MEÄN UUS BLOGI ON OSOTTEESSA http://www.pjah.vuodatus.net/
***
Hukka ei ainakaan taho. Mutta ilkeä kun pakotetaan. Otin siis uuden tekniikan käyttöön, kun tuo koira ihan selkeästi osaa tunnarin, mutta ei tahdo tehdä. Se alkoi ensin tuoda vääriä, ja kun ei saanut siitä palkkaa, se nuuhkaisi yhtä väärää ja jäi tuijottamaan minua. Ensin koitin aloittaa n. viidennen kerran alusta ja tein helppoja harjoituksia, mutta Hukalla ei kiinnostanut. Poksu saikin pari kertaa käydä hakemassa oman palikan, kun joku muu ei suostunut tuomaan.
Nytten kokeilen semmosta, että on pakko vaikkei taho. Kun Hukka kääntyy katsomaan minua, menen lähemmäs, osoitan palikoita ja käsken sen haistelemaan. (Kauempaa ei toimi, pakko mennä lähelle.) Aluksi se ryntäsi häntä kinttujen välissä kyyristelemään ovelle, mutta kannoin sen vain takaisin ja vaatimalla vaadin että jotain tapahtuu. Tulihan sitä actionia. Kyllä se nykyään haistelee väärät ja ottaa oman, mutta tekee sen hiiiitaaaaaassstiii. Oman tuomisesta toki aina palkkio ja kehut. En tiedä, onko tämä hyvä tapa vai meneekö vielä enemmän pilalle. Aika näyttää. Ainakin sille tulee selväksi, että tämä ei ole vapaaehtoista.
Ruutua uusilla merkeillä. Hukka koitti koko ajan mennä taaimmaisen merkin taakse merkille, minä ohjailin sitä sisälle ruutuun ja palkkailin. Ei kummempaa edistystä. Ruutunauhoja ei ollut, se ehkä sekoitti tällä kertaa, ja lisäksi ruutu oli tosi pieni.
Noutoliike alkaa rakentua uudelleen. Mitkään siihen kokeilemani vippaskonstit eivät kuitenkaan auttaneet. Yritin mm. esineidentuomispeliä (tästä Hukka tykkäsi niin kauan kunnes esine sattui olemaan noutokapula), armotonta leluilla ja nameilla kiihdyttämistä ennen noutoa, esineen pidon vahvistamista edessä istuen, alkeista aloittamista... mutta yllättäen Hukalle kelpasivat palkaksi pelkät kehut. Ensin tein jonkin aikaa harjoituksia, että Hukka toi kapulan eteeni, ja minä en ottanut sitä pois vaan aloitin hillittömän kehumisen. Eläin kieriskeli ihan hylkeenä rapsutettavana. Vähitellen sain liikkeen jalostettua ruokapalkkaukseen.
Nyt liike on sillä mallilla, että Hukka menee kapulalle laukalla ja tuo kävellen/ravilla. Palkka on aina ruokaa, koska: tänään koitin lelupalkata noutoa, että siihen tulisi vähän vauhtia. Mutta ilmeisesti Hukka luokittelee tämän liikkeen yhä traumaliikkeeksi, sillä heti kun vetäisin lelun sen eteen, se meni luimuksi ja näytti lepyttelevältä. Pfffft. Mitään sanomatta menin hakemaan sisältä nakkia, ja tällä palkalla tehtiin pari noutoa. Ensimmäisellä kerralla Hukka roikotti kapulaa kuolemansairaan näköisenä ja tiputti sen matkan varrelle. Korjasi kuitenkin takaisin suuhun ja toi eteeni istuen. Sai palkaksi puolikkaan nakin, jonka syöttelin monessa osassa ja kehuin samalla. Toisella heitolla toi jo ravilla, tästäkin palkaksi puolikas nakki ja siihen lopetettiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Teiän tokotraumoja on niin lohduttavaa käydä lukemassa. Ei sillä, että olisi ollenkaan kiva, että sunkaan täytyy traumakoiran kanssa painia, mutta vertaistuki on aina kivaa. Etenkin, kun sä oot onnistunut Hukan kanssa kuitenkin tulosta tekemään. Antaa jopa toivoa.
Meillä ei noutokapulaa oo otettu esille aikoihin. Eikä jatkettu tunnarin alkeita. Koira alko ottaa niin itteensä niistä pitoharjotuksista, että parempi pitää kapula poissa hetken aikaa ja rääkätä sitä ihan vaan muiden esineiden pidolla. Etenkin, kun se nouto ei oo kummiskaan alokasluokan juttu.
Tottahan se kelpaa että linkitätte :) Lisään teidätkin sitten linkkilistaan kunhan saan sellaisen aikaan.
Lähetä kommentti