Onko pakko hakkee tunnari vaikkei taho?

MEÄN UUS BLOGI ON OSOTTEESSA http://www.pjah.vuodatus.net/

***

Hukka ei ainakaan taho. Mutta ilkeä kun pakotetaan. Otin siis uuden tekniikan käyttöön, kun tuo koira ihan selkeästi osaa tunnarin, mutta ei tahdo tehdä. Se alkoi ensin tuoda vääriä, ja kun ei saanut siitä palkkaa, se nuuhkaisi yhtä väärää ja jäi tuijottamaan minua. Ensin koitin aloittaa n. viidennen kerran alusta ja tein helppoja harjoituksia, mutta Hukalla ei kiinnostanut. Poksu saikin pari kertaa käydä hakemassa oman palikan, kun joku muu ei suostunut tuomaan.
Nytten kokeilen semmosta, että on pakko vaikkei taho. Kun Hukka kääntyy katsomaan minua, menen lähemmäs, osoitan palikoita ja käsken sen haistelemaan. (Kauempaa ei toimi, pakko mennä lähelle.) Aluksi se ryntäsi häntä kinttujen välissä kyyristelemään ovelle, mutta kannoin sen vain takaisin ja vaatimalla vaadin että jotain tapahtuu. Tulihan sitä actionia. Kyllä se nykyään haistelee väärät ja ottaa oman, mutta tekee sen hiiiitaaaaaassstiii. Oman tuomisesta toki aina palkkio ja kehut. En tiedä, onko tämä hyvä tapa vai meneekö vielä enemmän pilalle. Aika näyttää. Ainakin sille tulee selväksi, että tämä ei ole vapaaehtoista.

Ruutua uusilla merkeillä. Hukka koitti koko ajan mennä taaimmaisen merkin taakse merkille, minä ohjailin sitä sisälle ruutuun ja palkkailin. Ei kummempaa edistystä. Ruutunauhoja ei ollut, se ehkä sekoitti tällä kertaa, ja lisäksi ruutu oli tosi pieni.

Noutoliike alkaa rakentua uudelleen. Mitkään siihen kokeilemani vippaskonstit eivät kuitenkaan auttaneet. Yritin mm. esineidentuomispeliä (tästä Hukka tykkäsi niin kauan kunnes esine sattui olemaan noutokapula), armotonta leluilla ja nameilla kiihdyttämistä ennen noutoa, esineen pidon vahvistamista edessä istuen, alkeista aloittamista... mutta yllättäen Hukalle kelpasivat palkaksi pelkät kehut. Ensin tein jonkin aikaa harjoituksia, että Hukka toi kapulan eteeni, ja minä en ottanut sitä pois vaan aloitin hillittömän kehumisen. Eläin kieriskeli ihan hylkeenä rapsutettavana. Vähitellen sain liikkeen jalostettua ruokapalkkaukseen.
Nyt liike on sillä mallilla, että Hukka menee kapulalle laukalla ja tuo kävellen/ravilla. Palkka on aina ruokaa, koska: tänään koitin lelupalkata noutoa, että siihen tulisi vähän vauhtia. Mutta ilmeisesti Hukka luokittelee tämän liikkeen yhä traumaliikkeeksi, sillä heti kun vetäisin lelun sen eteen, se meni luimuksi ja näytti lepyttelevältä. Pfffft. Mitään sanomatta menin hakemaan sisältä nakkia, ja tällä palkalla tehtiin pari noutoa. Ensimmäisellä kerralla Hukka roikotti kapulaa kuolemansairaan näköisenä ja tiputti sen matkan varrelle. Korjasi kuitenkin takaisin suuhun ja toi eteeni istuen. Sai palkaksi puolikkaan nakin, jonka syöttelin monessa osassa ja kehuin samalla. Toisella heitolla toi jo ravilla, tästäkin palkaksi puolikas nakki ja siihen lopetettiin.

Hyvää joulua

...ja tuloksekasta uutta vuotta 201o!


Hukalta vielä omat toivotukset

Ding dong joulun kellot soivat

Hukka ruutuili kosketusalustan kanssa. Nyt se menee ruutuun hyvin, kun se tietää, mihin kohtaan sen pitää mennä. Miksen tajunnut tätä aikaisemmin? Pari ruutuunmenoa tehtiin myös merkin kautta lyhennetyillä matkoilla, pari metriä merkille ja ruutuun 10 metriä. Hyvin meni, viimeisellä kerralla laitoin patukan ruutuun ja sinnehän se koira syöksähti. Tänään otettiin vain oikeaa puolta, ensi kerralla vasen sitten.

Tunnari meni taas ihan plööt. Tai ainakin Hukka oli niin kuin ei osaisi sitä. Laitoin kolme palikkaa, oma viimeiseksi. Eläin nuuhkaisi yhtä väärää ja toi coolina seuraavan palikan (väärä). Pitää vähän aikaa miettiä tätä ennen kuin jatkan opettamista/pilaamista. Mikä siinä on kun mikään tekniikka ei toimi... vai teenkö tunnareita vain liian usein, vai onko palkka liian huono? Olen välttänyt jättiläispalkkion antamista, koska vire nousee siitä liian korkeaksi eikä Kukka haistele enää.

Poksu teki pari noutoa pihalla. Tarkoituksena treenata sitä, että se ei varasta. Ensimmäisellä se varasti ja tulomatkallakin tiputti kapulan puolimatkaan. Seuraavalla kerralla pidin heittäessä pannasta kiinni, mutta sitten se ei enää lähtenyt noutokäskyllä vaan piti antaa käsimerkki.


Hukalla on pentu:

Pihakoira

Pokon kanssa avo/voittajaliikkeitä pihalla. Ensin ruutuua namialustalla, helpompaa näin. Laitoin alustan ihan takanauhan viereen, että koira etenisi kunnolla loppuun asti. Tosi hyvin se sinkoilikin ruutuun ja vei useamman kerran nauhan mennessään. Välimatkaa oli viitisen metriä.
Hyppääminen oli vähän tahmeaa, joten päädyin palkkailemaan pelkistä sinne ja takaisin hyppäämisistä. Pari kertaa otin hypyn kautta sivulle, hidasta. Tämä pitää opettaa.
Luoksetulossa seisomaan pysäytys puolimatkasta. Hyvä alkuvauhti, pysäytyksessä hiippasi aika pahasti varmaan kaksi omaa mittaansa, mutta niinpä se vain pysähtyi. Vapautin takapalkalle.
Hyppynouto oli vauhdikas, takaisin tullessa annoin ylimääräisen hyppykäskyn varmistaakseni, että tulee hypyn kautta. Luovutusasento vähän kökkö mutta niinhän se melkein aina tuppaa olemaan. Tämän perään vauhtinouto eli päästin koiran liikkuvan kapulan perään. Mahtava vauhti ja into.
Ja loppuun tunnari kahdella väärällä, oma viimeisenä. Poksu osaa tämän tosi letkeesti ja tuo melko luotettavasti oman. Se nuuhkaisee nopeasti jokaisen palikan ja nappaa oman heti, kun sattuu kohdalle. Luovutuksessa sen sijaan on parantamista, vuhve pureskelee palikkaa ja tiputtelee. Sain sen tuomaan mälväämättä sivulle laittamalla palikan koiran leukojen väliin ja kutsumalla sivulle metrin päästä. Luovutuksia pitää siis treenata erikseen, muutoin olen liikkeeseen tyytyväinen.

Tunnari 3 (+ ruutu)

Paranoo. Menin tekemään tunnarin ala-asteen parkkikselle ja Poksu parka ei meinannut tarjeta edes sitä kolmea minuuttia tolpassa kiinni. Olihan se nyt aika kylmää. Hukka sai odottaa seisten, en kehdannut istuttaa sitä. Kaksi väärää ihmisen hajuista + oma, jonka kylkeen liimattu ihan pieni pala juustoa ja hajustettu juustotaskussa. Hukka oli ripeä liikkeissään ja iski kuonon melkein heti omalle palikalle, vähän aikaa arpoi oikean ja väärän välillä, mutta tulihan sieltä se oma. Jesssss, kyllä tämä tästä. Nyt minua huolestuttaa Hukan liiallinen kiihtyminen palkkaustilanteessa, vaikka pitäisi nimenomaan olla rauhallinen. Se haluaa ehdottomasti ottaa tunnaripalikan suuhunsa ja syö juustot ihan kamalalla kiireellä, että saisi nopeasti palikan itselleen. Ensi kerralla ehkä laitan sen heti taskuun ennen kuin elukka alkaa saalistaa sitä hampaat napsuen.


Illalla treenasin vielä vähän ruutua. Hukka ei muistanut, miten ruutuun mennään sivulta, ja jäin harjoittamaan tätä makupaloilla. Sanoin ruutuun, seis, ja vein sille ruuan ruutuun. Pitää ehkä ottaa kosketusalusta käyttöön, nimittäin oikea paikka ruudussa on sille ihan epäselvä.
Joku kerta se ei sitten mennyt ruutuun kunnolla vaan jäi eteen. Sanoin uudestaan (lempeällä äänensävyllä) ruutuun, ja Hukka laittoi hännän alas eikä kuunnellut enää. Melkein itkettää. Ennen kaikkea turhauttaa. Ihan sama mitä teen, se saa aina trauman.

Tunnariharjoitus 2

Pakkasta uhmaten ulkona. 1. kerta: Neljä väärää ja oman päällä juustoa. Hukka kävi tosi hyvin ja tarkasti väärät läpi, mutta valitettavasti tarkisti kaikki väärät ennen omaa eikä enää kestänyt, vaan nappasi väärän. Harmin paikka, se alku näytti niin hyvältä. En palkannut tätä, otin vain koiralta palikan ja sivulle. 2. kerta: kolme väärää ja oman päällä juustoa. Nyt nuuhki pari väärää ja toi oman. Hieno homma.

Tunnariharjoitus

Eipä muuta mutta Hukalla yksi tämmöinen. Laitoin 8 palikkaa ympyrämuodostelmaan, että koira ei varmasti osuisi omalle heti ensimmäisenä. Oman päälle juustonpala. Hukka nuuhkaisi paria väärää, nosti päätä, näki juustonpalan oman päällä ja syöksyi ottamaan sen.

Huonoa: ei käyttänyt oman löytämiseen hajuaistia vaan katsetta. Pitää äkkiä ottaa näkyvä apu pois, ettei se ala etsiä tuolla tavalla katselemalla.

Hyvää: etsi omaa kunnolla, ei ottanut vääriä vaikka nuuhkikin, ei luovuttanut väärien nuuhkimisen jälkeen.

Näin tänään, huomenna jatketaan.

Tunnen monta hyvää kissaa mut tää on just se musta

Aamuiset tokottelut kylmässä pakkasessa molempien koirien kanssa.

Hukka pysytteli ruutu-seuraamis -linjalla. Totesin ties kuinka monennetta kertaa, että ei sen kanssa ole mitään järkeä jankata ja pilata noutamista ennen kuin se on päässyt nykyisestä masennusvaiheestaan yli. Milloinkahan sekin päivä nähdään.

Ruutua otettiin vain yhden kerran. Sinne Hukka syöksyi mukavasti lyhyeltä matkalta ja suoraan lelulle, ei ongelmaa. Leikki taas mukavasti. Seuraamisissa oli jonkin sortin ongelma, tai kaksikin: 1) maa oli liukkaahko, 2) tolppaan köytetty poksu kiljui taustalla. Hukka olikin sitä mieltä, että hän ei voi tulla seuraamaan. Ei tullut perusasentoon vaan luimuili ja möyri takanani. Kun vihdoin sain sen sivulle ja lähdin liikkeelle, se vain luimuili ja kipitti vieressä korvat luimussa. Otettiin uusiksi useamman kerran. Lopulta päästiin siihen vaiheeseen, että koira lähti hyvin seuraamaan, mutta sitten siltä pääsi joku äännähdys ja se luimistui saman tien (se tekee tuota muulloinkin: sitä on aina kielletty haukkumisesta, mutta toisinaan se ääni vain tulee ja sitten kun se tajuaa haukkuneensa, se näyttää surkealta "sorisorisori ei tule toistumaan :(" ). Näistä käskin vain tiukasti takaisin seuraamaan, tehosi. Ja sellainen yksinkertainen asia omassa käytöksessä vaikuttaa paljon, että kun koira hidastelee, itse ei pidä mennä mukaan, vaan jatkaa määrätietoisesti ja päin vastoin tiukentaa tahtia.
Lopulta Hukka lähti hyvin mukaan ja seurasi hyvin, vaikka Poksu huusi taustalla. Keppileikit palkaksi.


Poksulla päivän teemana ruutu. Palikat olivat vähän järjestyneet sen päässä ja se käytti näköaistiaan sen sijaan, että olisi nuuhkinut ympäri ruutua. Kivasti meni jo muutaman metrin matkalta sisennetylle takakulmamerkille. Tosin yleistämisessä sillä on ongelma; kun siirryimme uuteen kulmaan ruutuun nähden, se ei enää osannut mennä oikean tötsän luokse ilman erikseen näyttämistä. Etummainen tötsä myös veti sitä puoleensa, sen se tarkasti useamman kerran mennessään. Treenin aikana se jalosti toiminnon sellaiseksi, että otti vauhdista kulmamerkin suuhunsa ja vei sen mukanaan taaimmaiselle merkille... alan epäillä tämän itse keksimäni metodin toimivuutta. Mutta hauskaa P'llä ainakin oli, leikitin sitä vähän pyyhkeellä ja se oli oikein raivokkaana.
Poksu oli niin tulessa, että ei voinut hillitä itseään vaan yltyi koko ajan haukkumaan. Hiljeni kyllä käskettäessä. Luoksetulossa jätin takapalkan ja ensimmäisellä kerralla läpijuoksu + palkka, tuli laukalla. Toisella kerralla pysäytin seisomaan. Hiipparoi melko pitkään, vapautin palkalle heti kun suunnilleen pysähtyi. Tätä pitää treenailla lisää.
Seuraamisia vähän, tässä paikka on parantunut! Takapuolen käyttö oli oikein loistavaa vasemmalle käännöksissä ja täykkäritkin ihan ok. Juoksuvauhdissa sen sijaan edistää.


Väsyttää.

Jonkin sortin hylykiö

Hienot kuvat pikkukameralla.

Vapailun lomassa teetin vähän aktivointia. Hukalla kaukojen i-s -vaihtoa. Suunta on parempaan päin, vielä peruuttaa vaihdoksessa, mutta ei hytkynyt pahemmin. Hyvä hyvä. Teki myös vähän pyllynkäyttöharjoituksia ja sivulletulon viilausta, ne ihan ok.

Poksu harjoitteli pyörimistä (ja Hukka pyöri aina kuullessaan pyöri-käskyn) ja seurasi tarkkoja kuvioita. Kaikki variaatiot askelsiirtymistä ja käännös vasempaan - seis. Tuota on myös hyvä teettää, kun lähtee edistämään.


Paitsi että vielä iltatreeni. Tai "treeni". Johon sisältyi liukastumista ja tunnarikapulan (vahingossa) viskomista koiran naamaan. Mutta asiat lähtivät alamäkeen jo ennen tuota liukastumista, syy on minulle täysi mysteeri. Hukka pelkäsi tänään metallikapulaa, joten noudatin sillä tunnarikapulaa. Se menikin tosi hyvin ja sain nopeita palautuksia, kunnes... niin mitä? En minä tiedä. Hukkaan eivät päde mitkään oppimisteoriat tai viettiteoriat tai fysiikan tai kemian lait. Se vain äkkiä lipoi huuliaan eikä uskaltanut ottaa tunnaripalikkaa suuhunsa.
No sen jälkeen päätin keventää tunnelmaa hyppyliikkeellä ja liukastuin laittaessani sitä hyppyestettä maahan. Pelästys. Hukka hyppäsi ihan iloisesti, joten palkkasin sen ja päätin koittaa hyppynoutoa heittämällä palikan koiralle, kun se jo valmiiksi oli esteen toisella puolella. Suoraan naamaan. Tällä kertaa aiheellinen huulien lipominen ja korvat luimuun.

Voi meitä.

Have you seen my Visa

Eilen tunnaria. Kolme toistoa tarvittiin, että olin tyytyväinen lopputulokseen. Oma hajustettu juustolla, neljä väärää. 1: Hukka kävi nuuhkaisemassa paria väärää, mutta ei jatkanut enää vaan tuli takaisin. Kehuin vähän ja otin takaisin sivulle. 2: helpotin laittamalla juustonpalan näkyvästi oman palikan päälle. Nyt onnistui, paitsi että elukka haki oikean puhtaasti näköaistin avulla. Oikea kumminkin. 3: ei enää näkyviä apuja. Hukka toimi kuin hidastetussa filmissä, haisteli väärän, haisteli toisenkin, löysi oman ja laahusti minun luokseni.

Ja sitten kauko-ohjausta. Tekniikka alkaa tässä olla jättebra kaikissa muissa vaihdoissa paitsi i-s. Takapalkka houkuttaa liikaa eikä koira meinaa yhtään malttaa odottaa seisoma-asennossa, vaan murto-osasekunnin seisoskelun jälkeen on joko menossa jo takapalkalle tai peruuttaa istumaan. Lisäksi pomppaa taaksepäin vaihdossa. Tähän treeniä, ei luulisi olevan hankala. Asennonvaihdot muuten ovat hallussa ihan ok, nyt pitää lisätä välimatkaa.

Kaksi Poksua keväältä -07.

On paha olla joutsen jos ei ole lintu ollenkaan

Kiitos otsikosta Jennalle. Olen kyllä treenannut Hukkaa, en vain ole kirjoittanut siitä. Noudon epämääräisyys häiritsi minua, joten palasin ajassa taaksepäin ja otin kapulan luovutuksen tehotreeniin. Niin eiköhän siihen heti synny joku ongelma, vaikka alussa niitä ei edes ollut. Minkäs sille mahtaa. Eli Hukka ei väliaikaisesti uskaltanut ottaa kapulaa suuhun, puhumattakaan että olisi nostanut pään ylös sen jälkeen. Nyt se osaa aina välillä tuoda sen minulle ja ehkä jopa istua, paitsi pihalla ei voi ottaa metskua vaan näyttää surkealta. Pilalle menee uudelleen ja uudelleen. Mutta en aio hermostua, en aio antaa sille mitään syytä tai mahdollisuutta saada traumaa. Palkkaan vain iloisesti kaikesta. Ja nyt vahvistan suoraa luovutusasentoa niin kauan, ettei se enää ikinä istu vinoon.

Eilen teetin pitkän evl-seuraamiskaavion. Otin kännykällä aikaa, ja pituutta sille kertyi noin 3½ minuuttia. Eli paljon tuon pidempiä ei varmaan tarvitse opettaa, pidempiä tuskin normikokeissa eteen tulee.
Aluksi lähdin kävelemään jäisellä pohjalla ja hidasteluksihan se meni, kun molemmat varoivat askeleitaan. Hukka seurasi tosi takana, mutta vaadin sitä silti seuraamaan. Matkan varrella muutin suunnitelmaa ja kävelin katokseen, jonka alla oli pitävä maa. Koirassa huomasi täydellisen asenteenvaihdoksen, se skarppasi silminnähden, kun jäinen pohja jäi taakse. Sen jälkeen homma alkoi hieman lipsua kun meni edestakaisin ramppaamiseksi ja pituutta kaaviolle kertyi. Muistaakseni yhden kerran Hukka meinasi jäädä kokonaan matkasta (käskin vain uudelleen seuraamaan) ja yhdessä täyskäännöksessä irtosi. Useamman kerran myös uikahteli, ei kuitenkaan käännöksissä. Enimmäkseen ääntely oli semmoista turhautunutta "iuuugh...", ei niinkään liian korkean vireen purkua. Ilmeisesti elukkaa alkoi pänniä, kun palkkaa ei tule ja pakko vaan seurata. Askelsiirtymissä oli aika epätarkka, suht ok teki kuitenkin kaikki. Lopetin täyskäännökseen ja palkaksi tyyppi sai poronlihaa, kelpasi.

Joten mietitäänpä. Ihan hyvin se seurasi avo-koiraksi. Olen teettänyt sillä todella vähän pitkiä seuraamisia, varsinkin sellaisia, joihin olisi sisällytetty askelsiirtymiä, hidasta käyntiä ja käännöksiä juoksuosuudessa. Tarkkuus alkoi kärsiä loppua kohden, mikä oli aika odotettavissa. Uskoisin, että kokemuksen myötä tulee pitkäjänteisyyttä ja jaksaa tehdä hyvin loppuun asti. Ääntely pitäisi ehdottomasti saada pois. Käännöksissä ja vauhdinmuutoksissa esiintynyt ölinä on jäänyt pois, mutta sen sijaan koira inahtelee ihan randomeissa paikoissa. Jos sille sanoo hiljaa, se lopettaa seuraamisen "ei sitte". Ääägh. Olen rauhoitellut sitä ennen seuraamista, ja se on kyllä auttanut liikkeellelähtöinahdukseen, mutta seuraamisen aikana se ilmeisesti jännittyy/turhautuu sen verran, että ääntelee taas.

Kesäkuvia

Leirisellaisia oikeastaan. Sain näitä Jennalta, ja pakkohan on julkaista muutama parhaista ystävyksistä.

Hukka osaa leikkiä niin nätisti ja se tykkää kollieista


Normit


Levähdystauolla komeilemassa


Muuten kyllä ihan hieno, mutta joku häntämutka tai tommonen häiritsee

Siitä joutuu paholaisen pannuun paistumaan

Poksu on opiskellut luoksetulon pysäytystä takapalkalla ja tekee nykyään aika päheet stoppaukset. Ensin jarruttaa kovasti, laittaa pään alas ja hiipii vielä vähän matkaa. Tuosta hiipparoinnista menee varmaan pisteitä, mutta ei haittaa kun on niin siistin näköistä, näyttää bordercollielta.

Hukka piti muutaman päivän tokotaukoa. Alkuviikosta sössin tunnaria niin totaalisesti, että epätoivo iski jälleen, ei se opi tätä ikinä eikä edes yritä oppia. Tänään koitin riskillä 3 hajuttomalla ja yhdellä omalla juustonhajuisella. Hukka teki nopean nuuhkaisun palikoiden yläpuolella ja toi oman. Eli aivan kuten arvelinkin: se osaa tämän kyllä, pitää vain löytää ja säilyttää sellainen mielentila, jossa se pystyy. Se saattaa kyllä olla vähän hankalampi homma.

Kentällä lumessa treenasin Hukkaa myös. Eläin oli vissiin todella nälkäinen tai sitten tauko teki terää, sillä kaukoissa se hyppeli ihan miten sattuu eikä osaamisesta ollut tietoakaan. Kertaukseen. Päätin sitten tehdä seuraamisen, kun oli niin innokkaana. Unohdin kylläkin alkurauhoittelun kokonaan, joten se vinkui pariin kertaan, mutta ei pahasti. Käännöksissä oli aivan hiljaa.
Sivulletulossa on paikka alkanut lipsua vinoksi, joten kertasin tätäkin muutaman kerran. Kutsuin joko lennosta tai maasta sivulle ja vaadin kunnollista takapuolen käyttöä. Luoksetuloja muuten ei voi palkata lelulla, silloin Hukka ei malta tehdä perusasentoa loppuun asti. Ruualla saa ihan riittävän nopeuden.
Luoksetuloa ensin läpijuoksuna maasta, palkkasin ruualla. Lopuksi jätin koiralta salaa lelun takapalkaksi ja otin luoksetulon seisomaan pysäytyksellä. Lähti nopeasti tulemaan ja teki semmosen jarrutuksen, että lumi pöllähti. Vapautin takapalkalle. Kiskoi muuten tosi ärhäkästi, tänään ei masennus vaivannut.

Joulukuu

Kohtahan on joulu. Jes. Jouluna 2007 Hukka oli tällainen:


Poksu taas oli seuraavan eli viime vuoden jouluna tällainen.

Tuolloin laitoin Hukalle tonttulakin päähän joulukuvia varten, mutta tarvitseeko edes mainita, että se pelkäsi kulkusta. Tuli aika surullisia kuvia.