli ilmeisesti olisi parempi pitää palkkaa taskussa ja vetäistä se sieltä. Harmi kun ei ole treeniliiviä, nyt tulee kyllä tarve, sen verran isoja leluja ja pieniä taskuja mulla on. Taskussa pitämiseen pitää kyllä opettaa ihan omat jutut, vaikka seurauttaa koira pois kehästä tms, kun se ei nyt voi vapaa-käskyllä juosta suoraan palkalle.

Mitä eläin noutaa

2009-07-01T11:52:00.000-07:00

Floodaan omaan blogiini ja postaan kolmannen kerran tänä päivänä. Nimittäin oli pakko tulla kertomaan. Hukka jostain syystä tykkää noutaa 400 g kapulaa hyvin innolla ja vielä kovemmilla äänitehosteilla. Luovuttaa eteen ja istuu, jos muistaa. En tiedä, mistä tämä nyt johtuu... nimittäin järjestin sille tuomispeliä: heittelin nurmikolle erilaisia esineitä ja pyysin Hukkaa tuomaan niitä. Muiden esineiden seassa 250 ja 400 gramman kapulat, tuon viimeisen nyt laitoin lähinnä vitsinä kun en uskonut, että se senhetkisellä noutomotivaatiolla alkaisi mitään mötiköitä kannella. Mutta se vain poimi 400-grammaisen maasta ja toi ihan 8D -ilmeellä. Heittelin kapulaa vielä muutaman kerran, ja pari kertaa pyysin eteenluovutusasentoon. Vinoon ja väljästi meni aina, mutta palkkailin huoletta ja pistin uutta heittoa menemään. Ennen noutokäskyä piti pidellä koiraa kiinni, että ei olisi varastanut.

NYT en kyllä pilaa enää yhtään mitään. Haukkuminen pitäisi saada pois ja palautusasento suoraksi (tuokoon sitten eteen jos haluaa), mutta olen varma, että jos alan nipottaa tuollaisista niin koira alkaa taas pelätä kapulaa.

Poksu möllitokossa

2009-07-01T10:09:00.000-07:00

Poksun kanssa oltiin paikan päällä, Hukka sai jäädä kotiin, kun olisi ollut niin hankalaa kahden koiran kanssa (olisivat huutaneet toistensa suoritusten ajan). Ilmoittauduin mölliluokkaan, eli luoksepäästävyys + neljä vapaavalintaista liikettä. Otin paikkamakuu 1 min, hihnassa seuraaminen, maahanmeno liikkeestä ja luoksetulo. Liikkeiden välissä sai palkata, ja annoin palkan joka liikkeen jälkeen.

Kehään mennessä Poksu yritti väistää tarkastusta, mutta antoi sitten koskea ihan ok. Ei läheskään samaa meininkiä kuin Hukalla...
Luoksepäästävyydessä Poksu ei välittänyt mitään, istui sivulla kun käytiin koskettamassa kaulaa. Tämä oli yllätys minulle, luulin että olisi väistänyt. 10.
Paikkamakuu oli heti seuraavana, matkaa ehkä 10 m (?) ja aikaa minuutti. Poksu makasi lonkalla. Oli melko tuskainen minuutti odottaa, en tiennyt yhtään, miten se reagoisi tapahtumiin kentän laidalla (ja lisäksi mäkärät yrittivät syödä minut jaloista käsin). Tyytyi sitten vain katselemaan ja heiluttelemaan häntää. Ekalla ylös ja 10.
Hihnassa seuraaminen oli eka yksilöliike. Poksu seurasi niin kuin se normaalisti tekee, täyskäännöksessä (vasemmalle) ei oikein lähtenyt väistämään niin minun piti steppailla ylimääräisiä siellä. Tästä huomautettiinkin, mutta kun armollinen tuomari oli, silti 10 ;)
Liikkeestä maahanmeno sitten. Tässä ei mitään erikoisuuksia, Poksun vahvin liike. 10.
Luoksetulo viimeisenä. Alussa vaikutti vähän siltä kuin ei olisi meinannut lähteäkään, mutta tuli sitten melko laiskalla laukalla ja isolla kaarella sivulle. 10.

Näillä mölliluokan voitto. Positiivinen yllätys. Ehkä tuota kehtaa virallisiinkin viedä jossain vaiheessa...

Video yksilösuorituksista, kiitos kuvaajalle :)

Esineiden kantoa

2009-07-01T05:09:00.000-07:00

Eilen saatiin ohjeeksi harjoitella monien erilaisten esineiden tuomista, ja sitä aloin sitten työstää kotosalla. Laitoin Hukan kantamaan mm. sandaalia, villasukalla päällystettyä sandaalia, lenkkaria, sukkamyttyä ja vinkulelua. Teki hyvin kaikilla tuon tyyppisillä normaaleilla esineillä, oli innokkaana ja toi nopeasti. En vaatinut tuomaan palautusasentoon, mutta jos tiputti, pyysin nostamaan uudestaan ja tuomaan loppuun asti. Alussa tiputteli aika paljon, loppua kohden parani.
Tänään aamulla jatkettiin kantelua. Aluksi villasukkasandaali kumppaneineen, hyvin meni. Sitten pyysin tuomaan heijastinliiviä, Hukka ei tajunnut yhtään, että sen pitäisi tuoda se. Jäi vain haistelemaan, ilmeisesti siksi kun liivi oli ollut Poksulla päällä. Muutaman lisäkehotuksen jälkeen toi liivinkin.
Sitten otin kapulan noutoesineeksi ja toimin samalla tavalla kuin muidenkin esineiden kanssa. Koira ei osaa enää noutaa. Juoksee kapulalle ja suoraan sen ohi. Kapulan jälkeen ei osaa noutaa mitään muutakaan, joten samalla vaivalla jatkoin kapulan kanssa, kun ei ollut enää mitään menetettävää (mm. noutotaito/halukkuus). Huomasin, että kehuminen on tässä hyvin tärkeää, koirahan selvästi on hyvin epävarma kapulan kanssa. Kun kehuin koiraa koko ajan heti lähdöstä alkaen, se otti kapulan ja toi ilman kummempia arpomisia ennen suuhun ottamista. Hyvin simppeliä, miksi en ole tätä ennen tajunnut. Yhden kerran kokeilin kääriä sukan (samaisesta sukkamytystä, jota Hukka oli ennenkin tuonut) kapulan tarttumisosan ympärille, mutta ei siitä mitään apua ollut... lopulta tyyppi lähti hyyyviiiin hitaasti tuomaan viritelmää roikottaen sukasta. Metriä ennen minua koko juttu purkautui ja Hukka selvästi tuskastunut ilme naamallaan nosti kapulan minulle. Tästä tietenkin erikoiskehut.

Mutta siis, ei sillä ole traumoja noutamisesta vaan noutokapulasta. Niin kauan kuin noudatan normaaleja esineitä, se tuo innokkaasti (jopa laukalla). Sitten kun kerran noudatan kapulaa, se muistaa, että tämä on nyt se temppu eikä halua tuoda enää mitään muutakaan. Yritän nyt parhaani mukaan tehdä kapulasta normaalin esineen, annoin sen Hukalle kanneltavaksi ja nyt se viruu jossain tuolla lattialla. Pitää vain vahtia, ettei pureskele.
Nythän minä käytännössä pilasin esineruutunoudon tunkemalla kapulaa siihen väliin, mutta Hukan on joka tapauksessa totuttava tuomaan kapulaa. Kun elukka osaa tuoda kapulaa, se varmasti osaa myös tuoda muitakin esineitä, joten sitenhän nuo eivät ole toisensa poissulkevia. Vaihtoehdot ovat nyt, että a) koira osaa tuoda muita esineitä b) koira ei osaa tuoda mitään. Pyrin siihen, että c) osaa tuoda kaikkea ja tuo innolla.

Jäljellä

2009-06-30T08:11:00.000-07:00

Aloittelevien jälki/makkararuututreeneissä tänään. Hukalle ei ole koskaan tehty makkararuutua, joten eipä sitten tehty nytkään, vaan tein sille omavalintaisen jäljen. Tein aika lyhyen ja suoran, makkaraa apaut joka kolmannelle askeleelle. Tosi kuiva maasto. Annettiin vanhentua kymmenisen minuuttia. Päästin elukan jäljelle merkkikepin kohdalla (olisin taas unohtanut laittaa sen, jos ei olisi muistutettu...) ja nenä maassa lähti. Ensin koukkasi merkkikepin väärälle puolelle, siitä kuitenkin itse selvitti ja lähti jatkamaan. Tyyppi meni koko jäljen aikalailla roiskien, haahuili ja eteni nopeasti. Makkaroita löysi tosi vähän, useimpien ohi lainehti nenä maassa ja välillä kääntyi takaisin, jos huomasi ohitetun makkaran. Kouluttaja tässä sanoi, että voin jarruttaa hihnalla, ja varovasti yritinkin rajoittaa vauhtia. Seurauksena se, että koira pyrkii menemään samaa vauhtia ja vetää hihnassa. Hmm... Purkkeja en muistanut ottaa mukaan, joten lopussa annoin taskusta useamman makkaranpalan.
Kauheata roiskimista minun mielestäni oli, mutta kouluttajan mukaan se meni ihan nätisti. Jatkoa ajatellen sellaisia ajatuksia, että idean selkiyttämiseksi (seuraa tallautuneen maan hajua) voisi tehdä makkararuutuja. Ja kuulemma jos koira jättää paljon makkaroita välistä, ei se niitä tarvitsekaan, eli makkaran sijaan voi laittaa purkkeja matkan varrelle.

Esineruutuakin katottiin että millä mallilla on. Ei ollut leluja mukana, niin hihna sai olla esineenä. Hukkaa pidettiin pannasta kiinni, kun vein hihnan ryteikköön, lopuksi heittoliikkeellä varvikon taakse, ettei näy. Sitten lähetys hakemaan. Hyvin lähti suoraan sinne, minne oli nähnyt hihnan lentävän. Vähän aikaa Hukka joutui etsimään (veti ristiin rastiin 2 m x 2 m suuruisella alueella hihnan lähettyvillä), ja pelkäsin jo, että se tulee sieltä takaisin. Elukka ei kuitenkaan edes ehtinyt katsoa minuun apua pyytävästi, kun se jo äkkäsi hihnan. Sitten toi mulle ja leikittiin. Lopuksi koitettiin vielä herätellä Hukan kiinnostusta vieraan ihmisen hajuisiin esineisiin, vähän kehnolla menestyksellä. Katseli poispäin, kun rukkasta ja keltaista koiranlelua heiluteltiin nenän edessä... sitten kävelytin Hukan maassa olevaa rukkasta kohti ja muka vahingossa löydettiin se, tästä hirveä hihkuminen ja kerran sain sen jo melkein nostamaan rukkasen minulle.
Hyvää työtä oli kuulemma esineen haussa, mutta tokihan se nyt tuollalailla näyttää hyvältä. Noutoliike pitäisi nyt oikeasti saada kuntoon. Tässä taas yksi motivaattori lisää.

Treeniä Jennan & Ramin kanssa

2009-06-27T11:48:00.000-07:00

Aamusta junailimme treenaamaan Jennan ja Rami-käppänän kanssa. Sää oli todellakin lämmin, aurinko paistoi koko ajan. Ensin oltiin menossa pk-kenttää kohti, mutta jäimmekin sitten parkkikselle treenaamaan, kun ei ketään ollut siinä.

Aloitimme Hukan kanssa pienillä seuraamisilla ja askelsiirtymillä. Pari kertaa katseli muualle ja liikkeelle lähtiessä vinguskeli vähän väliä, mutta kokonaisuudessaan teki hyvin paahteesta huolimatta. Parit kohtijuoksusta stopit tein kans, seisahtuminen hyvä, maahanmeno vähän voimaton mutta ihan ymmärrettävää noin kuumalla ilmalla. Alo-luokan luoksetulo oli ok. Vähän myöhemmin harjoittelin seuraamisen juoksemista. Juoksee nykyään tosi hyvin, nopealla ravilla ja pitää paikan. Liikkeelle lähdettäessä vinkui, mutta en kiinnittänyt huomiota, pitää katsoa mitä teen jos jatkaa tuota.

Noutokapulakin oli mukana, joten tein kaksi harjoitusta. Ekalla en pitänyt kiinni, joten Hukka varasti kapulan perään. Puolimatkassa kuitenkin epävarmuus iski, ja se pysähtyi. Kutsuin takaisin sivulle ja siitä annoin noutokäskyn, takaisin tullessa juoksin takaperin että tulisi nopeammin. Sivulta irrotti kapulasta heti kun käsi oli tulossa lähemmäs, vaadin ottamaan uudestaan suuhun ja palkkasin vasta sitten kun irrotti käskystä. Toisella kerralla laitoin kapulan lähemmäs ja käskystä noutamaan. Meni ihan määrätietoisesti kapulalle, kapulan luona kuopaisi sitä tassulla ennen kuin otti suuhun. Aika varmasti johtuu epävarmuudesta. Toi kävellen, sanoin sivu-käskyn ja tuli ihan hyvin sivulle. Taas leikkipalkka.

Noudosta huomioita:
- vasta käskystä noutamaan, pitää katsoa, ettei varasta. Jos Hukka lähtee liikkuvan kapulan perään, sekoittaa sen leikkimiseen ja tulee taas epävarmuutta.
- kun koira tuo kapulaa, niin itse pitää seisoa vain paikallaan. Sillä hetkellä saattaa tuoda nopeammin jos juoksee takaperin, mutta pidemmällä aikavälillä ei auta.
- kun koira on tulossa kohti kapulan kanssa, sille voi sanoa erikseen vielä sivu-käskyn, tulee nopeammin.

Sitten laitettiin koirat puun varjoon nurmikolle paikkamakaamaan. Hukka makaili ihan kivasti, kävin palkkaamassa eka minuutin kohdalla ja sitten kahden minuutin jälkeen. Toinen paikkamakuu oli piilottelua. Hukka heitti välittömästi lonkalle, mutta annoin sen olla lonkalla ja tein samantien pitempiä piilotteluita. Pisin oli kaksi minuuttia, eikä tyyppi edes harkinnut paikaltaan lähtemistä, vaikka Rami tokoili ja leikki lelulla vähän matkan päässä. Hyvä että saatiin tuollaistakin harjoitusta, vielä kun sais tottumaan lentäviin tennispalloihin. Ramin lelu ei vissiin ollut kovin houkutteleva, vaikka en kyllä tiedä, millaisissa tunnelmissa katseli sitä leikkimistä vai katseliko ollenkaan.

Loppuun vielä vähän kakeja metrin - parin matkalta. Ei noussut niin hyvin kuin olisin toivonut, joskaan ei se kovin huonokaan ollut. Palkkailin taakse heittelemällä.

Nyt kun Hukka tuntuu unohtaneen kunnollisen suoran paikallapysymisen kokonaan, ajattelin saman tien pidentää ajan kolmeen minuuttiin ja treenata paikkamakuun avoimeen kelpaavaksi. Sitten vähitellen treenataan uudestaan kunnollinen tekniikka piilossaoloonkin, avoin luokka saa mennä lonkkamakuilla jos on mennäkseen. Tietenkin se on hankalampaa jälkikäteen korjata, mutta onnistuu kyllä.
Jos nyt voin kisasuunnitelmia paljastaa, niin 1.8. mennään nuorten sm'iin (alo), kun minulla on viimeinen vuosi kisata niissä. Myöhemmin elokuussa olisi avoimen luokan korkkaus. Jos huonosti käy, voi olla että juoksut menee nuo sm'n päälle. Mutta olen vähän miettinyt, että jos ei tule sitä viimeistä ykköstä alokkaasta, niin ei tartte tullakaan. Yritetään sitten saada tk2 tälle vuodelle, kun avoin päästään nyt korkkaamaan. Ei siinä oikeastaan muita ongelmaisia ole kuin paikkamakuu. Nouto nyt on vähän vaiheessa, mutta sen saa kyllä koevalmiiksi elokuulle. Takapakkejahan tuon liikkeen kanssa tulee jatkuvasti, mutta koko ajan lievempinä ja lievempinä, eli kokonaisuudessaan suunta on hyvinkin ylöspäin.

Kaikki coolit kuvat ottanut Jenna, kiitoksia !

Työssään herkkähaukkuinen

2009-06-26T11:28:00.000-07:00

Miten en yhtään tullut ajatelleeksi, että kun vauhti tarpeeksi kasvaa - JOPA noudossa - alkaa haukkuminen. Kaksi kertaa meni tänään räksyttäen kapulan perään, en keksinyt mitään nopeaa ratkaisua niin palkkasin niistäkin. Hienosti tuli vahvistettua tuota haukkumista. Kokeilin sitten ruokapalkalla, josko se rauhoittaisi suoritusta. No sehän rauhoitti siinä määrin, että ns. nouto oli hiiiiiiiidaaaaaaaas ja koira näytti hakatulta. Siis vain sen takia, että vaihdoin ruokapalkkaan. Ruokapalkan jälkeen kokeilin uudestaan lelupalkkaa ja samalla hitaudella elukka teki vieläkin, vaikka tiesi, että minulla on patukka. No eipä tuossa vielä mittään, mutta sitten se ei uskaltanut hakea patukkaakaan kunnolla: säntäsi perään, mutta otti sen hirveän varovasti suuhun eikä tuonut minulle. Sille ilmeisesti kehittyi ahdistuksen aihe tuostakin. En jaksa ymmärtää.

Paikkamakuuta tein kaupan pihalla sulkemisajan jälkeen, ei siis ollut ketään siellä. Laitoin koiran pyörätelineen viereen ja menin nurkkauksen taakse piiloon. Eka otin suorilta 1½ minuuttia, ja koira oli kellahtanut ihan kyljelleen. Suoristin ja otin uusiksi, taas kellahti. Laitoin kokonaan uudestaan maahan ja otin aikaa puoli minuuttia, silloin oli pysynyt ja palkkasin. Tämän jälkeen vielä minuutti, jonka aikana tarkistin kaksi kertaa, että Hukka on oikeassa asennossa. Tällä kertaa oli pysynyt, joten palkkasin ja lopetin siihen. Kumma miten se on muka unohtanut, että lonkalle tippumisesta ei saa palkkaa, vaikka aiemmin meni niin hyvin. Kuumuuttakaan ei voi syyttää, koska oli ilta/yö ja siten viileää.

Poksu alo-liikkeet, Hukka kaukot ja nouto

2009-06-25T10:23:00.000-07:00

Poksulla olisi viikon päästä möllitoko, joten ehkä sitäkin pitäisi treenailla. Tein pihalla hihnassa kaikki alokkaan liikkeet läpi, ne ovat suurimmalta osin Poksulla ennestään hallussa. Seisomista jäätiin hinkkaamaan, kun se on ainoa jota ei ole koskaan oppinut kunnolla. Käsimerkillä ja pienellä vartaloavulla jää jo hyvin seisomaan, pelkällä suullisella käskyllä yrittää istua.
Poksu oli ihan tulessa ja haukkui koko ajan, mutta annoin haukkua, kun yleensä ei ole yli-innokkuusongelmaa. Seurasi aika kivasti, edistää ja poikittaa kylläkin (en ole koskaan jaksanut korjata) mutta oli innokas ja paikka pysyi koko ajan. Muisti istua joka pysähdyksessä. Luoksetulon teki laukalla ja tuli aika hyvin sivulle. Liikkeestä maahanmeno ok, istumisessa jäi lösöttämään. Yritin vielä kaukoja, laitoin maahan ja pyysin istumaan. Kauhea huuto alkoi, aina istu-käskyllä nousi seisomaan, peruutti ja haukkui samalla. Sitten kun sain kaikki asennot muistumaan mieleen ja Poksu rauhoittui, teki aika hyviä asennonvaihtoja.
Tein vielä lopuksi kaksi paikallamakuuta. 2 min oli ok lukuunottamatta lopun istumaannousua, ei noussut kunnolla. Heitti lonkalle ja makasi rauhallisesti koko ajan. 3 min makuussa alkoi loppuvaiheilla haukkua äänille, ja kun kielsin, yritti nousta seisomaan. Käskin välittömästi takaisin maahan, ja loppuajan se makasi paikoillaan.

En viitsinyt flunssassa lähteä mihinkään kauemmas treenaamaan, joten Hukan kanssa tehtiin pihalla perussettiä eli avoimen luokan jutut. Paikallamakuuta yritin tehdä, mutta sääsket kiusasivat niin, ettei koira pysynyt ollenkaan paikallaan. Siirryin suosiolla muihin liikkeisiin ja tehtiin sitten nouto, näytin ensin patukkaa ja sitten heittämään kapulaa. Pidin kevyesti Hukan rinnasta kiinni (ei ollut pantaa), ettei varastaisi. Katsekontaktin jälkeen sanoin tuo, ja Hukka lähti tosi nopeasti kapulalle. Siellä pysähtyi hetkeksi arpomaan ennen kuin otti kapulan suuhun, ilmeisesti epävarmuutta. Toi tavallista nopeammin, pari laukka-askelta ja loppumatkalla tiputti raviin. Palkkasin patukalla. Ilmeisesti tuo toimii, että teen yhden noudon päivässä ja palkkaan lelulla. Koko ajan on vauhti kasvanut. Olin liian kärsimätön, kun yritin saada vauhtia heti välittömästi mukaan kapulalla leikittämisellä, mutta näemmä sitä tulee näinkin, kun varmuus kasvaa. Hitaasti mutta varmasti.
Kaukot eivät menneet niin hyvin kuin yleensä, luulen että ollaan treenattu liian vähän nurmikolla. Eka ei reagoinut ollenkaan istu-käskyyn ja sitten nousi huonosti. Se ei tuossa liikuta ollenkaan etujalkoja taaksepäin, vaan punnaa etuvartalon ylös ja jää jalat edessä lösöttämään. Käskin uudestaan istumaan ja palkkasin, kun paransi asentoa. Maahanmenot teki aina hyvin, pitää vain alkaa palkata vasemmasta kädestä, koska nykyään se kieroutuu aina oikeaa kättä kohti palkan tulosuunnan takia. Seuraavat istumiset teki kyllä, mutta ei noussut niin hyvin kuin olisin halunnut. Reeniä reeniä. Eiköhän nuo loppukesäksi saa avoimeen luokkaan välttäviksi.

Paikkamakuu, nouto & kaukot

2009-06-22T15:47:00.000-07:00

Noudon kanssa on viime aikoina värkätty vaikka ja mitä, en ole turhautukselta viitsinyt raportoida niitä tänne. Mutta nyt tiivistelmä tästä tilanteesta. Kirjoittelin jollakin kerralla, että välillä leikkisin kapulalla ja välillä pyytäisin luovutusasentoon. Ei toiminut, päädyimme vain konfliktiin ja - tadaa - koira otti hirveät paineet ja luikki häntä alhaalla pois, kun näki noutokapulan. Diagnosoin asian niin, että Hukka ei kestänyt sitä, ettei se tiennyt, onko kyseessä leikki vai tokoliike. Se alkoi käydä koko ajan epävarmemmaksi eikä lopulta suostunut ollenkaan tuomaan kapulaa minulle. Kun erehdyin sanomaan tavallista tiukemmin, siinä se oli. Korvat luimuun ja kapulaan ei uskalla enää koskea, ties vaikka tulisi hirtetyksi.
Kokeilin tässä välissä eteen palauttamistakin, mutta vähän liian monimutkaiseksi vedin asiat siinä kohtaa. Nyt elukka palauttaa taas normaalisti sivulle ja kokonainen liikekin sujuu melkein entiseen malliin. Ajattelin tehdä pari kertaa päivässä sellaisia, että teen noudon lyhyeltä matkalta, otan luovutuksen sivulle asti ja heitän lelun palkaksi. Eli kapulalla ei leikitä eikä lelua noudeta, josko se näin onnistuisi. Tein tänään jo pari kertaa, ja aika hyvältä se näytti, jopa iloiselta. Aika hidas vauhti sillä yhä on, mutta toivon, että toistojen myötä tulee varmuutta ja vauhtia siinä samalla.

Paikkamakuuta otin kaksi sessiota, eka parkkiksella, jolla oli jopa vähän liikennettä. Tai no siinä laidalla, ei autojen seassa tietenkään voi. Laitoin koiran makaamaan ja menin roskakatoksen taakse piiloon. Eka makuutin 20 s siltä varalta, että olisi epävarma, koska Poksukin oli mukana ja tuli kanssani samaan suuntaan. Oli pysynyt hyvässä asennossa. Seuraava makuu oli 1 min 10 s ja sekin meni hienosti, ei tippunut lonkalle.
Illan paikkistreenit tein ala-asteen pihalla. Koitin pidentää aikaa ja tehdä 1 min 20 s makuun heti alkuun, mutta tässä välissä oli heittänyt lonkalle. Suoristin ja otin uusiksi, tällä kertaa pysyi hyvin ja palkkasin. Oli se tietyllä tapaa lösähtänyt, mutta ikäänkuin keskelle, ei siis heittänyt lonkalle. Hankala selittää tätä. Ajattelin, että voisin teettää sillä erikseen usean minuutin pituisia makuita, joissa keskityn ainoastaan suoran asennon pitämiseen. Josko siten lonkalle tippuminen piilopaikallaolossakin vähenisi.

Maasta istumaannousu alkaa näyttää aika hyvältä, vihdoinkin. Välillä meinaa jäädä lösöttämään, mutta jätän ne huomiotta, ja seuraavalla kerralla yleensä nouseekin hyvin. Alusta vaikuttaa tässä aika paljon, matolla Hukka nousee tosi hyvin, mutta asfaltilla melkein aina meinaa jäädä puolinaiseen asentoon. Toki näitä on myös matolla eniten harjoiteltu.
Olen tehnyt harjoituksia myös tarjoamispelinä, jossa aina käsken maahan ja Hukka saa itse tarjota joko maasta istumaannousua tai kurreasentoa. Välillä antaa myös tassua, mikä tokikaan ei haittaa. Itse ehdottaessa se nousee tosi hyvin etujalat suorana, oikein hypähtää eikä niinkään hinaa itseään ylös. Seuraavaksi alan pidentää matkaa.

Mökkikuvat

2009-06-22T06:43:00.000-07:00

Juhannusaika vietettiin mökillä, sen takia treenailut ja blogitukset olivat muutaman päivän tauolla. Tuskin se pahaksi on. Mökillä tein yhden jäljen, mutta KÖH unohdin merkitä aloituspaikan, ja sinne se hukkui. Ärsyynnyin tästä niin, että en enää tehnyt uutta.

Mökkeilystä ei kellään varmaan kiinnosta lukea, mutta se pitää kertoa, että kokko oli hieno. Siinä oli kokonaisia mäntyjä, ja se kaatui. Mutta komiasti roihusi.

Woooosh. Metsäpalon pelossa piti lähteä järvelle. Jätän aivot narikkaan, lähden soutamaan.

Päivällä

Yöllä

Hukka ei oikeastaan tulisi kovin mielellään veneeseen, mutta jossain vaiheessa mökkireissua se tuli siihen tulokseen, että veneeseen meneminen on pienempi paha kuin yksin rannalle jääminen. Poksu sen sijaan pitää veneilystä ja oli tunkemassa mukaan aina kun mahdollista.

Vene lähti, ja Hukka jäi laiturille ruikuttamaan.

Poksulla oli 19. pvä synttärit, se on jo 5 v! Alkaa tulla miehen ikään.

Hymyilee.

Katsoo Hukkaa arvostelevasti.

Sisko taisteli Hukan kanssa

ja Hukka yritti taistella Poksun kanssa näyttäen samalla paholaisen riivaamalta, mutta ei saanut vastakaikua.

Mistä johtuen se päätti käydä hakemassa vähän yöpalaa.

(No ok, oikeesti se oli kuollut jo valmiiksi, Hukka on hyvä poropaimen.)

Poksua ällötti.

Hukka vain näytti sille kieltä, kun P on nyt niin aikuinen ja olevinaan hienostunut.

Palkattomuustreeni

2009-06-17T09:10:00.000-07:00

Kokeenomaista treeniä hiekkakentällä. Vein koiran lähtöpaikalle koetyyliin, otin perusasentoon, sanoin muka liikkurille "valmis" ja lähdin seurauttamaan. Ja taas, koira lähti päiväkävelylle, ei muistuttanut edes etäisesti seuraamista. Lopetin seuraamisen, menin uudelleen lähtöpaikalle ja otin uusiksi. Tällä kertaa lähti vähän paremmin mukaan, ja tein hihnaseuruukaavion loppuun asti. Kehuin vähän sanallisesti, irrotin hihnan ja lähdin seurauttamaan uudestaan. Taas elukka oli lähdössä ties minne, ei mistään kontaktista tietoakaan. Sanoin tiukasti SEURAA. Tepsi, ja elukka tuli oikealle kohdalle seuraamaan. Kun kehuin sitä, se kuitenkin katkaisi taas kontaktin. Käskin uudestaan seuraamaan ja tein vapaanaseuruukaavion loppuun. Hukka kulki hirveän takana suurimman osan matkasta ja käännöksissä meinasi jäädä jälkeen, lisäksi aivasteli. Alkaa jo tuntua, että se aivastelee tahallaan, että ei tarvitsisi seurata kunnolla...
Kehaisin tässä välissä uudestaan ja tein liikkeestä maahanmenon, oli muuten istumista myöten hyvä! Vein vähän kohti kentän reunaa ja otin luoksetulon. Tuli ihan hyvin, perusasennon olisi voinut tehdä paremminkin. Vapautin ja kehuin. Lähdin sitten muka tekemään liikkeestä seisomista, tässä vaiheessa oli tarkoitus palkata. Hukka lähti kuitenkin huonosti seuraamaan, joten lähdin tekemään pitempää pätkää. Alkuun päästyään alkoi seurata tosi hyvin ja pysyi käännöksissäkin mukana. Välissä kylläkin vinkui. Odotin, että tyyppi lopettaa ääntelehtimisen, ja kun se tapahtui, samantien otin taskusta tennispallon ja vippasin menemään. Iloisena se juoksi perään ja kanteli, ei olisi tahtonut antaa palloa enää pois.

Tämän jälkeen tein vielä piilopaikkamakuun 1 min 15 s. Ilmeisesti elukka oli jo väsynyt ja oli tällä välin laonnut lonkalle. Kävin suoristamassa ja olin uudestaan piilossa 20 s, sitten palasin palkkaamaan.

Palkattomuustreenin mietintää. Ilmeisesti Hukka on niin ovela, että se on tajunnut, että kokeenomainen aloitus tarkoittaa pitkiä pätkiä tekemistä ja vasta lopussa tulee palkka? Näinollen ei ole mitään syytä tehdä alkupätkiä hyvin. Sehän siis osaa lähteä seuraamaan tosi hyvällä kontaktilla, ja tätä onkin erikseen harjoiteltu. Jatkossa pitää lavastaa tilanteita, joissa menen kentälle samalla tavalla kuin nytkin (koira hihnassa, en näytä sille palkkoja vaan suoraan perusasentoon ja siitä lähtö) ja palkkaan suoraan seuraamiseen lähdöistä, JOS lähtee hyvin ja kontaktilla. Jos ja kun ei lähde niin pitäisiköhän ottaa uudestaan ja palkata sitten, kun lähtee hyvin? Ei tällä hetkellä tule muuta mieleen, kaitpa näin sitten.

Ei tuolla sinänsä kestävyyden kanssa ole ongelmaa että se tekee kyllä vaikka ei palkkaa tule, mutta nimenomaan loppua kohden parantaa ja alku on kamalan näköistä.

Eilisen tokot + mätsäri tänään

2009-06-15T09:53:00.000-07:00

Aika avo-suuntautuneita oltiin eilen. Avoimen luokan kaukoja tein naksun kanssa ja samalla tuli vähän lisätreeniä, ruohikko oli nimittäin märkä ja koiran mielestä tosi ällöä laskeutua sille makaamaan. Vaadin siltä kunnollisen painautumisen ennen kuin aloin treenata istumaannousua, ja kyllä sellainenkin sitten saatiin, vaikka elukka yritti ensin jäädä ties millaisiin puolinaisiin asentoihin. Istumaannousut alkoivat näyttää jo aika hyviltä. Tein niitä alle metrin matkalta ja joskus käsimerkin kanssa, joskus ilman. Paremmin se nousee käsimerkin kanssa, joillakin kerroilla oikein hypähti istumaan, mutta pelkästä sanallisestakin hilaa itsensä ylös. Joillakin kerroilla Hukka yritti jäädä lösötysasentoon, mutta käskin sen uudestaan maahan ja siitä tiukemmalla käskyllä istumaan. Aina nousi kakkosyrityksellä kunnolla, ja palkkasin vasta siitä.

Noutoa ihan pari kertaa. Ekalla kerralla otin kapulan ja patukan ja annoin koiran nähdä sen, ja tietenkin se syöksyi edelleni huutamaan ja täpäköimään. Laitoin patukan sitten hupparin alle piiloon, että Hukka ei tiputtelisi noutokapulaa patukan toivossa. Otin elukan ensin perusasentoon ja sitten heitin kapulan. Eipä Hukka paljon odotellut lupaa, syöksyi heti perään ja palautti aika hyvin. Laukalla tuli luokse, pyysin sivulle, otin irrotuksen, vedin patukan esiin ja heitin palkaksi. Revittiin patukkaa vähän aikaa, ja sitten vaihdoin sen noutokapulaan. Hukka ei ensin tajunnut leikkiä kapulalla, vaan ote oli heikko ja se irrotti aika monta kertaa veto-osuudessa. Jatkoin kuitenkin leikittämistä, ja koirakin uskalsi taas pitää kunnolla kiinni ja leikki kapulalla yhtä hyvin kuin patukallakin.
Leikitän sitä noutokapulalla siis siksi, että se tekee mielessään selvän eron liikesuorituksen ja leikin välillä. Silloin kun se tekee työtä, työvälineellä (noutokapula) ei leikitä. Jos otan joka kerta noudon loppuperusasentoon asti, nouto alkaa hidastua, vaikka palkkaisin joka kerran tosi hyvin. Nyt, kun se osaa leikkiä kapulalla, se lähtee sinne leikkimisasenteella ja tulee takaisin leikkimisasenteella eli nopeasti. Luovutus pitää liittää jotenkin ovelasti, mutta olen varma, että tällä tyylillä tulee parempi nouto kuin ruokapalkalla. Ja tietenkin pitäisi kuuliaisesti odottaa lähtölupaa eikä rynnätä liikkuvan kapulan perään...

Kerta se on ensimmäinenkin, tänään käytiin mätsärissä. Odotusaikana meinasin jäätyä, mutta jossain vaiheessa pääsimme kehäänkin. Hukan kanssa ei ole näyttelykäyttäytymistä oikeastaan mitenkään treenattu, joten odotukset eivät olleet huimat. Jostain syystä se ei edes tarjonnut kovin paljoa istumista, vaan seisoskeli aika nätisti ja pääasiassa ravasi, kun juoksutin sitä. Yhdellä pätkällä pomppi mutta mitä pienistä. Tuomarina oli nainen, ja Hukka ei ilmeisesti pitänyt tätä varteenotettavana uhkana, vaan antoi katsoa hampaat ihan hyvin! Jess. Takaosaa koplatessa laittoi häntää kinttujen väliin ja minun piti pitää kiinni. Yhtäkään urinaa ei kuulunut koko toimituksen aikana, hienoa. Saimme sinisen nauhan, ja sinisten kehässä sijoituimme toisiksi. Aika hyvä saavutus ilman harjoittelua. :D

Leirielämää

2009-06-14T02:25:00.000-07:00

Hirveitä partiolaisia ollaan oltu. Ensin lähdimme Iisalmeen, missä Hukka keskittyi sihisemään ruohikossa, kun tilaa oli ympärillä riittämiin eikä kanssaihmisiä juurikaan näkynyt. Siellä treenailtiin vähän noutoja. Leikitin Hukkaa puukapulalla ja välillä pyysin sen kapulan kanssa perusasentoon, otin irrotuksen kapulasta ja heitin patukan tilalle. Hukka tahtoo välillä pudotella noutokapulaa ja täpätä patukkaan kiinni sen sijaan, mutta vauhti oli aika kiva. Alkeistunnariharjoituskin tehtiin kaksi kertaa, pyörittelin kepinpätkää käsissä, otin koiran pannasta kiinni ja heitin puunpalan ruohikkoon. Kun päästin irti, Hukka syöksyi etsimään puunpalasta ja hirveä nuuskutus kuului eli selvästi se haisteli. Jonkin verran se sai etsiä ja toi oikean kepakon. Palkaksi leikittiin kepinpätkällä tai patukalla. Nyt pitäisi keksiä, miten jatkamme tästä eteenpäin.

Sitten Korpilahteen leireilemään. Hukan kanssa pesiydyimme samaan huoneeseen Kingi-pehkon ja Siri-nahkan & omistajien kanssa. Hukasta ja Siristä meinasi tulla ihan bestikset. Lenkeillä ne vetivät rallia, muutoin niille tuli välillä kriisi ja tappelu. Hirveitä narttuja. Tehtiin tuolla viikon mittaan vähän kaikkea, ja joka päivälle oli todellakin tarpeeksi ohjelmaa.

Tottelevaisuustreenit pidettiin joka päivä, ja niissä tehtiin lähinnä alkeisharjoituksia. Jokunen Hukalle uusi asia sielläkin tuli, esim se ei osaa mennä maahan luoksetulosta. Yritti yleensä jäädä pienen hiippailun jälkeen seisomaan, mikä kyllä on aika ymmärrettävää, enhän ole kohti juoksemisesta maastoutumista opettanut ollenkaan. Luoksepäästävyyttä treenattiin paljon, tuloksena se, että Hukka istui vierelläni hampaiden katsomisen ajan ja murisi. Tämän jälkeen se murisi vielä toisellekin ihmiselle, joka ei ollut edes tulossa koskemaan siihen, käveli vain ohi. Ei herranjestas tollanen peli vetele, jos se alkaa harjoittaa tuota enemmänkin niin siihen loppuu tokokisat. Tätä epäkohtaa lukuunottamatta se oli tietenkin pätevänä.

^ kuvista kiitos Evielle !

Agilityn alkeita opeteltiin kouluttajan johdolla. Hukan mielestä ko. ihminen oli ihan kamala, ja aina hihnasta pidettäessä yritti mennä mahdollisimman kauas hänestä... Kun hihnasta päästiin irti, vauhtia riitti, eikä eläin meinnanut osata odottaa lähtölupaa esteen takana. Se täpäköitsi ja syöksähteli estettä kohti. Istuen odottaminen onnistui paremmin. Putkeen se syöksyi sellaisella vauhdilla, että hyvä kun ei lähtenyt paikoiltaan koko hökötys.

Jälkeä tehtiin neljä kertaa, ja tässä etenemisvauhti oli mielestäni liian kova. Mehän emme tätä ennen jälkeä ole tehneet muuta kuin muutaman askeleen pätkiä, joissa jokaisella makupala. Ensimmäinen jälki oli suora ja siinä runsaasti makupaloja, tämä meni hyvin. Lopussa oli makupalapurkki. Hukka jätti sen ihan huomiotta, joten kutsuin sen syömään makkaraa purkista.
Toisella jäljellä oli yksi loiva kulma, johon laitettiin tiheästi makkaranpaloja, ja kulman jälkeen ennen makupalapurkkia oli parin kolmen metrin makupalaton alue. Tämäkin meni mallikkaasti, eikä makkaroiden puuttuminen näyttänyt häiritsevän koiraa yhtään. Taas se käveli purkin yli, mutta toki silti seurasi hihhulointi ja kova palkitseminen.
Kolmannella jäljellä oli kaksi 90 asteen kulmaa, joissa tiheästi makupaloja. Alku- ja loppusuorilla oli harvakseltaan makkaraa ja keskipätkällä oli täysin makupalaton kohta. Tässä vaiheessa näytti siltä, että Hukalta alkoi homma mennä vähän yli ymmärryksen, ja "jäljestys" oli sellaista haahuilua. Makupalattoman pätkän se meni suoraviivaisemmin kuin muut osiot, mutta toisessa kulmassa ajautui ihan harhateille. Seisoin hiljaa, ja eläin sitten pyörinnän jälkeen pääsi taas jotenkuten jäljelle ja purkille asti. Useimmat makkaranpalat taisivat jäädä syömättä. Ohjaaja kyllä sanoi tähän, että tuuliolosuhteet olivat aika hankalat, olisiko sitten siitä johtunut tuo harhailu.
Neljännellä kerralla tehtiin jo janaa ja loppujälki kaarsi loivasti oikealle. Makkaranpaloja oli muutaman metrin välein, mutta janan kohdalla ei lainkaan, vaan vähän janan jälkeen oli useampi makkaranpala. Koira lähetettiin etsimään jälkeä muutaman metrin päästä tieltä. Hukka lähti nenä edellä oikeaan suuntaan, mutta jäi pyörimään siihen, eikä löytänyt jälkeä. Lopulta se luovutti ja alkoi katsella muualle. Tässä vaiheessa avustin näyttämällä kädellä oikeaa suuntaa ja sanomalla "jälki". Elukka löysi jäljen ja lähti oikeaan suuntaan. Söi makupalat janan jälkeen ja sitten homma meni haahuiluksi. Jälki kulki polun päältä, mikä ei tuottanut hankaluuksia, mutta ei se meno oikeastaan jäljestykseltä näyttänyt vaan lähinnä eläin veti siksakkia jäljen päällä ja söi joka kolmannen makupalan meinaten joka kerta harhautua reitiltä. Ihan oikean reitin se jäljesti, mutta koko ajan huolestutti, päästäänkö ollenkaan perille. Lopussa se osoitti jo jotain kiinnostusta purkkia kohtaan.
Vaikka etenemistahti oli selvästi liian nopea (tai ainakin työskentelyn laatu kärsi siinä samalla), minulle tuli ihan yllätyksenä, miten nopeasti koira tajuaa jutun juonen. Olin epäileväinen, että näinköhän se osaa jo seurata jälkeä ilman makkaranpaloja, mutta osasi se.

Lenkkiä piti toki tehdä ja kuvia ottaa.

Leikkikuvat © Jenna Ratia, elkää ottako.

Ylemmässä Hukka, Kingi ja Siri. Nämä itse otettuja.

Kotiinpaluu oli junalla, ensin Jämsästä Tampereelle ja sieltä yöjunalla Rovaniemelle. Jämsän asemalla Hukka oli minulle järkytys, se murisi ohi meneville ihmisille ja etenkin miehelle, joka sitä tuli silittämään. Kielsin joka kerta murisemisesta ja kun se vihdoin lopetti, kehuin ja silitin. Tampereen asemalla tai sen jälkeen ei enää murissut kellekään, vaan eipä kukaan koiraa lähestynytkään. Olen huolissani, jos se ottaa tuon tavaksi. Ei se tätä ennen ole kellekään murissut, vaikka on tultu laittamaan silmätippoja ja katsomaan juoksuja. Ensimmäinen murina tuli tosiaan luoksepäästävyyksiä harjoitellessa, ja sen jälkeen elukka urrasi monelle ihmiselle. En mitenkään usko, että sillä oikeasti olisi pokkaa käydä kiinni ihmiseen, mutta jos tokokokeessa käy murisemaan tuomarille niin siihen loppui kisaaminen. Tiistaina on mätsäri, ja aion viedä Hukan sinne juuri tätä varten, että joku kopeloi sitä. En aio sietää tällaista menettelyä, vaikka miten olisi inhottavaa niin ihmiselle ei murista.

...samaan aikaan toisaalla: Poksu oli viettänyt aikaa mökillä ja kotona ja lihonut melkein kaksi kiloa. LAIHDUTUSKUURILLE.

Mitä Rollo nyt pojat pillit pussiin ei tämmöstä katella

2009-06-03T14:26:00.000-07:00

Etelään käy tiemme, ja siellä viihdytään reilu viikko. Kuvasaastetta sitten kun palaan, nyt matkailemaan!