Viime aikoina

on tehty lähinnä seuraamista ja noutoa. Joskus pari päivää sitten palkattomuutta niin, että otin pidempää pätkää (palkkasin tosin vielä välissä juustonpalalla) ja sen jälkeen vapautus lelulle (hihna). Kun tein monta liikettä peräkkäin ilman konkreettista palkkaa, kehuin ja taputtelin Hukkaa väleissä. Tuosta ei taida olla mitään hyötyä: Hukka oli koko ajan menossa lelulle päin eikä yhtään ottanut kunnolla kehuja vastaan.

Eilen ilma tuntui kylmältä, joten en viitsinyt teettää pitkiä paikkamakuita (no joo, se on lapinporokoira, mutta silti). Päätin sitten panostaa laatuun ja aloittaa piiloharjoitukset. Jätin Hukan rakennuksen seinän viereen, kävelin nurkan taakse ja palasin ensin viiden, sitten kymmenen sekunnin jälkeen. Ensimmäisellä kerralla Hukka katseli ihan muualle palatessani, toisella kerralla tuijotti nurkalle päin.

Tänään lenkin yhteydessä seuraamista lelupalkalla. Tässä on tullut paljon parannusta, Hukka ei enää ääntele yhtään. Välillä meinaa edistää. Tein paljon vasemmalle käännöksiä (180 ja 90 asteen) sekä paikallaan pysyen että liikkeestä. Palkkasin joko heittämällä lelun taaksepäin tai saalistuttamalla suoraan kädestä. Hukalla tahtoi takapuolen käyttö välillä unohtua, mutta sivu-käskyllä skarppasi aina.
Poksu teki myös seuraamista meinasi edistää ja päksyä lapsille, mutta pikku korjailujen jälkeen meni erittäin miellyttävästi. Sille palkkana joulukinkun jämiä, kun ei oikein tuo leikkipalkkaus suju.

Se on kohta sitten 2009! Vuosi sitten oltiin pentu-Hukan kanssa lenkillä parhaaseen rakettiammunta-aikaan eikä tuo saanut siitä hermoromahdusta. Laukauksiin kumpikaan ei myöskään reagoi, joten luultavasti meillä tulee olemaan aika rauhanomainen yö. Uudenvuodenlupauksia en ole tehnyt, mutta tavoitteeksi asetin saada Hukalle TK1. Ei luulisi olevan homma eikä mikään, mutta sen näkee sitten.

Välipäivä

Eilen illalla käytiin tekemässä jotain pientä tokojuttua, mutta Hukka ei vaikuttanut oikein innostuneelta (joskin lelupalkalla seurasi hyvin eikä edes huutanut!). Tänään keskityin vain temppukoulutukseen. Illan teemana oli kieriminen, tosin en tiedä, opettaisinko sittenkin ensin kuolemisen eli kyljelleen jäämisen. Tämä temppu on ollut jo pitkään mielessäni, mutta sen opettaminen on ollut ongelmallista, koska en halua tyrkkiä koiraa. Päätin edetä palkkaamalla ihan vain painon siirtämisestä toiselle kyljelle. Pyysin makuuasennossa olevaa Hukkaa nostamaan oikeaa etujalkaa, ja samalla sen luonnollisesti piti siirtää painoa vasemmalle. Korostin vaikutusta antamalla palkan oikealta kyljeltä, ja Hukka tajusi jutun heti. Jo saman koulutustuokion aikana sain sen laskeutumaan kyljelleen. Fiksu eläin.



Poksu eilen

Nyt loppu tämä vetelehtiminen!

Tämähän on ihan ala-arvoista. Kolmen viikon päästä olisi koe, mutta täällä ei mitään treenata vaan kaikkea turhaa hihhuloidaan. Nyt tulee loppu sille, nimittäin meidän pitää treenata
- käännöksiä
- istumaannousua
- hypyn seisomista
- palkattomuutta
- paikkamakuuta (häiriöt)
- luoksetuloa
- hiljaa olemista.
Hirveä lista tuli, alan heti töihin.

Joulu

Jouluntoivotukset kaikille, jotka lukevat tätä (jos ylipäätään kukaan). Eilen ei ollut kovin jouluinen tunnelma, kun lenkillä viereiseltä pihalta syöksyi toinen koira Hukan kimppuun :( Ei se onneksi vakavaa ollut eikä jälkiäkään tullut, hirveä ääni vain, mutta voin arvata, miten hyvää tämä tekee tuossa iässä olevan koiran itsetunnolle. Onhan noita irti olevia koiria (voisitteko plz joko kouluttaa koiranne tai laittaa hihnaan) tullut haistelemaan ennenkin, eikä Hukka siitäkään tykkää, mutta tuo oli ensimmäinen rähinä.

Iltaa kohti tunnelma parani, ainakin minun ja Poksun osalta. Poko oli innoissaan, kun se sai ansaita herkkuja istumalla tonttulakki päässä, kun otin pakolliset joulukuvat. Hukka sen sijaan ei pitänyt ajatuksesta. Se pelkäsi tiukua, joten tonttuhukkakuva on vähän surullinen... no en viitsinyt kiusata sitä enempää, joten tuossa on kaikki. Iloista joulua joka tapauksessa :)

Vähän tokojuttuja

En ole jaksanut treenata kunnolla keskiviikon treenien jälkeen. Tänään annoin Hukalle iltaruuan taskusta lenkin yhteydessä. Poksu odotti sivummalla ja häiritsi meluamalla minkä jaksoi. Hukalle oli erittäin hankalaa keskittyä minuun, kun toinen mylvi taustalla (ääni hukkui jääkiekkoilijoiden meluun, joten annoin haukkua). Kohta yritti sitten keskittyä minuun ja seurasi yliyrittäen "koottuna" ja vikisten. Siitä vielä vähän aikaa, niin ihan kivasti oli hiljaakin, vaikka edisti. Muuten se on nykyään hiljaa, mutta kun teen täyskäännöksen vasempaan ja Hukan pitää kiepsahtaa, siltä pääsee äännähdyksiä.
Vähän sivulletuloa myös. Enimmäkseen ihan hyviä, mutta paikka meinaa koko ajan valua eteenpäin. Lopuksi kahden minuutin paikkamakuu, jonka aikana rapsuttelin Poksua jonkun matkan päässä. Tässä ei mitään ihmeellistä, Hukka makasi toisella lonkalla koko ajan. Istumaannousu maasta sujuu nykyään ihan kivasti. Ei vielä nouse kerralla niin pystyyn asentoon kuin mahdollista, mutta ei tuo enää miltään lösöämiseltäkään näytä. :)

Poksukin sai tehdä jotain, mutta koska hänen korkeutensa ei juuri pakuroista välitä, maa meinasi olla mielenkiintoisempaa. Seuraamisessa oli havaittavissa edistämistä. Hän innostui repimään kanssani lapasta ja lähti juoksemaan kunniakierroksia sen kanssa. Hän ei halunnut tuoda lapasta takaisin minulle, vaan meni haastamaan Hukkaa leikkiin. Poksu on kyllä hauska koira, häntä ei vain ole opetettu esim. leikkimään yhdessä ihmisen kanssa... :D

Järki lähtee

tuon vinkumisen kanssa. Muuten seurasi hyvin, mutta iniviniviniviuviuviuviuviuuuuuuuuu. Äåargh. Pitkän yrittämisen jälkeen sain muutaman hiljaisen seuraamispätkän, joista palkkasin rauhallisesti. Pitänee jatkossa vähentää riehumista treenatessa.

Terästeenä kuva eiliseltä:

Hyvin menee

Minun piti tänään kuvata videoita ja vaikka mitä ulkona, mutta oli jo pimeää, kun heräsin. No päädyimme sitten tekemään jotain muuten vain. Olen yrittänyt opettaa Hukalle täydellistä "seuraamista" jalkojen välissä ja minun oikealla puolellani. Ei se riitä, että osaa vasemmalla puolella mennä. Nyttemmin en ymmärrä, miten olen edes saanut opetettua sille kunnollisen seuraamisen; oikeaa puolta opettaessa se kulkee vinottain, liian edessä ja hyppii. Kun sain vähän vahvistettua oikealla sivulla istumista, sain seuraamispaikan lyhyellä matkalla hieman paremmaksi. Hukka ei meinaa uskoa, että sen kannattaisi pysyvästi liikkua siihen paikkaan, mistä se saa helposti ruokaa: se jättäytyy taaemmas ottaakseen kädestäni nappulan ja menee sitten taas liian eteen, jättäytyy taaemmas jne.
Jalkojen välissä kulkemisesta olen palkannut heittämällä lelun. Hukka nojaa vasempaan jalkaani niin, että on hankala kävellä, ja tuijottaa niska kierteellä. Lisäsin tähänkin pysähdyksessä istumisen ja sain palkattua muutaman kerran suht suorassa linjassa ja ei-nojaavassa asennossa olemisesta. Naksun voisi tietenkin ottaa käyttöön, tyhmä kun en tätä aiemmin tajunnut. Kyllä se jonain päivänä vielä seuraa täydellisesti oikealla puolella ja tekee vielä liikkeestä sellaisen sulavan vaihdon vasemmalta oikealle ja sitten jalkojen väliin. Voin kohta suunnitella koiratanssikoreografian!

Treeneissä

Oltiin jo keskiviikkona, mutta en jaksanut kirjoittaa. Tuota ennen oli käyty rokotuksilla, missä Hukka pelkäsi eläinlääkäriä. Piti pidellä sitä kiinni, että saatiin piikitettyä. Odotushuoneessakin kaikki oli ihan kamalaa.
Itse treeneissä oli hyppyä. Ensin vapaata hypytystä ylikorkean tokoesteen yli, jotta koira ei oppisi kolauttamaan. Hukalla oli kuulemma hyvä hyppytyyli. Sehän on iloista, yleensä hyppytreenit on nimittäin tehty liian matalalla esteellä. Koemainen hyppy ei ensin onnistunut. Hukka kyllä muka osaa hypätä käskystä ja oli vähän niinkuin menossa jo, mutta esteen toisella puolella oli ilmeisesti jotain kamalaa, eikä sinne voinut mennä. No, kun siitä vauhtiin pääsi, niin sitten se kyllä hyppeli ihan iloisesti.

Poksun "toko" ja Hukan kapula

Emme olleet Hukan kanssa kunnon treeneissä tänään, mutta Poksu sai tehdä jotain ajanvietteeksi. Seuraamisessa edisti ja poikitti (!) , mutta käytti takapuoltaan oikein hyvin. Kun käännyin vasemmalle, se korjasi oikealle paikalle. Liikkeelle lähdettäessä kyllä meni taas liian eteen. Muutama kerta taaksepäin palkkausta, ja vähän edistystä alkoi näkyä. Olen varmaan teettänyt Poksulla liikaa pyllynkäyttöharjoituksia, kun sivulle tulossa se peruuttaa ihan liikaa ja menee taakseni istumaan... intoa sillä kuitenkin oli :) Lopuksi leikittiin vähän lapasella.

Usean lyhyen treenikerran jälkeen Hukka ottaa kapulaa taas ihan kivasti. Yritän laittaa tähän videon, toivottavasti se toimii:

Tokosäätöä sisällä

Noita kaikkia pikkujuttuja on harjoiteltu sisällä. Paikkamakuuta on otettu sekä lyhyitä että pitkiä ja usein, jotta homma pysyy muistissa. Joskus olen mennyt seinän taakse piiloon, ja eihän tuo tietenkään mitään välitä, kun sisällä omassa talossa ollaan. Tänään lenkillä Hukka makasi ~ 15 m päässä kokonaiset kaksi minuuttia, ei minkäänlaista epävarmuuden merkkiä.

Eilen otin kapulan esiin pitkästä aikaa. Tämän asian kanssa ei oikeasti saa pitää edes muutaman päivän taukoja, tarttuminen oli taas huonontunut. Hukka otti kapulan todella epävarmasti ja hitaasti suuhun. Tuollaisesta ei varmaan pitäisi edes palkata, mutta eipä tässä ollut muitakaan vaihtoehtoja saada toimimtaa reippaammaksi, joten palkitsin aina kapulan mennessä suuhun. Tänään jatkettiin sillä tavalla, että Hukka istuu sivulla ja saa tehdä kapulaan tarttumisia, kun minä pidän sitä sopivalla korkeudella. Pääasiallisesti sanon 'kiitos' heti suun sulkeutuessa, mutta joskus pitää ottaa pidempi aika, ettei Hukka ala ennakoida. Tänään oli palkkana Hukan mielestä ihan parasta herkkua, ja tarttumisnopeus kasvoi jopa siedettäväksi. Nyt pitää vain muistaa treenata ahkerasti.

Maasta istumaan nousuja otettiin myös. Niissä on tapahtunut parannusta, Hukka ei lösöttänyt ollenkaan. Aika kivoja istumaannousuja saatiin.
Lopuksi perusasentoa. Tarkkailin itseäni, etten antaisi pienintäkään vartaloapua. Ensin tuli vinoja sivupaikkoja, mutta kun vaihdoin palkkauskäden oikeaan, Hukka alkoi tulla suoraan. Jos palkkaan vasemmasta, se tuijottaa vain kättä ja asettuu väärin.


Joulukuu alkoi loskakelillä, mutta marraskuun viimeisenä päivänä oli mukavasti lunta: